Kiskonjoen–Perniönjoen vesistö

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kiskonjoen–Perniönjoen vesistö
Kiskonjokea Kiskossa Aijalan ja Perniön välillä
Kiskonjokea Kiskossa Aijalan ja Perniön välillä
Alkulähde Suomusjärvi, Kiikala, Pertteli
Laskupaikka Laukanlahti
Maat Suomi
Alkulähteen korkeus 118,1 m
Valuma-alue 1046 km²

Kiskonjoen–Perniönjoen vesistö sijaitsee Lounais-Suomessa Varsinais-Suomen ja Uudenmaan maakunnissa. Vesistö koostuu kahdesta jokisysteemistä, Kiskonjoesta (valuma-alue 630 km²) ja siihen laskevasta Perniönjoesta (417 km²). Vesistö rajautuu länsipuolella Uskelanjoen ja itäpuolella Karjaanjoen vesistöön.

Valuma-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiskonjoen–Perniönjoen vesistön valuma-alueen pinta-ala on 1046 km², josta järvialaa on 59,3 km² (5,7 %). Vesistössä on yhteensä 191 järveä tai lampea, joiden pinta-ala on yli hehtaari. Valuma-alueen pinta-alasta on peltoa 257 km² (24,6 %) ja metsää noin 70 %. Muihin Lounais-Suomen vesistöihin verrattuna Kiskonjoen–Perniönjoen valuma-alueella on selvästi keskimääräistä enemmän järviä ja metsää. Peltoalasta suurin osa sijaitsee Perniönjoen valuma-alueen puolella.

Osa-alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesistöalue jaetaan seitsemään osa-alueeseen[1]:

  1. Kiikalasta Salossa ja Nummelta Lohjalla Suomusjärvelle Salossa ulottuu Aneriojärven osa-alue, jonka alaraja on Kurkelanjoessa.
  2. Tästä itään on Suomusjärven alueelta Salossa sekä Sammatin ja Karjalohjan alueelta Lohjalla alkunsa saava Kurkelanjoen osa-alue. Se laskee Kiskossa Salossa vesistöalueen keskusjärveen Kiskon Kirkkojärveen.
  3. Lännestä Hirsijärven osa-alueelta vedet laskevat Kiskon kirkkojärveen Mommolanjokea pitkin Suomusjärven, Kiikalan ja Kiskon alueilta Salossa.
  4. Kirkkojärven osa-alue Kiskossa Salossa Raaseporin (aiemmin Pohjan) rajalla kerää vedet kolmelta edellä mainitulta alueelta.
  5. Kirkkojärven osa-alueelta vedet laskevat mereen Kiskonjoen osa-alueen läpi pitkin Salon ja Raaseporin (aiemmin Perniön ja Tenholan) rajaa virtaavaa Kiskonjokea.
  6. Alajuoksulla Perniössä Kiskonjokeen yhtyy pohjoisesta Perniönjoki, joka tuo vettä Perniönjoen osa-alueelta Perniöstä, Uskelasta, Muurlasta, Perttelistä ja Kiikalasta.
  7. Koillisesta Perniönjokeen yhtyy Kiskon ja Perniön rajalla olevasta Naarjärvestä laskeva Asteljoki, jonka valuma-alueesta muodostuu Asteljoen osa-alue.

Vesistöalueen vedet laskevat mereen Kiskonjoen ja Perniönjoen suistoalueella Särkisalon Hakkalanlahdella Salossa.

Vesistöalueen suurin järvi, 10,5 km²:n laajuinen Enäjärvi sijaitsee Kurkelanjoen osa-alueella ja järven sokkeloisuuden johdosta rantaviivan pituudeksi kertyy 77 km. Vesistöalueen keskiosan järvet Hirsijärvi, Iso-Kisko ja Kirkkojärvi ovat säännösteltyjä. Iso-Kiskoa ja Kirkkojärveä säännöstellään Kiskonjoen Koskenkoskessa sijaitsevan voimalaitoksen vesivoiman tarpeisiin.

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiskonjoen–Perniönjoen vesistöalue on yksi harvoista Suomen etelärannikon jokivesistöistä, jossa on jäljellä vielä melko luonnontilaisia osia ja sen merkitys virkistyskäytölle tiheään asutussa Lounais-Suomessa on erityisen arvokas. Vesistöalueen kirkkaat latvavedet, lukuisat erämaalammet, paikoin luonnontilaiset puro-osuudet ja eräät kosket ovat kaikki lajissaan arvokkaita luontokohteita ja ainutlaatuisia Varsinais-Suomessa. Arvokkaat lintuvedet sekä vesistöalueeseen liittyvät luonnontilaiset suot tuovat oman tärkeän lisänsä vesistöalueen luontoon. Vesiluonnon monipuolisuus heijastuu myös alueen eläimistöön ja kasvistoon, jotka täydentävät kokonaisuutta.

Kiskonjoki kuuluu Kirkkojärvestä alaspäin Natura 2000 -verkostoon Kiskonjoen vesistö FI0200083, joka on aluetyypiltään SCI- ja SPA-alue. Kosken voimalaitoksen alapuolella Kiskonjoki laajenee ruohikkoiseksi linnustoltaan arvokkaaksi Saarenjärveksi, joka kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan. Saarenjärvi on pääosin suojeltu luonnonsuojelulailla. Kiskonjoen–Perniönjoen vesistö on suojeltu koskiensuojelulailla. Kiskonjoen alaosassa tavataan luontodirektiivin liitteen II lajeista vuollejokisimpukkaa ja siellä esiintyy myös jokihelmisimpukkaa. Kiskonjoen–Perniönjoen vesistöalueella tavataan merivaelluksen tekevää taimenta (luonnonvarainen, äärimmäisen uhanalainen), lohta (luonnonvarainen, vaarantunut), vaellussiikaa (erittäin uhanalainen), vimpaa ja sisäveden taimenta (luonnonvarainen, erittäin uhanalainen). Vesistössä tavataan säännöllisesti myös saukkoa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Isotalo, Ilkka: Kiskonjoen upeat vedet. Teoksessa: Kalliomäkien katveessa: Salon seudun luonto, s. 42-44. [Salo]: Salon seudun luonnonsuojeluyhdistys, 1984. ISBN 951-99596-7-X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]