Kiskonjoen–Perniönjoen vesistö

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Perniönjoki)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kiskonjoen–Perniönjoen vesistö (vesistöaluetunnus 24) on Suomessa vesistöalue, joka sijaitsee Lounais-Suomessa Varsinais-Suomen ja Uudenmaan maakunnissa. Vesistö koostuu kahdesta jokisysteemistä, Kiskonjoesta (valuma-alue 630 km²) ja siihen laskevasta Perniönjoesta (417 km²). Vesistö rajautuu länsipuolella Uskelanjoen ja itäpuolella Karjaanjoen vesistöön. Alueen järvisyys on 5,67 %.[1][2]

Valuma-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiskonjoen–Perniönjoen vesistön valuma-alueen pinta-ala on 1046 km², josta järvialaa on 59,3 km² (5,7 %). Vesistössä on yhteensä 191 järveä tai lampea, joiden pinta-ala on yli hehtaari. Valuma-alueen pinta-alasta on peltoa 257 km² (24,6 %) ja metsää noin 70 %. Muihin Lounais-Suomen vesistöihin verrattuna Kiskonjoen–Perniönjoen valuma-alueella on selvästi keskimääräistä enemmän järviä ja metsää. Peltoalasta suurin osa sijaitsee Perniönjoen valuma-alueen puolella.

Pääuoma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valuma-alueen jokiverkosto muodostuu kahdesta jokihaarasta, jotka yhtyvät toisiinsa aivan valuma-alueen alajuoksulla. Pohjoisesta tuleva Perniönjoen valuma-alueen pinta-ala on 417 ja Kiskojoen 630 neliökilometriä [2]. Kun valuma-alueen pääuomaa määritetään, voidaan jokihaarojen kohdalla käyttää valintaperusteena joen virtaamaa tai latvaosuuden pituutta. Tässä artikkelissa käytetään virtaamaperusteista uoman valintaa, jolloin runsaammin vettä sisältävä uoma valitaan pääuomaan. Virtaamatietojen puuttuessa käytetään yleensä valuma-alueen pinta-alaoja. Siksi pääuoman uomaan on valittu Kiskonjoki. Kiskonjoki alkaa Kirkkojärvestä, johon laskee suurina jokina Metolanjoki, Mommolanjoki ja Uitmuksenjoki eli Kurkelanjoki. Kurkelanjoen valuma-alueen pinta-ala on 322 neliökilometriä, joten se valitaan pääuomaan. Kurkelanjoki alkaa Kurkelanjärvestä, mutta Kurkelanjokeen yhtyy jokihaarana pohjoisesta tuleva Aneriojoki. Aneriojoen valuma-alueen pinta-ala on 126 neliökilometriä ja Kurkelanjoen haaralla 171 neliökilometriä, joten pääuomaan valitaan Kurkelanjoen haara. Kurkelanjärveen laskee Kärkelänjoki, joka alkaa Sikajärvestä ja Nummijärvestä, ja ylempänä Myllyjoki, joka alkaa sokkeloisesta Enäjärvestä. Enäjärvi on yläjuoksun vesiä kokoava pääjärvi ja siihen laskevat uomat ovat lyhyitä ojia. Suurin niistä on Suomusjärvenjoki, joka saa vetensä sekä Suomusjärvestä että Lahnajärvestä. Suomusjärvestä tulevan haavan valuma-alue on 11,1 neliökilometriä ja Lahnajärvestä tulevan 15,9 neliökilometriä suuri. Tämän vuoksi pääuoman ylimmäksi osuudeksi valitaan Lahnajärvestä virtaava uoma. Lahnajärveen laskee vielä kaksi ojaa, joista toinen on Pirinoja eli Myllyoja. Niiden asemaa pääuomassa ei tässä yritetä määrittää lähteiden puuttumisen vuoksi.[3]

