Sammallahdenmäki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sammallahdenmäki
Sammallahdenmäen röykkiötä, keskellä ”Huilun pitkä raunio”.
Sammallahdenmäen röykkiötä, keskellä ”Huilun pitkä raunio”.
Sijainti

Sammallahdenmäki
Koordinaatit 61°7′10″N, 21°46′30″E
Valtio Suomi
Historia
Tyyppi röykkiöhauta-alue
Ajanjakso 1300 eaa. – 80 jaa.
Kirkonlaattiana tunnettu neliskulmainen hautaröykkiö Sammallahdenmäellä.

Sammallahdenmäen pronssikautiset röykkiöhaudat ovat Satakunnassa Raumalla, entisen Lapin kunnan Kivikylässä sijaitseva muinaisjäännösalue, joka hyväksyttiin Unescon maailmanperintöluetteloon 1. joulukuuta 1999 Suomen ensimmäisenä arkeologisena kohteena. Sammallahdenmäen röykkiöalue on Suomen ja Pohjoismaiden edustavin läntisen pronssikulttuurin kohde. Muinaisjäännösalue on kokonaisuudessaan seitsemän eri yksityisen maanomistajan omistuksessa.

Noin kilometrin läpimittaisella kallioalueella sijaitsee 36 kivistä koottua hautaröykkiötä. Suurin osa röykkiöistä on isoja hiidenkiukaita tai matalia kehäröykkiöitä. Tunnetuimmat röykkiöt ovat kuitenkin laakea suuri nelikulmainen latomus, jota kutsutaan ”Kirkonlaattiaksi”, sekä pitkä ja korkea vallimuodostelma ”Huilun pitkä raunio”. Museoviraston tutkimuksissa korkeimmalla kohdalla oleva hauta ajoitettiin pronssikaudelle 1300–1000 eaa. ja alimmalla tasolla oleva hauta varhaiselle rautakaudelle 170 eaa. – 80 jaa.[1] Röykkiöistä on löytynyt ihmisluita, paasiarkkuja ja sarjarannerenkaan katkelma. Röykkiöalueen vieressä oleva Saarnijärvi oli pronssikaudella merenlahti, mikä edelleen näkyy maastossa ja kasvillisuudessa.

Röykkiöalue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sammallahdenmäki sijaitsee Satakunnan rannikkoalueella lähes umpeenkasvaneen Saarnijärven koillispuolella. Kallioharjanteilla ja niiden välisestä kangasmaastosta on löytynyt 36 kiviröykkiötä.[2]

Sammallahdenmäen ympäristö oli maankohoamisen seurauksena pronssi- ja varhaismetallikaudella hyvin erilainen kuin nykyään. Vanhimmat röykkiöt ovat yli 40 metriä korkealla kalliolla, joka oli rakentamisaikaan jo mantereen puolella. Sen länsipuolella avautui kuitenkin merellinen saaristo. Meri oli tuolloin kymmeniä metriä nykyistä korkeammalla, mutta maankohoamisen takia ranta on vetäytynyt huomattavasti kauemmaksi länteen.[3]

Unto Salon mukaan Sammallahdenmäki kuuluu Rauman seutuun, joka oli osa rannikon eteläisin kulttuuriprovinssi, jolle oli tyypillistä rikkonainen ja korkeakallioinen saaristorannikko. Alueella on useita näköalahuipuille koottuja röykkiöitä.[4]

Röykkiöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Röykkiöt ovat muodoiltaan ja kooltaan erilaisia. Osa on matalia ja pyöreitä pikkuröykkiöitä, osa suuria kekomaisia hiidenkiukaita ja osa pyöreitä kehäröykkiöitä. Osassa röykkiöistä on käytetty niin sanottua kylmämuurausta, ja useissa röykkiöissä on jäänteitä paasiarkuista.[5]

Radiohiiliajoituksen perusteella vanhimmat hautaröykkiöt ovat jaksolta 1300-1000 eaa. Selvästi alempana oleva paasiarkkuröykkiö on nuorin, ja se on vuosilta 170 eaa. – 82 jaa.[6]

Tunnetuimmat röykkiöistä ovat vallimainen ”Huilun pitkä raunio” ja nelikulmainen kivilatomus ”Kirkonlaattia”.[5] Kirkonlaattian tapaista hautaa ei tunneta muualta Suomesta, ja sen muoto on poikkeuksellinen koko Skandinavian alueelta. Se saattaa olla hauta, koska sen sisällä oli 3,5 metriä pitkä paasiseinä, joka voidaan tulkita arkuksi.[7] Ainoa todiste paasiseinästä on sitä 1891 tutkineen Volter Högmanin piirtämästä karttakuvasta.[8]

