Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa
| Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa | |
|---|---|
 Laura (Ruth Snellman), Kustaa Penttilä (Hemmo Kallio), Martti Vaara (Emil Autere), Impi Ponteva (Hilja Jorma). |
|
| Ohjaaja | Teuvo Puro |
| Käsikirjoittaja | Erkki Karu |
| Tuottaja | Erkki Karu |
| Kuvaaja | Frans Ekebom |
| Pääosat |
Emil Autere Jussi Snellman Hemmo Kallio |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomi-Filmi Oy |
| Ensi-ilta | 9. huhtikuuta 1921 |
| Kesto | 61 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Budjetti | ei tiedossa |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa on vuonna 1921 valmistunut suomalainen Teuvo Puron ohjaama mykkäkomedia. Elokuvan ensi-ilta oli 9. huhtikuuta 1921 Olympia-teatterissa Helsingissä.
Elokuvassa Martti Vaara viettää hummailevaa ylioppilaselämää odottaen perintöä enoltaan sahanomistaja Penttilältä. Rahapulassaan hän kirjoittaa enolleen menneensä kihloihin ja tarvitsevansa sen vuoksi rahaa. Juoni tehoaa, mutta rahat on pian tuhlattu. Muutaman kerran samaa temppua yritettyään eno vastaa yllättäen tulevansa vierailemaan Helsinkiin. Pitääkseen kulisseja yllä Martti järjestää itselleen ystävänsä Jussin avulla lainahuvilan, lainavaimon ja lopulta myös lapsenkin. Lopulta huijaus kuitenkin paljastuu ja viimeisenä käänteenä eno Kustaa kosii Martin "lainavaimoa" Lauraa, ja lopputuloksena Martti jää yksin ja tyhjin taskuin.[1]
Elokuvan ensi-ilta oli Suomi-Filmi -tuotantoyhtiön ensimmäinen julkinen esiintyminen uudella nimellä ja logolla.[1][2]
Erkki Karu filmasi elokuvan tarinan uudelleen lähdes identtisenä elokuvassa Runoilija muuttaa kuusi vuotta myöhemmin.[2]
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Emil Autere – ylioppilas Martti Vaara
- Jussi Snellman – taidemaalari Jussi Ponteva
- Hemmo Kallio – Martin eno, sahanomistaja Kustaa Penttilä
- Hilja Jorma – Impi Ponteva, Jussin vaimo
- Ruth Snellman – Laura, Impin sisar
- Erkki Karu – humalainen
- Martti Tuukka – humalainen
- Teuvo Puro – lääkäri
- Joel Rinne – humalainen
- Jalmari Rinne – tarjoilija
- Tyyne Haarla – sairaanhoitajatar
- Emmi Tuomi – Pontevien lapsenhoitaja
Muut tekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Erkki Karu – käsikirjoittaja, tuottaja
- Frans Ekebom – kuvaus
- Carl Fager – lavastus, studiopäällikkö
- Armas Fredman – kuvausapulainen
- Kalle Havas – valokuvat
Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Satakunnan Kansan arviossa 1. marraskuuta 1921 elokuvan kehutan pitävän hyvin kunnialla paikkaansa ulkomaisten filmien rinnalla, jopa ylikin. Myös Iltalehdessä kehutaan 9. huhtikuuta 1921 elokuvan yleisöön menevyyttä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 22.7.2020.
- ↑ a b Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa mykkaelokuvat.com. Viitattu 28.7.2020.
| ||||||||||||||||