Pääuoman pituus saadaan yhdistämällä kartoista mitatut eri osuuksien pituudet toisiinsa. Alajuoksun pituus Kirkkojärveen (noin 28 km), Kirkkojärven selkä (8 km), Kurkelanjoki ja Kurkelanjärvi (10 km), Kärkelänjoki (4 km), Sikajärvi ja Nummijärvi (3 km), Myllyjoki (2 km), Enäjärvi (13 km), Suomusjärvenjoki (yli 5 km) ja Lahnajärvellä (alle 1 km) Piriojan suulle. Nämä osuudet tekevät yhteensä kartasta mitattuna noin 75 kilometriä.[4][5]

Monissa kartoissa on alajuoksun laskujoki nimeltään Perniönjoki, mutta toisaalta vesistöviranomaisten teksteissä sanotaan, että Perniönjoki yhtyy Kiskonjokeen. Tämä ei ehkä vaikuta siihen asiaan, että paikalliset kutsuvat yhteistä osuutta Perniönjokena. Sijaitseehan Perniö ihan yhtymäkohdan lähellä.[4][6]

Osa-alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesistöalueen toisessa jakovaiheessa on seuraavat alueet tai valuma-alueet. Sisennetyt valuma-alueet tai alueet laskevat siihen yläpuoliseen vesistöalueeseen, joka on sisennetty vähemmän, ja yhtä paljon sisennetyt vesistöalueet laskevat yhteiseen vähemmän sisennettyyn vesistöalueeseen. Vesistöalueen rakenne voidaan kuvata seuraavasti: [7][1][2]

  • Kiskonjoen alue (24.01)
  • Kirkkojärven alue (24.02)
  • Kurkelanjoen alue (24.03)
  • Aneriojoen valuma-alue (24.07)
  • Hirsijärven valuma-alue (24.06)
  • Perniönjoen alue (24.04)
  • Asteljoen valuma-alue (24.05)

Nämä rajautuvat toisiinsa seuraavasti:

Vesistöalueen vedet laskevat mereen Perniönjoen suulla Särkisalon Hakkalanlahdella Salossa.

Vesistöalueen suurin järvi, 10,5 km²:n laajuinen Enäjärvi sijaitsee Kurkelanjoen osa-alueella ja järven sokkeloisuuden johdosta rantaviivan pituudeksi kertyy 77 km. Vesistöalueen keskiosan järvet Hirsijärvi, Iso-Kisko ja Kirkkojärvi ovat säännösteltyjä. Iso-Kiskoa ja Kirkkojärveä säännöstellään Kiskonjoen Koskenkoskessa sijaitsevan voimalaitoksen vesivoiman tarpeisiin.

Kiskonjoen valuma-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valuma-alueen harjualueiden latvavesistöt ovat kirkasvetisiä, mutta sen vedet keräävät väriä ja sameutuvat virratessaan alaspäin savimaiden ja metsämaiden kautta. Kiskonjoki luokitellaan kangasmaiden jokityyppiin. Kiskonjoen tila on tyydyttävä tai välttävä. Kiskonjoki on kesäisin kirkasta, mutta tulvien aikana se muuttuu selvästi sameaksi. Osa savi- ja liejumaista sisältävät rikkiyhdisteitä. Ne voivat vapautua kostealla kaudella vesistöön, kun savet saavat ensin kuivalla kaudella ilmasta happea. Rikkiyhdisteet muodostavat silloin rikin happoja, jotka laskevat veden happamuustasoa.[8][9]

