Ollin oppivuodet (elokuva)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ollin oppivuodet
Ränni Pelle (Nyman) ja Olli (Idström).
Ränni Pelle (Nyman) ja Olli (Idström).
Ohjaaja Teuvo Puro
Käsikirjoittaja Teuvo Puro
Perustuu Anni Swanin romaaniin Ollin oppivuodet (1919).
Tuottaja Erkki Karu
Kuvaaja Frans Ekebom
Lavastaja Carl Fager
Kalle Havas
Martti Tuukka
Pääosat Alfred Idström
Uuno Kantanen
Aarne Nyman
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Oy Suomen Filmikuvaamo
Ensi-ilta 27. joulukuuta 1920
Kesto 91 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Kaarle (Kilpi) ja Wolmar (Snellman) neuvottelevat.

Ollin oppivuodet, myös nimellä Ollin opintovuodet, on vuonna 1920 kuvattu suomalainen mykkäelokuva. Sen on käsikirjoittanut ja ohjannut Teuvo Puro. Käsikirjoitus perustuu Anni Swanin saman nimiseen romaaniin vuodelta 1919. Elokuvan ensi-ilta oli 27. joulukuuta 1920 Bio Bio -teatterissa Helsingissä. Elokuva on varhaisin kokonaan säilynyt suomalainen näytelmäelokuva. Se on suomalaisen lastenelokuvan klassikoita.[1]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivumäen patruunan hemmoteltu Olli-poika päättää karata kotoaan saatuaan selkäsaunan isältään sen jälkeen, kun hän oli tapellut kartanon voudin pojan Pentin kanssa. Karkumatkalla Olli tapaa serkkunsa Kaarlen, joka majoittaa Ollin luokseen ränsistyneeseen Harmaalan taloon ja uskottelee hänelle, että Pentti on kuollut tappelussa. Kaarle päättää hankkiutua eroon Ollista saadakseen itselleen perinnön, jonka patruuna on testamentissaan määrännyt Ollille. Hän lähettää Ollin Tukholmaan kieron suutari Simolinin luokse.

Simolin kohtelee Ollia huonosti. Olli ystävystyy Ränni-Pelle-nimisen pojan kanssa ja karkaa hänen kanssaan laivalla takaisin Suomeen. Turussa Olli työskentelee suutari Jokelan oppipoikana. Suomeen saapunut Simolin lavastaa Ollin syylliseksi varkauteen, ja Olli joutuu kasvatuslaitokseen. Meriltä palannut Ränni-Pelle auttaa Ollin taas pakoon, ja pakomatkalla Olli päättää poiketa vielä kerran kotonaan. Täällä hänen vanhempansa ovat jo uskoneet Ollin kuolleen. Myös Pentti on elossa, ja näin Kaarle-serkun juonittelu paljastuu.

Kuvausaika ja -paikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ollin oppivuodet kuvattiin kesällä 1920. Kuvauspaikat sijaitsivat nykyisen Helsingin alueella. Koivumäen kartanoa esitti Degerön kartano Laajasalossa, Harmaalan kartanoa puolestaan Herttoniemen kartano. Tukholman ja Turun laitakatuja esittivät Hermannin kadut. Lisäksi kuvattiin Sörnäisten satamassa ja nykyisen Pasilan rautatieaseman paikkeilla. Ollin lähtö Tukholmaan kuvattiin Hangon matkustajasatamassa. Studiona toimi Vironkadun studio Helsingissä.

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Ollin oppivuodet on filmi, jota katsellessa jokaisen suomalaisen sydän suopenee ja joka ehdottomasti kannustaa meitä yhä suurempiin ja korkeampiin pyrkimyksiin", Karjala-lehden kriitikko arvioi elokuvaa. Iltalehti piti elokuvan kokoonpanoa "rikkaana ja vaihtelevana".

Ollin oppivuodet nähtiin televisiossa ensi kerran 15. marraskuuta 1971. Tuolloin se sai yli miljoona katsojaa.[2] Televisioesityksen yhteydessä Helsingin Sanomien Paula Talaskivi arvioi elokuvan "viehättäväksi ja jopa mukaansatempaavaksi". Vuonna 1987 julkaistussa teoksessaan Kuviteltuja lapsia (Valtion painatuskeskus, 1987) Jukka Sihvonen nosti elokuvan suomalaisen lastenelokuvan klassikoksi. Lapsinäyttelijöiden työtä pidettiin luontevana ja pingoittumattomana; erään kriitikon mukaan samalle tasolle päästiin vasta nelisenkymmentä vuotta myöhemmin Mikko Niskasen klassikkoteoksessa Pojat.[3]

Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ollin oppivuodet seurailee Swanin alkuperäisteosta melko tarkasti. Juonta tosin yksinkertaistettiin hieman, ja eräitä henkilöhahmoja jätettiin pois. Alfred Idström oli Suomen Kansallisteatterin lähetti. Myöhemmin hän suomensi nimensä Antti Iivokseksi ja toimi Suomi-Filmin järjestäjänä 1930-luvulla. Elokuvasta annettiin kutsuvierasesitys 19. joulukuuta 1920 Helsingissä, paikalla oli muun muassa tasavallan presidentti K. J. Ståhlberg. Elokuva sai suhteellisen hyvän yleisömenestyksen, mutta jäi noin 50 000 markkaa tappiolle.[4]

Elokuva kuuluu Yleisradion viiden elokuvan Mykkä valo -sarjaan, johon Yle on tilannut uuden musiikin. Tähän elokuvaan musiikin on säveltänyt Harri Vuori. [5]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Näyttelijä  … Rooli  
 Sirkka Puro  … Olli pienenä  
 Alfred Idström  … Olli varttuneempana  
 Jussi Snellman  … patruuna Wolmar, Ollin isä  
 Ertta Virtamo  … Ollin äiti  
 Brita Eriksson  … Leila, Ollin pikkusisar  
 Uuno Kantanen  … Janne, Simolinin poika  
 Erkki Karu  … Suutari Simolin  
 Kirsti Suonio  … Simolinin vaimo  
 Carl Fager  … Kaapro, Harmaalan renki  
 Teuvo Puro  … ruorimies Mattson, Ränni-Pellen setä  
 Eino Jurkka  … räätäli  
 Eero Kilpi  … Ollin serkku Kaarle  
 Mimmi Lähteenoja  … Matleena, Kaarlen täti  
 Emil Autere  … kasvatuslaitoksen katsastaja  
 Hemmo Kallio  … suutari Jokela  
 Aarne Nyman  … Ränni Pelle  
 Ester Henriksson  … Hillevi, orpotyttö  
 Olavi Karjalainen  … voudin Pentti  
 Olavi Lind  … talonmiehen poika  
 Annie Mörk     

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen kansallisfilmografia 1, sivu 174
  2. Suomen kansallisfilmografia 1, sivu 171
  3. Suomen kansallisfilmografia 1, sivut 173 ja 174 (Tiedot verkossa: Ollin oppivuodet (elokuva) Elonetissä) Lehdistöarvio
  4. Suomen kansallisfilmografia 1, sivut 174 ja 175 (Tiedot verkossa: Ollin oppivuodet (elokuva) Elonetissä) Taustaa
  5. Mykkää valoa 1920-luvun Suomesta, Teeman sarja, Yle.fi, viitattu 6.1.2013