Högmanin tutkimuksissa selvisi myös, että Huilun pitkää rauniota on laajennettu useaan kertaan. Siihen on todennäköisesti hautauksia eri aioina ja vainajat on kätketty kivien joukkoon polttamatta.[9]

Vuonna 2002 tutkituista röykkiöstä parhaiten ovat säilyneet röykkiöt 11, 23 ja 31. Röykkiössä 11 on näkyvillä sisäkkäisiä kivikehiä, röykkiössä 23 paasikivistä tehty kiviseinämä, ja matalan kiviladelman eli röykkiön 31 alta löytyi kaksoispaasiarkku.[9] Röykkiön 23 paasikivistä kasattu kivirivi vaikuttaa hyvin samanlaiselta kuin Högmanin löytämä Kirkonlaattian kivirivi. Vanhat tutkimukset ovat kuitenkin sen verran vajavaisesti dokumentoitu, että varmuutta paasirivien samasta linjasta ei ole.[10]

Tutkikut röykkiöt ovat parhaimmassa kunnossa, sillä ne ovat entistettyjä. Jostain röykkiöistä on kuitenkin enää vain pohjakivet jäljellä, sillä niistä on haettu kiviä rakennusmateriaaliksi.[7]

Tutkimushistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sammalahdenmäki mainitaan ensimmäisen kerran muinaistieteellisessä yhteydessä Kustaa Killisen vuonna 1880 ilmestyneessä teoksessa Kiinteitä muinaisjäännöksiä Ulvilan Kihlakunnasta. Muinaisjäännöksistä kiinnostui 1890-luvulla harrastaja-arkeologi Volter Högman, joka teki 1891 alueen ensimmäisiä tutkimuksia. Hän avasi neljä röykkiötä, Kirkonlaattian, Huilun pitkäraunion ja sen päissä olevat kaksi röykkiötä.[11]

Högmanin tutkimusten jälkeen Sammallahdenmäen muinaisjäännöstä on inventoitu ja mittattu. Matti Linkolan vuoden 1960 inventoinnissa Kirkonlaattian todettiin olevan hyvässäm kunnossa.[11]

Hän tutki myös Kirkonlattian ja Huilun pitkän raunion. Uudelleen ne inventoi 1960-luvulla Matti Linkola ja tarkemmin vuonna 1990 Museoviraston tutkija Päivi Kankkunen.[12]

Sammallahdenmäki valittiin 1999 Unescon maailmanperintöluetteloon. Se oli ensimmäinen arkeologinen kohde Suomesta. Valintaa perusteltiin poikkeuksellisella todistusarvolla, joka Sammalahdenmäellä on skandinaavisen pronssikautisen kulttuurin hautaustavasta. Valintaa oli edeltänyt yli kymmenen vuotta kestänyt valmistelu, jonka aikana muinaisjäännöksen rajoja ja suoja-alueita määriteltiin.[3]

Unescon maailmanperintöluetteloon pääsemisen jälkeen Sammalahdenmäellä tehtiin lisää nykyaikaisia tutkimuksia. Museovirasto laati alueen kehittämistä varten tutkimussuunnitelman vuosiksi 2002–2004. Sammallahdenmäkeä on tutkittu sen jälkeen useaan otteeseen.[12] Lisäksi Turun yliopiston kulttuurintutkimuksen ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma on käyttänyt Sammallahdenmäkeä kenttätyökohteenaan.[13]

Vierailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sammallahdenmäelle on vapaa pääsy, ja sinne on hyvät opasteet valtatieltä 12 ja 8 sekä tieltä 2070. Se on osa Rauman seudun historiakohteiden Ajan jäljet -verkostoa, joten sillä on seudun kunnissa omat infotaulut. Sammallahdenmäen alueella on kaksi infopistettä, jossa on esittelytaulut ja kohde-esitteitä. Mäellä kulkee noin 1,5 kilometriä pitkä opastettu polku, joka on merkitty maastoon Hannunvaakunallisin kyltein.[14]

Alueen hoidolla ja kunnostuksella pyritään parantamaan sen opetus- ja nähtävyyskäyttöä sekä saavutettavuutta. Paikallisia kouluja pyritään samalla sitouttamaan maailmanperintökohteen hyödyntämiseen.[15]