Vesistöalueen ravinnekuormitusta on mitattu Perniönjoen ja Kiskonjoen kohdalla erikseen vuosina 1970–2012. Niiden yhteinen vuotuinen kokonaisfosforikuoritus on vaihdellut tänä aikana 9–63 tonnia ja kokonaistyppikuormitus 154–784 tonnia. Fosforikuormitus kasvoi 1970-luvulla ja se on säilynyt samanlaisena nykypäivään asti. Vuosina 2008–2012 ravinnepitoisuuksia mitattiin jokien yhtymäkohdan alapuolelta. Siellä vastaavat luvut olivat fosforin osalta keskimäärin 88 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l) ja typen osalta 1 328 μg/l. Maatalous aiheuttaa Kiskonjoella fosforikuormituksesta 80 % ja typpikuormituksesta 54 %. Muu kuormitus tulee haja-asutusalueelta ja metsätaloudesta, mutta myös Toijassa sijaitsevalta jäteveden puhdistamolta. Saarenjärven ja Kirkkojärven tila on välttävä ja jokiosuuksien tila tyydyttävä. Kiskojoki ja Perniönjoki yhtyvät toisiinsa ja niiden alajuoksun osuus on välttävä. Joensuistossa sijaitsee matala Laukanlahti, joka on rehevöitynyt ja toimii runsaslukuisten lintujen elinpiirinä.[8]

Perniönjoen valuma-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perniönjoen valuma-aluetta luonnehtii laajat peltoalueet ja Perniönjoki voidaan siksi luokitella savimaiden jokityyppiin. Latvavesissä on hyvälaatuista vettä, koska niihin purkautuu pintaveden joukkoon pohjavettä. Alempana vesi virtaa peltoalueella ja siellä vesi sameutuu. Joen vedenlaatu kärsii muun muassa jätevesien käsittelystä ja vesi on yleisesti ottaen sameampaa, ravinteikkaampaa ja hygienialtaan heikompaa kuin Kiskonjoessa. Perniönjoen ja Ylisjärven tila on kokonaisuudessaan välttävä. Myös Perniönjoen savimailla esiintyy rikkipitoisia maalajeja, jotka voivat happamoittaa virtaavan veden.[8][9]

Perniönjoen valuma-alueen ravinnekuormitukset on ilmoitettu yhdessä Kiskonjoen arvojen kanssa edellä kerrotulla tavalla. Maatalous aiheuttaa Perniönjoella fosforikuormituksesta 84 % ja typpikuormituksesta 71 %. Muu kuormitus tulee puhdistetuista jätevedestä, haja-asutusalueelta ja metsätaloudesta. Jätevesiä käsitellään joen yläjuoksulla Muurlassa ja keskijuoksulla Perniössä.[8]

Sivu-uomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiskonjoen–Perniönjoen vesistön valuma-alueen pääuoma muodostuu monista jokiosuuksista ja läpivirtausjärvistä. Niihin yhtyy tai laskee muutama joki ja useita ojia, joista suurimmat on kerätty alla olevaan taulukkoon. Taulukon lähteet on lueteltu taulukon alla ja niitä on eritelty sivuojittain taulukon oikeaan sarakkeeseen.

Sivujoen nimi
 
 
Etäisyys
merestä
(km)
Uoman
kohta
 
Pituus
(km)
 
Virtaama
(MQ m³/s)
 
Valuma-alue
(km²)
 
