Lukkarinmäki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lukkarinmäen idylliä 1930-luvulla. Näkymä Uskelankirkkotieltä (Kuninkaantie). Kuva: Museovirasto.
Ilmakuva Lukkarinmäestä. Kuva: Vesa Kuusava.
Lukkarinmäki ja Kirkonmäki 1870-luvulla. Etualalla Salon krouvin alueen ja markkinapaikan rakennuksia.

Lukkarinmäen kaupunginosa on yksi Salon kaupunginosista. Se rajoittuu lännessä Salo–Helsinki-rautatiehen eli Rantarataan, pohjoisessa Salmeen eli Vähäjokeen ja idässä Perniöntiehen. Etelässä kaupunginosan raja kulkee reittiä Sairaalantie - Uskelankirkkotie - Raivonkatu - Tehdasaukio.[1] Läntinen osa Lukkarinmäen kaupunginosasta on kuulunut Salon kylään ja itäinen osa Karjaskylän, Mököisten ja Pahkavuoren kyliin. Lukkarinmäki liitettiin Salon kauppalaan vuonna 1932 Uskelan kunnasta. [2] Kun Salosta 1960 tuli kaupunki, Lukkarinmäestä tuli 12. kaupunginosa. Sen pinta-ala on noin 30 hehtaaria. [3]

Lukkarinmäen kaupunginosan korkein kohta on Röykkälänkadun ja Uskelankirkkotien välissä oleva Kupparinkallio (32 m). Muita mainittavia mäkiä ovat Lukkarinmäki (28 m) ja Ilomäki (30 m). Alueen vanhimmat asuinrakennukset ovat todennäköisesti 1850-luvulta. Alueella on lukuisia 1900-luvun alkuvuosikymmeninä rakennettuja asuintaloja. Vähäjoen rannassa on Salon pappilana käytetty rakennus 1910-luvun puolivälistä. Reeninkadun varrella on kolme suurehkoa asuintaloa, jotka on rakennettu 1920-luvulla Leinon tehtaan työntekijöiden asuintaloiksi. Vähäjoen rannassa on sijainnut oluttehdas, josta on jäljellä enää olutkellari. Salmenrannan, Raivaajankadun ja Hanhenkujan kortteleissa on asuintaloja 1910-, 1930- ja 1940-luvuilta. [2]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukkarinmäki oli osa todennäköisesti jo ajanlaskumme alussa asuttua metsäistä saarta, johon kuuluivat myös nykyiset Mököistenmäki, Anistenmäki ja Kirkonmäki. Tästä saaresta on mahdollisesti koko kaupunki saanut nimensä (Salo = metsäinen saari). [2] Lukkarinmäki (ruotsiksi Klockarbacken) on saanut nimensä siitä, että alueella on asunut Salon kappelikirkon lukkareita. Alueen varhaisempi nimitys Klämtnäs viittaa lukkarin vanhimpaan työhön, kirkonkellojen soittoon. Pyhän Annan kappelikirkko sijaitsi viereisellä Kirkonmäellä ennen Uskelan kirkkoa. [3]

Nykyisten Raivaajankadun ja Kulkurinkujan risteyksen kohdalla on sijainnut 800-luvulle j.a.a. ajoitettu rautakautinen kalmisto. Tie Salon sillalta Lukkarinmäkeen ja edelleen Perniöön on osa Turku–Viipuri-maantietä eli Suurta Rantatietä (Kuninkaantie) ja ollut käytössä mahdollisesti jo 1100-luvulta lähtien, mutta viimeistään vuonna 1293, kun Viipurin linna rakennettiin. [2]

Lukkarinmäkeläisten perinteinen perhetapahtuma Kivimiehenpuistossa 13.8.2019. Kuva: Pertti Falkstedt.

Museoviraston rakennetusta kulttuuriympäristöstä laatima inventointi RKY nimeää valtakunnallisesti merkittävinä rakennettuina kulttuuriympäristöinä Lukkarinmäen kaupunginosasta Suuren Rantatien osuuden ja Vähäsillan, joka on vanhimpia Salmen eli Vähäjoen ylityspaikkoja. [4]

Vuonna 1856 alettiin rakentaa Salon Oluttehdasta Vähäjoen rantaan. Sen toiminta alkoi 1858 ja jatkui vuoteen 1954. [5]

Talvisodan aikana Lukkarinmäellä sijaitsi Salon ainoa ilmatorjuntapaikka. [2] Lukkarinmäkeen kohdistui talvisodan aikana ankaria pommituksia, joista kuitenkin selvittiin melko vähin vaurioin. [6]

Salon Lukkarinmäki-seura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salon Lukkarinmäki-seura on 2004 perustettu asuinalueyhdistys, joka toimii Lukkarinmäen alueen puolestapuhujana. Lukkarinmäki-seura on järjestänyt vuodesta 2012 perhetapahtuman Kivimiehenpuistossa. Prykin kerhohuoneessa seura on järjestänyt 2013 Lukkarinmäen alueella asuneiden taiteilijoiden Lukkarinmäkeä esittävien teosten näyttelyn.

