Yliskylä (Perniö)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Yliskylä on kylä ja kyläkeskus Salon kaupungin Perniössä. Kylä sijaitsee Perniön pohjoisosassa Perniönjoen varrella.

Yliskylä on ollut Perniön vanhinta asutusseutua. Yliskylästä on löytynyt kivikautisia asuinpaikkoja. Tuolloin Yliskylä on ollut rannikkoseutua ja Perniönjoki on laskenut mereen kylän kohdalla.lähde? Merkittävimmät esihistorialliset löydöt Yliskylästä ovat rautakautinen kalmisto sekä Yliskylän venehauta. Perniön alueen ensimmäinen kirkko on rakennettu 1200-luvulla Yliskylään. Nykyinen Yliskylän kirkko on rakennettu 1750-luvulla.[1]

Yliskylän tila mainitaan ensimmäisen kerran 1500-luvulla. Tilasta kehittyi merkittävä kartano 1600-luvun aikana. Yliskylän kartanosta tuli Yliskylän keskus ja kartano, sen työväenrakennukset ja torpat ovat olleet aikanaan merkittävä asutuskeskittymä. Kartanon mailla on ollut myös viinapolttimo, meijeri ja kalkkiuuni. Lähikylät Arpalahti, Kuusto, Kieronperä ja Kuhminen ovat osa kulmakunnan kokonaisuutta. Alueen kansakoulu sijaitsi Kieronperässä.[1]

Suuri rantatie kulki Yliskylän kautta. Rantarata rakennettiin kylän läpi 1800-luvulla, mutta lähin rautatieasema rakennettiin kolmen kilometrin päähän Paarskylään. Useampi tila on liitetty 1800- ja 1900-luvuilla Yliskylän kartanoon. Kartanon torpista kaksi itsenäistyi torpparilain myötä ja siirtoväelle lohkottiin kylään hieman tontteja sotien jälkeen.[1]

Varsinainen Yliskylän kyläalue ulottuu Perniönjoelta länteen Pajajärvelle. Alueen pohjoislaidalla sijaitsee kuivattu Pohjanjärvi.[2] Perniönjoen sekä Arpalahtea halkovan puron laaksot ovat viljelykäytössä. Muutoin Yliskylä on kallioista metsämaata, jonka laaksoihin on muodostunut suoalueita ja lampia, suurimpana Pitkäjärvi.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Turun maakuntamuseon Sarakum-projekti, Perniön kulttuuriympäristö ja arvot, s. 26, 130. Turun maakuntamuseo, 2005. Teoksen verkkoversio.
  2. Peruskartta 1:20 000. 2021 10. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1992. Kartan verkkoversio (jpg)
  3. Kansalaisen karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 18.12.2019.