Salaviinanpolttajat

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Salaviinanpolttajat
Elokuvamainos 31.5.1907 Helsingin Sanomissa.
Elokuvamainos 31.5.1907 Helsingin Sanomissa.
Ohjaaja Louis Sparre
Teuvo Puro
Käsikirjoittaja JV-s (oikea nimi ei ole tiedossa)
Tuottaja Karl Emil Ståhlberg
Säveltäjä ei musiikkia
Kuvaaja Frans Engström
Lavastaja Carl Fager
Pääosat Teppo Raikas
Teuvo Puro
Jussi Snellman
Eero Kilpi
Alex Rautio
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Ensi-ilta 29. toukokuuta 1907
Kesto 20 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti ei tiedossa
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Salaviinanpolttajat on ensimmäinen suomalainen näytelmäelokuva vuodelta 1907. Se oli myös ensimmäinen Venäjän keisarikunnassa tehty fiktioelokuva. Elokuvan tuotti valokuvaamo Atelier Apollon omistaja Karl Emil Ståhlberg. Elokuva ei ole säilynyt.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan kuvamateriaali ja käsikirjoitus ovat tuhoutuneet.[1] Juonen sisältö on säilynyt tiedossa elokuvan lehti-ilmoitusten perusteella, joissa oli elokuvasta seuraava kuvaus:

»Kaksi viinan polttajaa ovat korpeen rakentaneet salapolttimon, jossa salaa polttaa kituuttavat viinaa kaikessa rauhassa ja sovinnossa, ovatpa vielä sikanassunkin sinne kulettaneet rankkia syömään. Saatuaan keitoksensa valmiiksi ja maistettuaan iloliemensä hyvyyttä tulee heidän luokseen kaikkien tuttava Junkkari korpirojua ostamaan. Maistettuaan ostamaansa tavaraa ja saatuaan keittäjiltä muutamia naukkuja kaupantekijäisiksi ryhtyvät ystävykset kortinlyöntiin joka kuitenkin päättyy ilmitappeluun Junkkarin tekemän pelipetoksen vuoksi. Tappelun parhaillaan riehuessa huomaa Junkkari kutsumattomia vieraita, nimismiehen ja poliisin, saapuvan paikalle ja lähtee käpälämäkeen, jättäen mestarit viinoineen ruununmiesten kouriin tekemään tiliä luvattomista toimistaan.»
(Helsingin Sanomat 29. toukokuuta 1907.[2])

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Teppo Raikas  … Salapolttaja  
 Teuvo Puro  … Junkkari  
 Jussi Snellman  … Nimismies  
 Eero Kilpi  … Salapolttaja  
 Alex Rautio  … Nimismiehen apulainen  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sakari Toiviaisen mukaan elokuvatuotanto Suomessa oli itsenäisyyden ensivuosiin asti ”suppeaa ja haparoivaa, mutta löysi vähitellen linjansa kansallisen identiteetin ja kulttuurin rakennustyöstä: kansalliset aiheet olivat arvo sinänsä, samalla kun korostettiin kotimaisen tuotannon tärkeyttä, eroa ja kilpailuasetelmaa ulkomaiseen elokuvaan nähden”.[3]

Elokuvan aiheen löytämiseksi valokuvaamo Atelier Apollo järjesti tammikuussa 1907 käsikirjoituskilpailun johon tuli 652 ehdotusta. Kilpailun voittajaksi valittiin nimimerkki JV-s:n Salapolttimo-niminen ehdotus;[4] toiseksi kilpailussa tuli kuplettilaulaja J. Alfred Tanner Esteluistelukilpailu-nimisellä ehdotuksellaan. Kilpailun voittajan on kerrottu olleen nimismies, mutta tämä tieto on kyseenalaistettu.[4] Hannu Salmen mukaan nimimerkkiä JV-s olisi käyttänyt John Hedberg.[5]

