Sammallahdenmäki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kirkonlaattiana tunnettu neliskulmainen hautaröykkiö Sammallahdenmäellä.

Sammallahdenmäen pronssikautiset röykkiöhaudat ovat Satakunnassa Raumalla, entisen Lapin kunnan Kivikylässä sijaitseva muinaisjäännösalue, joka hyväksyttiin Unescon maailmanperintöluetteloon 1. joulukuuta 1999 Suomen ensimmäisenä arkeologisena kohteena. Sammallahdenmäen röykkiöalue on Suomen ja Pohjoismaiden edustavin läntisen pronssikulttuurin kohde. Muinaisjäännösalue on kokonaisuudessaan seitsemän eri yksityisen maanomistajan omistuksessa.

Noin kilometrin läpimittaisella kallioalueella sijaitsee 36 kivistä koottua hautaröykkiötä. Suurin osa röykkiöistä on isoja hiidenkiukaita tai matalia kehäröykkiöitä. Tunnetuimmat röykkiöt ovat kuitenkin laakea suuri nelikulmainen latomus, jota kutsutaan ”Kirkonlaattiaksi”, sekä pitkä ja korkea vallimuodostelma ”Huilun pitkä raunio”.

Huilun pitkä raunio on yksi Sammallahdenmäen ainutlaatuisimmista hautaröykköistä.
Huilun pitkä raunio -niminen hautaröykkiö Sammallahdenmäellä.

Museoviraston tutkimuksissa korkeimmalla kohdalla oleva hauta ajoitettiin pronssikaudelle 1300–1000 eaa. ja alimmalla tasolla oleva hauta varhaiselle rautakaudelle 170 eaa. – 80 jaa.[1] Röykkiöistä on löytynyt ihmisluita, paasiarkkuja ja sarjarannerenkaan katkelma. Röykkiöalueen vieressä oleva Saarnijärvi oli pronssikaudella merenlahti ja se näkyy edelleen kasvillisuudesta ja maastosta.

Röykkiöt mainitaan ensimmäisen kerran kirjallisuudessa vuonna 1880 Kustaa Killisen Kiinteitä muinaisjäännöksiä Ulvilan Kihlakunnasta -teoksessa.[2] Neljä röykkiötä on tutkittu jo vuonna 1891. Museovirasto teki vuonna 2002 kaivauksia kahdeksalla röykkiöllä, joista jokaisesta tuli esille röykkiöiden sisäisiä rakenteita. Kuudesta röykkiöstä löytyi palanutta ihmisen luuta, joten röykkiöihin on tehty polttohautauksia. Kesinä 2003–2004 tutkittiin Sammallahdenmäen röykkiöalueen eteläpuolella sijaitsevaa Huilun asuinpaikkaa, joka on samanaikainen nuorimpien hautojen kanssa. Kesällä 2004 tutkittiin myös Huilun asuinpaikasta hieman ylempänä löytynyttä Tahtmaan asuinpaikkaa.

Kiviröykkiöihin käy vuosittain tutustumassa lähes 10 000 kävijää, erityisesti ulkomaalaisia ja erikoisuutena maailmanperintökohteiden kiertäjät.[3]

Panoraamakuva Sammallahdenmäeltä.
Panoraamakuva Sammallahdenmäeltä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Museovirasto: Kulttuuriympäristö Rekisteriportaali Museovirasto. Viitattu 19.10.2016.
  2. Kustaa Killinen: Kiinteitä muinaisjäännöksiä Ulvilan kihlakunnasta.. , 1880.
  3. Pyry Lapintie, Rauman kiviröykkiöt ovat harvinainen aarre, Helsingin Sanomat, 27.4.2010 sivu A 8

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.