Asemanseutu (Halikko)

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Mustamäki (Halikko))
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Halikon asemanseutu, paikallisille Asema, on alue entisessä Halikon kunnassa Salon kaupungissa. Asemanseudun läpi kulkevat kuninkaantie ja rantarata. Vanha Halikon rautatieasema rakennettiin rantaradan varteen 1899, mikä johti alueen vahvaan kasvuun. Asemanseudulle ei juuri keskittynyt palveluja, vaan asukkaat kulkivat asioille lähikyliin Hajalaan ja kirkonkylälle. Aivan aseman lähellä oli osuuskauppa ja posti, jotka lakkautettiin 1990-luvulla.

Nykyään asemanseutu on voimakkaasti kasvava alue, jossa on sekä modernia kaavoitusaluetta että vanhaa haja-asutusaluetta. Asemanseudulla on myös runsaasti pienteollisuutta ja maanviljelyä.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laajalla yhteenkasvaneella alueella on useita kyliä, joiden rajaaminen nykypäivänä ilman karttaa on mahdotonta. Asemanseutu kattaa alueen, jota rajaavat Halikonjoki, Kihistenmäki, moottoritien ohikulkutie, 110-tie ja Pitkämäen reunaa pitkin kulkeva Ikeläntie, joskaan Ikelän ei katsota enää kuuluvan asemanseutuun.

Lähes kaikki tasainen maa on käännetty pelloiksi, joista osa on muuttunut kaupungin omistamiksi niityiksi odottamaan kaavoitusta. Alueen pohjoisrajana virtaava Halikonjoki kulkee syvässä uomassa, jonka reunat ovat niittyjä, joita hoidetaan laiduntamalla.

Kaikki metsät kasvavat viljelykäyttöön sopimattomilla mäillä. Suurin metsä oli ennen Härkhaka, joka muutettiin 2000-luvulla asuinalueeksi. Asemanseudun korkeimmat mäet ovat Kihistenmäki, Tunnelimäki, Pitkämäki, Lempolanmäki ja Mustamäki, joista viimeinen on drumliini. Drumliinin hiekan vuoksi alueella on ollut useita hiekkakuoppia.

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asemanseudulla sijaitsee seitsemän kylää, joista kooltaan suurin on Puotila, jonka laaja alue kattaa alueet asemanseudun pohjoisosasta Halikonjoelta Kihistenmäelle ja Härkhakaan, josta se jatkuu kiilana lounaaseen Heinäalhoon. Mustamäki sijaitsee keskellä asemanseutua samannimisen drumliinin ympärillä. Kihinen on erikoinen tapaus, sillä sen alkuperäinen alue Kihistenmäellä on jaettu Puotilalle ja Rikalalle, ja kylä sijaitseekin nykyään asemanseudun länsilaidalla Karjanummella.[1] Asemanseudun länsireunassa Kihisen lisäksi sijaitsee joen varrella pieni Viala ja kuninkaantien varrella Tunila. Etelässä 110-tien varrela sijaitsevat Hirvikallio ja Laitola.

Kooiltaan pienimmiksi kyliksi ovat jääneet Viala ja Laitola, joissa molemmissa on vain muutamia asuintaloja. Kihisen pienellä alueella Tunnelinmäen ja Pitkämäen rinteillä on vähän asutustusta, ja Hirvikallio on pääasiassa teollisuusaluetta. Tunila on kasvanut viime aikoina kahtena sysäyksenä kunnan kaavoitettua kuninkaantien eteläpuoliset metsät omakotialueeksi. Vanhimmat tiheämmän asutukset kylät ovat Puotila ja Mustamäki.[2] Puotilassa sijaitsi Halikon rautatieasema, jonka ympäristöön on rakennettu paljon asuintaloja 1900-luvun alusta lähtien, uusimpana Härkhaan alue. Mustamäki on suurin kylä, ja se on kaavoitettu tiheäksi omakotialueeksi, jonka laidoille rakennetaan jatkuvasti uusia taloja.

Asemanseudun kylät ovat kaikki vanhoja. Viimeistään varhaiskeskiajalla jokaisessa on ilmennyt kylämuotoista asutusta.[3] Kaikki ovat muodostuneet suuren kantatilan ympärille, joista vain Vialan kantatila on hävinnyt ja Kihinen jäänyt kyläalueensa ulkopuolelle. Nykyään merkittävin tila on talonpoikaiskartanoksi nimitetty Puotila, joka omistaa isoja peltoaloja Halikosta.[2] Mustamäen kantatila toimii lastenkotina ja Tunila alkoholistien asuntolana.

Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halikon keskusurheilukenttä sijaitsee asemanseudulla. Mustamäen koulu avasi ovensa 1940-luvulla, ja se palvelee lähiseutua. Asuinalueella sijaitsee myös Metsärinteen päiväkoti. Lastenkoti, joka on entinen nimismiehen suurtila, on toiminut kylässä vuosikymmenien ajan. Alueella on myös huoltoasema. Asemanseudun nuorisoseurantalo on rakennettu vuonna 1980 entisen vanhan palaneen nuorisoseurantalon tilalle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Halikon kulttuuriympäristö ja arvot. Turun maakuntamuseo, 2005.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sarakum s. 80
  2. a b Sarakum s. 34–35, 80, 106, 161, 234
  3. Anna-Liisa Hirviluoto, Kari Pitkänen: Halikon historia 1, s. 178. Halikon kunta, 1992. ISBN 952-90-3797-X.