Ahosuolaheinä
| Ahosuolaheinä | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Tatarkasvit Polygonaceae |
| Suku: | Hierakat Rumex |
| Laji: | acetosella |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Rumex acetosella |
|
| Katso myös | |
Ahosuolaheinä (Rumex acetosella) on hierakoiden sukuun kuuluva kasvilaji. Laji on Suomessa yleinen ja siitä esiintyy kolme eri alalajia: ketosuolaheinä (Rumex acetosella subsp. acetocella), somersuolaheinä (Rumex acetosella subsp. arenicola) ja kaitasuolaheinä (Rumex acetosella subsp. tenuifolius).[1]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ahosuolaheinä on 10–60 cm korkea monivuotinen ruohovartinen kasvi.[2] Sen lehdet ovat soikeat ja kapeat. Lehtiruodin tyvellä vartta ympäröi kalvomainen korvaketuppi. Lehdet maistuvat happamilta ja suolaisilta. Maku muistuttaa vähän raparperiä tai ketunleipää. Kasvi on kaksikotinen: hedeyksilöiden kukat ovat punertavat ja heteet keltaiset, emiyksilöissä kukat ovat purppuranpunaiset. Kukinto on haaroittunut ja noin puolet kasvin koko korkeudesta. Kukat ovat pieniä. Pähkylät ovat noin 1,5 mm pitkiä, ruskeita ja kolmisärmäisiä. Ahosuolaheinällä on syvälle maahan ulottuva paalujuuri, ja se muodostaa myös juurisilmuja pintajuuristoonsa.
Ahosuolaheinä muistuttaa niittysuolaheinää (Rumex acetosa). Sen erottaa niittysuolaheinästä pienemmän koon ja lehtien tyviosien perusteella. Ahosuolaheinällä lehtien tyviliuskat ovat kääntyneet ulospäin, eli lehdet ovat muodoltaan keihäskantaiset.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kasvi on kotoisin Euraasiasta, mutta se on levinnyt ihmisen mukana muuallekin pohjoisella pallonpuoliskolla. Pohjois-Amerikassa se on harmillinen rikkaruoho muun muassa pensasmustikan viljelmillä.
Kasvupaikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ahosuolaheinä menestyy kuivillakin paikoilla, kuten kallioilla, joutomailla, rantahietikoilla ja tienvarsilla. Se vaatii happaman maaperän. Hiekkaisilla pelloilla juuriversoista voimakkaasti leviävä ahosuolaheinä voi olla rikkakasvi.
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ahosuolaheinää on käytetty ravinnoksi keittoihin ja salaatteihin. Oksaalihapon takia sitä ei pidä käyttää liikaa.[3] Tekstiilien värjäyksessä siitä saadaan keltaista, tummanruskeaa, mustaa ja vihreää väriä, siemenistä punaista.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Piirainen, Mikko: Rikkaruohot. WSOY, 2002. ISBN 951-0-26728-7.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ahosuolaheinä – Rumex acetosella | Taksonomia Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 7.1.2024.
- ↑ Leena Hämet-Ahti et al.: Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- ↑ Yrttitarha.fi
- ↑ Pratensis.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kasviatlas 2022: Ahosuolaheinän (Rumex acetosella) levinneisyys Suomessa.
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Ahosuolaheinä (Rumex acetosella)
- LuontoPortti: Ahosuolaheinä (Rumex acetosella)
- Valokki – Nettikasvio: Ahosuolaheinä (Rumex acetosella)
- ITIS: Rumex acetosella (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Rumex acetosella (englanniksi)
- Flora of China: Rumex acetosella (englanniksi)
|