T. I. Itkonen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
T. I. Itkonen
Toivo-Immanuel-Itkonen.jpg
Syntynyt 20. tammikuuta 1891
Pulkkila
Kuollut 5. joulukuuta 1968 (77 vuotta)
Helsinki
Tutkimusala kieli- ja kansatiede
Instituutti Muinaistieteellinen toimikunta
Tutkinnot Helsingin yliopisto

Toivo Immanuel Itkonen (20. tammikuuta 1891 Pulkkila5. joulukuuta 1968 Helsinki) oli suomalainen kieli- ja kansatieteilijä, joka tunnetaan erityisesti saamen kielen ja saamelaiskulttuurin tutkijana. Hän teki yhdeksän tutkimusmatkaa Lappiin ja kirjoitti useita teoksia saamelaisista. Itkonen työskenteli 1919–1955 eri tehtävissä Muinaistieteellisessä toimikunnassa.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toivo Immanuel Itkosen isä oli Pulkkilan kappalainen Lauri Arvid Itkonen (1865–1925). Toivo oli perheen kolmas lapsi. Itkosten kuusilapsinen perhe muutti Inariin kevättalvella 1899, kun Lauri Itkonen valittiin Inarin kirkkoherraksi. Toivo sai Inarissa ensin kotiopetusta ja siirtyi 1901 Oulun lyseoon, josta hän pääsi ylioppilaaksi 1910.[1][2]

Opiskelu ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän suoritti Helsingin yliopistossa filosofian kandidaatin tutkinnon 1913, lisensiaatin tutkinnon 1916 ja väitteli tohtoriksi 1923. Muinaistieteellisessä toimikunnan amanuenssina Itkonen työskenteli 1919–1932, intendenttinä 1932–1935 ja koko toimikunnan osastonjohtajana 1935–1955. Hän oli myös Suomen muinaismuistoyhdistyksen sihteerinä 1920–1933, Lapin sivistysseuran johtokunnan jäsenenä 1934–1961 sekä jäsenenä Suomen tiedeakatemiassa vuodesta 1947.[1]

Itkonen teki vuosina 1911–1949 aikana yhdeksän tutkimusretkeä Lappiin. Hän teki myös tutkimusmatkan Keski-Eurooppaan vuonna 1929, Skandinaviaanan 1931 ja 1947 sekä Italiaan 1955.[1]

Itkonen kirjoitti uransa aikana useita teoksia. Hän toimitti 1917 Inarinlappalaista kansantietoutta -nimisen teoksen A. V. Koskimiehen vuonna 1886 keräämän materiaalin pohjalta.[1] Vaikka hän ei tehnyt matkoja Venäjälle, hän kirjoitti muiden tutkimusmatkailijoiden aineiston pohjalta teoksen Suomensukuiset kansat (1921), jossa hän esitteli tasapuolisesti kansojen esineellistä, yhteiskunnallista ja henkistä kulttuuria sekä historiaa.[3]

Itkosen kaksiosainen Suomen lappalaiset vuoteen 1945 ilmestyi 1948. Siinä hän kirjoitti porolappalaisten nomadismista ja metsälappalaisten vuotuista asuin- ja pyyntipaikkakiertoa.[3] Lapin-matkojensa pohjalta Itkonen teki myös kaksiosaisen koltansaamen sanakirjan Koltan- ja kuolanlapin sanakirja.[1]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toivo Itkonen oli naimisissa Iina Amanda Seppäsen kanssa. Heillä oli kolme lasta Terho, Marja ja Kerttu.[1]

Toivo Itkosellä oli yhteensä 12 sisarusta. Heistä tunnetuimmat olivat varatuomari ja Inarin Juutuansuun kivikautisten kotapaikkojen löytäjä Lauri Ilmari Itkonen, Inarin kirkkoherra ja Saamelaisten kristillisen kansanopiston rehtori Tuomo Itkonen sekä akateemikko Erkki Itkonen.[2]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Venäjänlapin konsonanttien astevaihtelu: Koltan, Kildinin ja Turjan murteiden mukaan, väitöskirja. 1916
  • Lappalais-suomalaisia sanavertailuja. Suomalais-ugrilainen seura 1916–1920
  • Inarinlappalaista kansantietoutta, A. V. Koskimiehen aineiston pohjalta koonneet ja julkaisseet A. V. Koskimies ja T. I. Itkonen. Suomalais-ugrilainen seura 1917, 2. uudistettu p. 1979
  • Lappalaisten ruokatalous. Suomalais-ugrilainen seura 1921
  • Suomensukuiset kansat. Tietosanakirja, Helsinki 1921
  • Suomen tasapohjaiset ruuhimuodot. Suomen muinaismuistoyhdistys 1923–1926
  • Lappalaiset. 1928
  • Koltan- ja kuolanlappalaisia satuja. Suomalais-ugrilainen seura 1931
  • Lappische Lehnwörter im Russischen. Suomen tiedeakatemia 1932
  • Suenjel: Kuvia kolttalappalaisten maasta. Gummerus 1936 (yhdessä Karl Nickulin kanssa)
  • Karhusta ja sen pyynnistä. 1937
  • Pyhämaan vanhoja rakennuksia. 1937
  • Elämänviisautta Inarin Iijärveltä. Kalevalaseura 1937
  • Tunturilappalaisten kansantietoa Inarista. 1938
  • Inarin tunturilappalaisten leikkejä. 1941
  • Lappalaisten leikit ja ajanvietot. Lapin sivistysseuran julkaisuja n:o 9 1941
  • Suomen ruuhet: 1-, 2-, 3- ja monipuiset sekä lautaruuhet kivikaudesta vuoteen 1940. Suomen muinaismuistoyhdistys 1941–1942
  • Lappalaisten vanhat henkilönnimet. Lapin sivistysseuran julkaisuja n:o 10 1942
  • Suomen lappalaisten kosinta- ja häätavat. Lapin sivistysseuran julkaisuja n:o 12 1943
  • Lapin verotus ja kauppa ennen vanhaan. Lapin sivistysseuran julkaisuja n:o 13 1944
  • Suomen lappalaiset vuoteen 1945, osat 1 ja 2. WSOY 1948, 2. p. 1984
  • Lappi ja lappalaiset vanhoissa kansanrunoissamme. Lapin sivistysseuran julkaisuja n:o 20 1955
  • Koltan- ja kuolanlapin sanakirja osat 1–2. Suomalais-ugrilainen seura 1958
  • Lappalaisia paikannimiä 1500-luvulla. Suomalais-ugrilainen seura 1966
  • Kronikkaa suvusta ja muustakin. julk. Terho Itkonen 1991
  • Lapin-matkani. WSOY 1991

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f T. I. Itkonen Sámi musea Siida & Anarâškielâ servi. Viitattu 9.2.2017.
  2. a b Lauri Itkonen Sámi musea Siida & Anarâškielâ servi. Viitattu 9.2.2017.
  3. a b Haavio-Mannila, Elina: ”Etnologia ja sosiaaliantropologia”, Suomalaisen sosiologian historia, s. 35. Toimittaneet Risto Alapuro, Matti Alestalo ja Elina Haavio-Mannila. Helsinki: WSOY, 1992. ISBN 951-0-17996-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]