Lähteet
 
 
Perniönjoki laskee Suomenlahdella Laukanlahteen.
Kärrioja 4 Perniönjoki 2,2,2,–,–,–
Kylmäoja 4 Perniönjoki 2,2,2,–,–,–
Perniönjoki 8 Perniönjoki 417 2,2,2,–,–,3
Kiskonjoki yhtyy Perniönjokeen Kuuston Pruukilla.
Svartbäck 8 Kiskonjoki 2 2,2,2,2,–,–
Kuustonoja 9 Kiskonjoki 3 16 2,2,2,2,–,3
Tuulijärvenoja 18 Saarenjärvi 1 15 4,2,2,2,–,3
Vähäjärven oja 25 Kiskonjoki 4 14 2,2,2,4,–,3
Kiskonjoki alkaa Kirkkojärvestä.
Aikolanlahden oja 35 Kirkkojärvi 2,2,2,–,–,–
Metolanjoki 35 Kirkkojärvi 53 2,2,2,–,–,3
Myllyoja 39 Kirkkojärvi 30 2,2,2,–,–,3
Piukunoja 40 Kirkkojärvi 2,2,2,–,–,–
Mommolanjoki 42 Kirkkojärvi 89 2,2,2,–,–,3
Lakiassuonoja 42 Kirkkojärvi 2,2,2,–,–,–
Kavastonjärven oja 43 Kirkkojärvi 2,2,2,–,–,–
Kurkelanjoki eli Uitimuksenjoki laskee Kirkkojärveen.
Myllyoja 45 Uitmuksenjoki 10 2,2,2,–,–,3
Hangasoja 48 Kurkelanjoki 2,2,2,–,–,–
Aneriojoki 50 Kurkelanjoki 126 2,2,2,–,–,3
Kipustinoja 51 Kurkelanjoki 2,2,2,–,–,–
Kurkelanjoki alkaa Kurkelanjärvestä.
Koskelanoja 52 Kurkelanjärvi 2,2,2,–,–,–
Luokanjärven oja 52 Kurkelanjärvi 2,2,2,–,–,–
Kärkelänjoki laskee Kurkelanjärveen.
Pataoja 55 Kärkelänjoki 16 2,2,2,–,–,3
Paimensillanoja 56 Kärkelänjoki 9 2,2,2,–,–,3
Kärkelänjoki alkaa Sikajärvestä ja Nummijärvestä.
Sikasuon oja 61 Nummijärvi 2,2,2,–,–,–
Haukian oja 61 Nummijärvi 2,2,2,–,–,–
Kurkjärven oja 61 Nummijärvi 13 2,2,2,–,–,3
Myllyjoki yhdistää Enäjärven Nummijärveen.
Pyhälammin oja 71 Enäjärvi 2,2,2,–,–,–
Valkjärven oja 75 Enäjärvi 3 2,2,2,–,–,3
Lohilammenoja 76 Enäjärvi 11 2,2,2,–,–,3
Lammenjärven oja 75 Enäjärvi 2,2,2,–,–,–
Lahnajärvstä alkaa oja, joka yhtyy Suomusjärvenjokeen ja laskee Enäjärveen.
Suomusjärvenjoki 80 Suomusjärvenjoki 11 2,2,2,–,–,3
Pirinoja 82 Lahnajärvi 2,2,2,–,–,–
Perikaksen oja 83 Lahnajärvi 2,2,2,–,–,–
Lahnajärveen laskee Pirinoja, joka on pääuoman latvavesistöä.

Lähteet: 1 = luettu Wikipedian suomenkielisestä artikkelista, 2 = katsottu tai mitattu Karttapaikka- verkkopalvelusta, 3 = määritetty VALUE- verkkopalvelun avulla [3], 4 = Vanhat painetut kartat- karttapalvelu

Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vedenlaatu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesistöalueen ravinnekuormitusta on mitattu Perniönjoen ja Kiskonjoen kohdalla erikseen vuosina 1970–2012. Niiden yhteinen vuotuinen kokonaisfosforikuoritus on vaihdellut tänä aikana 9–63 tonnia ja kokonaistyppikuormitus 154–784tonnial. Fosforikuormitus kasvoi 1970-luvulla ja se on säilynyt samanlaisena nykypäivään asti. Vuosina 2008–2012 ravinnepitoisuuksia mitattiin jokien yhtymäkohdan alapuolelta. Siellä vastaavat luvut olivat fosforin osalta keskimäärin 88 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l) ja typen osalta 1 328 μg/l. Maatalous aiheuttaa Kiskonjoella fosforikuormituksesta 80 % ja typpikuormityksesta 54 % ja Perniönjoella vastaavasti 84 % ja 71 %. Muu kuormitus tulee haja-asutusalueelta, metsätaloudesta ja puhdistetuista jätevesistä. Perniön ja Muurlan puhdistetut vedet johdetaan vielä Perniönjokeen.[8]