Kansallisteatterin näyttelijä Teuvo Puro, joka esitti myös Salaviinanpolttajien pääosaa, lienee ollut vahvasti kiinni myös elokuvan ohjaustyössä. Elokuvan toiseksi toteuttajaksi on mainittu Suomessa vaikuttanut ruotsalainen taidemaalari Louis Sparre. Elokuvan kuvaaja Frans Engström oli alun perin ruotsalainen, Ståhlbergin Atelier Apolloon palkkaama kuvaaja. Engström koulutti alalle kaksi toimijaa, kuvausapulaisina toimineet Hjalmar Hårdhin ja Oscar Lindelöfin. Järjestäjänä ja lavastajana oli myöhempien aikojen lavastajamestari ja ohjaaja Karl Fager.

Elokuvan kuvaukset aloitettiin maaliskuussa 1907 Helsingin Mäntymäellä. Kuvauksia tehtiin myös Alppilassa.[6] Elokuvan ensi-ilta oli 29. toukokuuta 1907 Maailman Ympäri -teatterissa Mikonkatu 5:ssä.[1]

Pietarilaisen Aleksandr Drankovin tuottama näytelmäelokuva Stenka Razin on vuotta myöhempi kuin Salaviinanpolttajat eli vuodelta 1908. Venäläiset katsovat yleensä oman elokuvahistoriansa alkavan tästä vajaan kymmenen minuutin mittaisesta elokuvaesityksestä, jonka ensi-ilta oli 15. lokakuuta 1908 Pietarissa.[7]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmoitusten lisäksi ensimmäinen suomalainen näytelmäelokuva oli lehdistössä esillä vain niukkasanaisin kiitosmaininnoin. Kansan Lehden nimimerkki Lipon mukaan ”huvittava kuvasarja oli suomalainen Salaviinanpolttajat, jonka kreivi Louis Sparre on järjestänyt ja Kansallisteatterin näyttelijät esittäneet varsinaisesti Atelieri Apolloa varten”. Uusi Aura kirjoitti, että ”ohjelma oli varsin hauska saaden erityisen kotimaisen viehätyksen sen kautta, että siellä esitettiin ensimäinen suomalainen kinematograaffinen näytelmä Salaviinanpolttajat, jossa esiintyvät päähenkilöt ovat Kansallisteatterin näyttelijöitä. Sangen hauskan kotoisen tunnelman sai kuvaa katsellessaan.”[8]

Uusintaversio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2017 kerrottiin, että Juho Kuosmanen ohjaa elokuvasta uusintaversion. Tuotantoryhmä oli lähes sama kuin Kuosmasen elokuvassa Hymyilevä mies.[9] Elokuvan ensi-ilta oli 23. huhtikuuta 2017 Tampereella Loud Silents -tapahtumassa.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Uusitalo, Kari (toim.): Suomen kansallisfilmografia, osa 1: 1907–1935. Edita, 1996. ISBN 951-37-1901-4.
  • Piispa, Lauri: Venäläisen elokuvan synty. Venäjän aika nro 3, 2008.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Uusitalo 1996, s. 59.
  2. Uusitalo 1996, s. 55.
  3. Toiviainen, Sakari: Suomalaisen elokuvan lyhyt historia
  4. a b Uusitalo 1996, s. 58.
  5. Lehtonen, Veli-Pekka: Suomen ensimmäisen elokuvan mysteeri raottuu vähitellen. Helsingin Sanomat, 18.4.2017, s. B  4. Artikkelin verkkoversio.
  6. 1907-04-23 Länsi-Suomi no 46, s. 2 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 18.4.2017.
  7. Piispa 2008, s. 67.
  8. Uusitalo 1996, s. 57.
  9. Juho Kuosmanen gör ny version av Finlands första film. Hufvudstadsbladet, 14.1.2017, s. 31. Artikkelin verkkoversio.
    Lehtonen, Veli-Pekka: Mykkä arvoitus. (Lauantaiessee.) Helsingin Sanomat, 18.3.2017, s. C 6. Artikkelin verkkoversio Viitattu 21.3.2017.
  10. Salaviinanpolttajat. Loud Silents.