Uskelanjoki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Uskelanjoki
Salonjokea Salon keskustassa kesäkuussa 2015.
Salonjokea Salon keskustassa kesäkuussa 2015.
Alkulähde Rekijoen, Terttilänjoen ja Hitolanjoen yhtymäkohta, Salo
Laskupaikka Halikonlahti, Salo
Maat Suomi
Pituus vajaa 30 km
Virtaama /s
Valuma-alue 566 km²

Uskelanjoki (alajuoksullaan myös Salonjoki) on Saaristomereen laskeva joki Salon kaupungissa Varsinais-Suomessa. Se laskee Halikonlahteen Salossa.

Uskelanjoen latvahaaroja ovat Somerolta ja Kiikalasta alkunsa saavat Reki-, Terttilän- ja Hitolanjoki. Ne yhtyvät Perttelin Haalilla Uskelanjoeksi, joka alkaa virrata lounaaseen noin 5 m³/s virtauksella. Perttelin Kaivolassa jokeen yhtyy vielä pohjoisesta Kurajoki ja Salon keskustassa idästä Vähäjoki. Uskelanjoen valuma-alue on 566 km², josta peräti 44 prosenttia on peltoalaa.[1] Pelloilta jokeen virtaa savea ja ravinteita, jotka värjäävät sen ruskeaksi.

Joen kulku seuraa suurta lounais–koillis-suuntaista kallioperän murroslinjaa, joka alkaa Kemiön Lappdalsfjärdeniltä ja jatkuu pitkin Halikonlahtea ja muodostaa tästä eteenpäin Uskelanjoen ja sen sivujoen Terttilänjoen laakson. Pienimittakaavaisella kartalla jokilaakso näkyy viivasuorana, kuten useat muutkin saman alueen jokilaaksot.[2]

Uskelanjokea Veitakkalassa Salossa.

Laaksossaan joki virtaa pääasiassa savialueiden halki muodostaen vähän mutkittelevan, usein jyrkkäreunaisen uoman peltojen keskelle. Saviset penkereet ovat välillä sortuneet jokeen, ja vuonna 1825 pengervyörymä tuhosi Uskelan emäkirkon. Salon kaupunkiin tultaessa joen penkereet on tuettu miltei koko matkalta ja muutettu monin paikoin venepaikoiksi. Aivan joen alajuoksulla keskellä jokea on Lammassaari.

Salonjoella ja Halikonjoella on yhteinen suistoalue Halikonlahdella. Jokien väliselle alueelle on rakennettu jätevedenpuhdistamo. Suistolla esiintyy lukuisia lintulajeja, ja sinne on rakennettu kaksi lintutornia[3]

Uskelanjoen valuma-alueen suurin järvi on Terttilänjoen lähdejärvi Halkjärvi Somerniemellä Somerolla. Pienempiä järviä on sitä ympäröivällä Kolmannen Salpausselän harjualueella. Hitolanjoen lähdejärvi Kurajärvi Kiikalassa taas kuivatettiin 1960-luvulla ja on nykyään viljelysmaana. Hitolanjoen valuma-alueen nykyisistä järvistä suurin on Lammenjärvi Kiikalanummella. Sen sijaan kokonaan savialueilla virtaavien Kurajoen ja Rekijoen valuma-alueet ovat täysin järvettömät.

Uskelanjoessa esiintyy luonnonvarainen, geneettisesti ainutlaatuinen ja uhanalainen meritaimenkanta. Uskelanjoki ja Hitolanjoki ovat Kalastuslain 8 §:n mukaisia lohi- ja siikapitoisia vesistöjä tai vesistön osia. Kalastuslain 8 §:ssä tarkoitettu onkiminen, pilkkiminen ja läänikohtaisella vieheluvalla tapahtuva viehekalastus on vapaata tietyillä ehdoilla. Lohi- ja siikapitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikoissa nämä pyyntimuodot eivät ole sallittuja.

Uskelanjoen ylittävät Salossa seututie 110 ja rantarata, Uskelassa valtatie 1 ja Perttelissä yhdystie 2403.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Eerikki Rundgren: Melontaseikkailu (2003 – Uskelanjoki) 28.5.2003. Viitattu 12.5.2008.
  2. Aartolahti, Toive: The morphology and development of the river valleys in Southwestern Finland, s. 8-9. Annales Academiae Scientiarum Fennicae. Series A. III. Geologica–Geographica 116. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia, 1975. (englanniksi)
  3. Eerikki Rundgren: Eerikin melontaseikkailu Latu ja Polku -lehti. Suomen Latu ry. Viitattu 11.5.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Uskelanjoki.
  • Lasse Kylänpää: Yllätysten, vastakohtien ja ihmisten Uskelanjoki. , 2002. ISBN 952-91-5067-9.
  • Kemppainen, Ritva; Kalpa, Arto; Juuti, Heljä; Tähtinen, Sanna; Anttila, Soile; Myllyoja, Ilkka; Karhunen, Anni; Sainisto, Petra; Onjukka, Anu: Maa- ja metsätalousalueiden monimuotoisuus ja kosteikot: Uskelanjoen alaosa. Turku: Varsinais-Suomen ELY-keskus, 2012. ISBN 978-952-257-589-0. Julkaisun verkkoversio (pdf) (viitattu 9.3.2014).
  • Kemppainen, Irma; Karhunen, Anni: Maa- ja metsätalousalueiden monimuotoisuus ja kosteikot: Uskelanjoen yläosa. Turku: Varsinais-Suomen ELY-keskus, 2011. ISBN 978-952-257-222-6. Julkaisun verkkoversio (pdf) (viitattu 9.3.2014).



Tämä meriin, järviin, jokiin tai muihin vesimuodostumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.