Luonnontila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiskonjoen–Perniönjoen vesistöalue on yksi harvoista Suomen etelärannikon jokivesistöistä, jossa on jäljellä vielä melko luonnontilaisia osia ja sen merkitys virkistyskäytölle tiheään asutussa Lounais-Suomessa on erityisen arvokas. Vesistöalueen kirkkaat latvavedet, lukuisat erämaalammet, paikoin luonnontilaiset puro-osuudet ja eräät kosket ovat kaikki lajissaan arvokkaita luontokohteita ja ainutlaatuisia Varsinais-Suomessa. Arvokkaat lintuvedet sekä vesistöalueeseen liittyvät luonnontilaiset suot tuovat oman tärkeän lisänsä vesistöalueen luontoon. Vesiluonnon monipuolisuus heijastuu myös alueen eläimistöön ja kasvistoon, jotka täydentävät kokonaisuutta.

Kiskonjoki kuuluu Kirkkojärvestä alaspäin Natura 2000 -verkostoon Kiskonjoen vesistö FI0200083, joka on aluetyypiltään SCI- ja SPA-alue. Kosken voimalaitoksen alapuolella Kiskonjoki laajenee ruohikkoiseksi linnustoltaan arvokkaaksi Saarenjärveksi, joka kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan. Saarenjärvi on pääosin suojeltu luonnonsuojelulailla. Kiskonjoen–Perniönjoen vesistö on suojeltu koskiensuojelulailla. Kiskonjoen alaosassa tavataan luontodirektiivin liitteen II lajeista vuollejokisimpukkaa ja siellä esiintyy myös jokihelmisimpukkaa. Kiskonjoen–Perniönjoen vesistöalueella tavataan merivaelluksen tekevää taimenta (luonnonvarainen, äärimmäisen uhanalainen), lohta (luonnonvarainen, vaarantunut), vaellussiikaa (erittäin uhanalainen), vimpaa ja sisäveden taimenta (luonnonvarainen, erittäin uhanalainen). Vesistössä tavataan säännöllisesti myös saukkoa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Turun vesi- ja ympäristöpiiri 1993. Kiskonjoen vesistön luonnontaloudellinen kehittämissuunnitelma. Helsinki, Vesi- ja ympäristöhallitus. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – sarja A, 161.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kiskonjoen–Perniönjoen vesistö (24) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 8.2.2018.
  2. a b c Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  3. a b Kiskonjoen-Perniönjoen valuma-alueen pinta-alamääritys, VALUE - Valuma-alueen rajaamistyökalu KM10, Suomen ympäristökeskus, viitattu 5.5.2022
  4. a b Kiskonjoki, suisto (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 5.5.2022.
  5. Kiskonjoki, alkulähde (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 5.5.2022.
  6. Peruskartta 1:20 000. 2012 09 Ylönkylä. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1904. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 11.5.2022)
  7. Isotalo, Ilkka: Kiskonjoen upeat vedet. Teoksessa: Kalliomäkien katveessa: Salon seudun luonto, s. 42-44. [Salo]: Salon seudun luonnonsuojeluyhdistys, 1984. ISBN 951-99596-7-X.
  8. a b c d e Kiskonjoki-Perniönjoki - Varsinais-Suomen vesistöt tutuiksi (PDF) 2013. Turku: Varsinais-Suomen ELY-keskus. Viitattu 12.5.2022.
  9. a b Auri, Jaakko & Eklund, Mikael: Happamien sulfaattimaiden esiintyminen ja ominaisuudet Kiskonjoen – Perniönjoen ja Karjaanjoen vesistöalueilla (PDF) (GTK/231/03.01/2016) 2017. Espoo: Geologinen tutkimuskeskus. Viitattu 12.5.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]