Vuonna 2018 Lukkarinmäki-seura sai hallintaoikeuden Raivaajankadun luolaan, joka on toiminut pommisuojana. [7] Seura on järjestänyt luolassa mm. Sampsa Sarparannan Lukkarinmäen puolesta -adressin tukikonsertin, glögitilaisuuden ja Väärillä raiteilla -lyhytelokuvan näytöksen. Salon Lukkarinmäki-seura on toiminut Lauri Hollménin, Esa Jyrkkiön ja Reijo Nordellin kirjoittaman Salon Lukkarinmäki -kirjan virallisena taustayhteisönä. [8] [3]

Lukkarinmäki-joulukalenteri 2020, luukku 2
Lukkarinmäki-joulukalenterin 2020 luukku 15, esittelemässä Timo Lähteenmäki
Lyyli Säilä: "Salo", 1958, öljy kankaalle 107 x 177, Salon kaupungin taidekokoelma. Kuva: Katri Lehtola. Näkymä Kupparinkalliolta

Lukkarinmäki-seura ideoi ja toteutti Lukkarinmäki-joulukalenterin 2020 (katso kuva kartasta). Joulukuussa joka päivä 1. - 24.12. avautui yksi joulukalenterin luukku Lukkarinmäessä eri osoitteissa, ja luukut olivat auki aina 30.12. asti. Luukku saattoi sijaita esimerkiksi pihalla, ikkunalla, parvekkeella tai talon edustalla. Luukkujen toteutukset olivat persoonallisia ja asukkaiden omaehtoisesti toteuttamia. Joulukalenteri oli todella suosittu kävelyretkien kohde. Se keräsi tuhansia katselijoita. Kalenteriluukkuja kävivät katsomassa päiväkotiryhmät, koululaisryhmät, salolaiset ja lukuisat ulkopaikkakuntalaiset. Salolainen suunnistusseura hyödynsi Joulukalenteria suunnistustapahtumassaan.

Lukkarinmäki taiteessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukkarinmäki on aiheena seuraavissa elokuvissa:

Timo Lähteenmäki: Lukkarinmäki vaarassa https://www.youtube.com/watch?v=v1RfHZearZ8

Timo Lähteenmäki: Väärillä raiteilla https://www.youtube.com/watch?v=GqSCuFJjadI

Timo Lähteenmäki: Tunneli https://www.youtube.com/watch?v=D-R6t24Sv1A

Lukkarinmäkeä on taiteessaan kuvannut mm. salolainen taidemaalari Lyyli Säilä. [9]

Ilona Niemi on Lukkarinmäellä asuva kuvataiteilija.

Sampsa Sarparanta on Lukkarinmäellä asunut muusikko ja kuvataiteilija.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Salon karttapalvelu kartta.salo.fi. Viitattu 13.10.2020.
  2. a b c d e Salon seudun rakennettu kulttuuriympäristö ja maisema. Sarakum 2000 - 2004 projektiraportti. Salon kulttuuriympäristö ja arvot 2005. Turun maakuntamuseo. Viitattu 14.10.2020.
  3. a b c Hollmén, Lauri, Jyrkkiö, Esa ja Nordell, Reijo: Salon Lukkarinmäki. [Salo]: Salon kaupunki, 2007. ISBN 978-952-99735-4-5.
  4. RKY  ι  Kohdetiedot www.rky.fi. Viitattu 15.10.2020.
  5. Lauri Hollmen: Kadonnutta Saloa : talojen tarinoita ISBN 952-91-8529-4
  6. Timo Lähteenmäki: Lukkarinmäki vaarassa youtu.be. 26.1.2020.
  7. Salon Seudun Sanomat: Lukkarinmäen luola kiinnostaa | SSS.fi sss.fi. Viitattu 16.10.2020.
  8. Käyttäjän Salon Lukkarinmäki-seura ry (@lukkarinmakiseura) Instagram-profiili • 12 julkaisua www.instagram.com. Viitattu 15.10.2020.
  9. Lind, Merja: Lyyli Säilä: taidemaalari Salosta. [Salo]: Salon taidemuseo Veturitalli, 2016. ISBN 978-952-93-6881-5, 952-93-6881-X.
Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.