Muinaismuistolaki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Muinaismuistolaki (SDK 295/1963[1], ruots. lag om fornminnen[2]) suojelee kiinteitä muinaisjäännöksiä Suomen alueella. Lain mukaan ”Kiinteät muinaisjäännökset ovat rauhoitettuja muistoina Suomen aikaisemmasta asutuksesta ja historiasta. Ilman tämän lain nojalla annettua lupaa on kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen kielletty.” Muinaismuistolaki rauhoittaa kaikki lain piiriin kuuluvat kiinteät muinaisjäännökset automaattisesti.

Museovirasto valvoo lain noudattamista seuraamalla maankäytön suunnittelun vaikutuksia kiinteisiin muinaisjäännöksiin, antaa suojelua koskevia lausuntoja sekä järjestää ja valvoo suojelun vaatimia arkeologisia tutkimuksia. Jos maasta löytyy kaivettaessa kiinteä muinaisjäännös, työ pitää keskeyttää ja ilmoittaa asiasta Museovirastolle tai maakuntamuseolle.

Muinaismuistolaki tuli voimaan 1. heinäkuuta 1963, jolloin se kumosi vuonna 1883 voimaan tulleen muinaisaikaisten muistomerkkien rauhoittamista ja suojelua käsitelleen asetuksen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Muinaismuistolaki Finlex. Suomen oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 10.4.2017.
  2. Lag om fornminnen Finlex. Suomen oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 10.4.2017. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lakiin tai oikeuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.