Nestorin kronikka

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mark Antokolskin veistos Nestorista (1890)

Nestorin kronikka (Muinaiskirkkoslaaviksi Повѣсть врємѧннꙑхъ лѣтъ,ven. Повесть временных лет, Povest vremennyh let, Kertomus menneistä ajoista) on varhainen Venäjän historiaa kuvaava kirjallinen teos, joka on säilynyt nykypäiviin asti.

Nestorin kronikan kirjoittajana pidettiin pitkään Kiovan luostarin munkkia Nestoria, jonka väitettiin koonneen tekstin vanhemmista lähteistä 1000-luvun lopulla. Nestorin asema on sittemmin kiistetty ja on katsottu, että tekstin on koonnut vuoden 1117 tienoilla Kiovan Vydubitskin luostarin igumeni Silvestr.[1] Kronikan vanhin säilynyt kopio on laurentiuslainen kokoelma vuodelta 1377, mutta alkuperäinen käsikirjoitus saattaa olla ehkä jo vuodelta 1095. Teos on julkaistu myös suomeksi vuonna 1994.

Kronikka kertoo slaavilaisen asutuksen leviämisestä vedenpaisumuksen jälkeen, Kiovan hallitsijoista sekä Novgorodin ja muiden kaupunkien perustamisesta 800-luvulta vuoteen 1116. Teoksella on paljon merkitystä slaaveille.

Kronikka kertoo, kuinka slaavit saivat alkunsa Nooan pojan, Jafatin, poikien perillisistä ja asettuivat nykyisille asuinsijoilleen. Vuosisatoja myöhemmin nykyisen Venäjän alueella asuvat suomalais-ugrilaiset (tsuudit, merjalaiset, vepsäläiset) sekä slaavilaiset (sloveenit ja krivitšit)[2] kansat kyllästyivät maan epäjärjestykseen ja jatkuviin sotiin heimojen välillä. He päättivät kutsua johtajikseen kolme veljestä, Rurikin (Hrörek), Sineuksen ja Truvorin, meren takaa, ”russien” maasta. Näiden veljesten mukaan novgorodilaiset nimittivät maataan Russkaja zemljaksi, Rusien maaksi. Kronikassa ”russien” alkuperä ei täysin selviä, mutta heidän arvellaan olleen Skandinavian alueelta tulleita viikinkejä eli varjageja. Veljeksistä vanhin, Rurik, nousi Novgorodin hallitsijaksi. Rurikin kuoltua hänen sukulaisensa Oleg (Helgi) liitti Kiovan valtakuntaan ja siirsi pääkaupungin sinne.

Kronikka kertoo myös Kiovan ruhtinaasta Vladimirista, joka opiskeli ja otti selvää eri uskonnoista. Kronikan mukaan Vladimir valitsi Kiovan uskonnoksi ”uskonnoista parhaan”, ja näin ortodoksisuudesta tuli Kiovan ja sittemmin koko Venäjän uskonto.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nestorin kronikka. (Povest’ vremennyh let.) Dmitri Sergejevitš Lihatšovin venäjänkielisestä tulkinnasta suomentanut Marja-Leena Jaakkola. Kuvittanut Mjud Metšev. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19828-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jukka Korpela: Idän orjakauppa keskiajalla, s. 201. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2014.
  2. Heikki Kirkinen Venäjän historia s. 36