Hirsijärvi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Hirsijärvestä eli Hirsjärvestä Salossa. Sanojen Hirsijärvi ja Hirsjärvi muista merkityksistä katso Hirsjärvi (täsmennyssivu).
Hirsijärvi
(Hirsjärvi)
Hirsijärvi kesällä 2005
Hirsijärvi kesällä 2005

Hirsijärvi
(Hirsjärvi)
Koordinaatit 60°20′00″N, 23°24′20″E
Sijainti Salo
Pinta-ala 5,29 km²
Pinnankorkeus 48,5 m
Suurin syvyys 12 m
Keskisyvyys 4,5 m
Tilavuus 0.0236 km³
Laskujoki Mommolanjoki (Toijanjoki)

Hirsijärvi[1] (paikallisesti myös Hirsjärvi[2]) on järvi Kiskonjoen–Perniönjoen vesistöalueen keskiosan reuna-alueella Salon kaupungissa entisten Kiskon, Kiikalan ja Muurlan kuntien alueella.

Järven pinta-ala on 5,3 km² ja sen rannalla on varsin runsaasti loma-asutusta. Kallioperän murroksiin muodostunut järvi on pitkä ja kapea: matkaa Kiskon Järvikulmalta etelässä Kruusilan kylän kohdalle vanhalla ykköstiellä pohjoisessa kertyy noin 12 km järven leveyden vaihdellessa 40 metristä kilometriin. Uusi moottoritie kulkee pohjoisempaa, mikä on rauhoittanut tieltä kuuluvaa meteliä. Etelässä veneellä pääsee noin 500 m:n päähän Toijan kylästä Kaunistonkosken padolle. Järven rannat ovat osittain matalia ruohikkolahtia, mutta paljon löytyy jyrkkiä ja karuja kalliorantojakin. Järvessä on laajoja noin 9 m syviä alueita ja syvinkohta on 12 m. Järven korkeus merenpinnasta on 48,5 m. Valumaalue on noin 81,6 km². Laskennallisesti järven vesi ehtii vaihtua noin vuodessa. Hirsijärveen laskevat Omeno- ja Palmutjärvet Kiikalan puolelta pohjoisesta, Perttelin ja Kiskon rajalla oleva Valkjärvi sekä itäpuolelta olevat Iso- ja Vähätahkon järvet.[3] Järven keskivaiheilla sijaitsee Isoniemen vanhojen metsien suojelualue, kooltaan 18 hehtaaria.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1870–1907 laaditun senaatin kartaston karttalehti esittää Hirsijärveä ilman eteläisintä osaa. Järven ulkomuoto ei pinnanlaskemisesta ole juurikaan muuttunut. Sen sijaan tässä kartassa esitetyt useat eri lahtien pohjukoisssa olleet kosteikot on nykyään kuivattu ja otettu viljelyskäyttöön.

Toijan kylä sijaitsi aikaisemmin Kaunistonkosken kohdalla, johon perustettiin 1700-luvulla saha. Sahasta on vielä jäljellä vanhoja patoaltaita. Sahan perusti kauppias Wittfoot 1744, ja se oli seudun mahtavin. Siinä oli kahdet raamit ja 20 terää, ja se oli pantu verolle 800 toltin tuotannosta.[4]

Hirsijärvi kesällä 2017.

Järvenpintaa on laskettu 1920-luvulla, jolloin muutamista matalimmista lahdista saatiin lisää peltoa.

Merkittävimpiä rakennuksia Hirsijärven pohjoispuoliskon rannalla on Bergvikin kartano, joka on Aapeli Saarisalon vaimon perintötila. Nykyään siinä toimii Vapaan Evankeliumisäätiön ylläpitämä toimintakeskus.[5] Toinen näkyvä rakennus on V. J. Sukselaisen rakennuttama Koivukankare-niminen huvila järven eteläosassa. Sieltä näkyy etelään pari kilometriä järven selkää ja eteläpohjukassa olevat Pakosaaret.

Järven tila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hirsijärvi on rehevä järvi, joka saa suuren osan ravinnekuormituksestaan ympäröiviltä peltoalueilta. Kasvillisuus järven rannoilla on runsasta ja satunnaiset leväkukinnot voivat kesäisin laskea järven virkistyskäyttöarvoa. Sekä kokonaisfosfori- että –typpipitoisuudet ovat suuria, ja vesi on sameaa ja jokseenkin humuspitoista. Järven syvännepaikat kärsivät happikadosta etenkin loppukesästä, jolloin pohjasedimentistä vapautuu fosforia yläpuoliseen vesimassaan lisäten rehevöitymiskierrettä.

Linnusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hirsijärvi ei ole varsinaisesti lintujärvi, mutta sillä pesii vakituisesti silkkiuikkuja, taveja, heinäsorsia, telkkiä ja kanadanhanhia. Joka kesä nähdään harmaahaikaroita, ja joinakin vuosina niitä on siellä pesinytkin. Järvellä käy vakituisesti kalasääski sekä silloin tällöin useita harvinaisempia lintuvieraita, kuten kuikka. Kahlaajista esiintyvät rantasipi, taivaanvuohi ja lehtokurppa. Järven vakituisiin asukkaisiin kuuluvat tietenkin myös lukuisat lokit ja tiirat. Etelä-pohjoissuunnassa kulkeva pitkä järvi houkuttelee muuttoaikoina vesilintuja seuraamaan järven reittiä.

Kalastusmahdollisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalastuksen kannalta merkittävin kala on kuha. Haukia ja ahvenia sekä erilaisia särkikaloja on runsaasti. Kalakannan lajisto on laajuudeltaan merkittävä, on kiiskeä, simppua, sorvaa, pasuria ja monia muita. Rapukanta kuoli 1960-luvun alussa rapuruttoon eikä ole sen jälkeen enää palannut. Vaelluskalat eivät kykene vaeltamaan Hirsijärveen johtuen Mommolanjoen padoista. Kalateitä ei ole rakennettu.

Säännöstely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hirsijärvi on säännöstelty: Kaunistonkosken pato sijaitsee 800 metrin päässä järven luusuasta. Hirsijärvi ja sen laskujoki Mommolanjoki eivät kuulu erityisen suojeluohjelman piiriin, mutta koko vesistö on suojeltu koskiensuojelulailla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hirsijärvi Kansalaisen karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 25.6.2015.
  2. Hirsijärvi Hirsijärven vesienhoitoyhdistys. Viitattu 25.6.2015.
  3. Ari Törmä: Määränpäänä Hirsijärvi. Valokuvakirja. Kaarina: Ari Törmä, 2005. ISBN 952-91-9510-9.
  4. Nils Meinander: Vesisahan tarina, Suomen sahanomistajien yhdistys, s. 114. Helsinki: Otava, 1945.
  5. Bergvikin toimintakeskuksen verkkosivu 9.8.2015. Vapaa Evankeliumisäätiö. Viitattu 9.8.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]