Jäämit

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jäämit (ven. ямь ja емь, jam tai jem) on nimitys, jolla novgorodilaiset kutsuivat keskiajalla alun perin koko läntisen Suomen asukkaita. Myöhemmin käsite eriytyi tarkoittamaan hämäläisiä, joista se etymologisesti johtuu[1]. Termin on nähty viittaavan joissain tapauksissa myös Laatokan pohjoisrannan karjalaisasutukseen, joka oli alun perin ainakin osittain Länsi-Suomesta peräisin[2].

Nestorin kronikassa sekä Novgorodin kronikassa kerrotaan sodista, joita Novgorod Karjalan alueen liittolaisineen kävivät jäämejä vastaan 1100- ja 1200-luvuilla. Novgorodin tai karjalaisten ja jäämien välillä käytiin taisteluita kronikoiden mukaan vuosina 1024, 1123, 1142, 1143, 1149, 1186, 1191, 1226, 1228, 1240, 1256, 1292 ja 1311. Kaikki kronikoiden maininnat jäämeistä liittyvät sotaretkiin.[3] Kronikat mainitsevat Novgorodin liittolaisiksi jäämejä vastaan mm. korelan (karjalaiset tai suppeammin Käkisalmen seudun asukkaat), vatjalaiset, inkerikot ja suzdalilaiset.

Kronikat käyttävät jäämien puolella taistelleista nimitystä sum, joita on perinteisen tulkinnan mukaan pidetty varsinaissuomalaisina.[4] Jako varsinaissuomalaisiin ja hämäläisiin vastaisi myös ruotsalaisten riimukirjoituksien Finlont- ja Tafstalont-nimiä.[4] Tämän mukaan jäämit-termi ei tarkoittaisi kaikkia Länsi-Suomen asukkaita, vaan pelkästään hämäläisiä. Historiantutkija Jukka Korpelan mukaan tämä johtopäätös ei ole kiistaton, koska sum-sanan merkityksestä ei ole varmuutta, eivätkä keskiaikaiset kirjoittajat käyttäneet vieraiden etnisten ryhmien nimiä kovinkaan johdonmukaisesti.[5] Jem-nimitys näyttäisi olevan venäjänkielinen väännös Häme-nimestä. Käsite jää kuitenkin osittain epämääräiseksi, sillä sanan alkuperällä voi olla muitakin mahdollisia selityksiä. Äänisjärven itäpuolella sijaitsi keskiajalla Jem-niminen pogosta Jemtsajoen varrella, ja on ainakin periaatteessa mahdollista, että osa jäämejä vastaan tehdyistä sotaretkistä olisikin suuntautunut sinne. Joissakin tapauksissa kuvaukset sotaretkien yksityiskohdista kuitenkin viittaavat siihen, että jäämit asuivat lännempänä. Max Engman pitää väitöskirjassaan Jem-pogostaa yhtenä suomensukuisten jäämien keskuksena. Hän kuitenkin katsoo, että Suomen alueen jäämit asuivat strategisesti paljon tärkeämmällä alueella Ruotsin ja Novgorodin kilpailevien valtioiden välillä kehittyen ajan oloihin nähden aikanaan huomattavan vahvaksi heimoksi.[6]

Jäämit mainitaan ensimmäisen kerran Nestorin kronikassa nimellä jam vuonna 1042. Tuolloin Novgorodin ruhtinas Vladimir, Jaroslav Viisaan poika, hyökkäsi novgorodilaisten kanssa heitä vastaan. Jos maininta todella viittaa Suomen alueeseen eikä esimerkiksi Jemtsajoen jäämeihin, se on ensimmäinen selkeä vuosiluku Suomen historiassa. Nestorin kronikka ei mainitse novgorodilaisia, sen sijaan Novgorodin ensimmäisen kronikan vanhempi laitos antaa tuon tarkennuksen. Nestorin kronikka kertoo jäämien myös maksaneen veroa ruseille.

Vuonna 1142 jäämit hyökkäsivät Novgorodiin ja hävisivät taistelun lähellä Laatokkaa kokien 400 miehen tappiot. Jäämit organisoivat hyökkäyksensä uudemman kerran 1149, venäläisten tietojen mukaan 1000 miehen voimin. Novgorodilaiset lähtivät takaa-ajoon vatjalaisten kanssa 500 miehen voimalla ja voittivat.

Viimeisen maininnan vuodelta 1311 jälkeen jäämeistä ei ole enää mainintaa Pähkinäsaaren rauhaa käsittelevissä teksteissä vuodelta 1323, vaan novgorodilaiset kutsuvat rajan länsipuolella olevia nemtsi-nimityksellä ja ruotsalaiset itäpuolella olevia ryssar-nimellä.[7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Martti Linna: Suomen varhaiskeskiajan lähteitä, s. 119. Historian Aitta, 1989.
  2. Uino, Pirjo: Ancient Karelia. Archaeological Studies. Helsinki 1997
  3. The Chronicle of Novgorod London Offices of the Society. Viitattu 21.7.2016.
  4. a b Huurre, Matti: 9000 vuotta Suomen esihistoriaa, s. 164. Otava, 2004. ISBN 951-653-114-8.
  5. Jukka Korpela: Viipurin läänin synty. 2004.
  6. Engman, MaxS:t Petersburg och Finland : migration och influens 1703–1917, s. 269. Societas scientiarum Fennica, 1983. ISBN 951-1-13753-0.
  7. Line, Philip: Kingship and State Formation in Sweden, 1130-1290, s. 465. BRILL, 2007. ISBN 9004155783. Google Books. (englanniksi)