Sammallahdenmäen oppaiksi on koulutettu Rauman Lapissa toimivan Keritys-yhdistyksen jäseniä.[15] Perinneyhdistys keskittyy paikallisen esihistorian elävöittämiseen. Yhdistys järjestää alueen eteläisellä parkkipaikalla niin sanottuja elämysopastuksia.[14] Draamaopastusten lisäksi yhdistys järjestää myös tavallisia opastettuja kierroksia.[15]

Sammallahdenmäellä käy vuosittain noin 6 500 – 8 500 vierailijaa. Kävijöiden määrää lasketaan kesäkaudella elektronisilla laskureilla, jotka sijaitsevat aluetta kiertävien polkujen alkupäässä.[16] Vuonna 2012 tehdyn kävijätutkimuksen perusteella suomalaisista vierailijoista suurin osa on Raumalta tai yöpynyt lähiseudulla. Englanninkielellä kyselyyn vastanneille tärkeintä kohteessa oli oppiminen ja maailmanperintöön tutustuminen.[17] Sammallahdenmkeen tutustujien joukossa erikoisuutena ovatkin maailmanperintökohteiden kiertäjät.[18]

Panoraamakuva Sammallahdenmäeltä.
Panoraamakuva Sammallahdenmäeltä.

Hiisitarinat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikalliset asukkaat tunsivat Sammallahdenmäen röykkiöt, hiidenkiukaat ja hiitteenvareet jo Kustaa Killisen kirjoittaessa niistä 1800-luvun lopulla. Hän kertoo hiisitarinaa, joka liittyi Kirkonlaattian rakentamiseen. Tarinan mukaan kristityillä ja hiisillä oli kirkon rakentamiskilpailu, jonka voittaja saisi jäädä paikalle asumaan, koska ryhmät eivät tulleet keskenään toimeen. Hiiset aloittivat rakentamisen Sammallahdenmäelle, mutta ihmiset olivat niin ovelia, että he pystyttyivät vain kaksi pylvästä, asettivat kellon niiden väliin ja soittivat voittonsa merkiksi kelloa. Hiidet vihastuivat tästä niin, että ne jättivät rakentamisen kesken ja lähtivät alueelta.[19]

Tarinalla selitetään Kirkonlaattian syntyä, sillä iso neliömainen rakennelma piti olla jättiläisten eli hiisien tekemä ja sen koko viittasi kirkkoon. Kristillisessä perinteessä kulttuurivihamielisistä luonnonjättiläisistä on usein muovattu kristinuskon vastustajia. Myös Sammallahdenmäen hiiset heittivät suutuksissaan kiven Lapin kirkkoa päin. Kivi on edelleen nähtävissä isona siirtolohkareena.[19]

Vaikka Kirkonlaattia ja hiidenkiukaat ovat olleet tunnettuja paikallisille, niitä ei ole kuitenkaan merkitty alueen karttoihin. Kansanrunouden tutkija Lauri Simonsuuri otti tarinan mukaan vuonna 1947 toimittamaan teokseensa Myytillisiä tarinoita.[19]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Museovirasto: Kesän 2002 tutkimukset Museovirasto. Viitattu 23.7.2007.
  2. Raike 2016, s. 103.
  3. a b Raike 2016, s. 104.
  4. Raike 2012, s. 30.
  5. a b Heikkurinen-Montell & Koivisto, s. 37.
  6. Tutkimushistoriaa Sammallahdenmaki.fi. Rauman kaupunki. Viitattu 7.12.2017.
  7. a b Heikkurinen-Montell & Koivisto, s. 38.
  8. Raike 2012, s. 31.
  9. a b Raike 2012, s. 32.
  10. Raike 2012, s. 33.
  11. a b Raike 2016, s. 106.
  12. a b Sammallahdenmäen hoito- ja käyttösuunnitelma, s. 5–6.
  13. Sammallahdenmäen hoito- ja käyttösuunnitelma, s. 7.
  14. a b Vierailu Sammallahdenmäellä Sammallahdenmaki.fi. Rauman kaupunki. Viitattu 7.12.2017.
  15. a b c Raike 2016, s. 110.
  16. Sammallahdenmäen hoito- ja käyttösuunnitelma, s. 20.
  17. Sammallahdenmäen hoito- ja käyttösuunnitelma, s. 20.
  18. Pyry Lapintie, Rauman kiviröykkiöt ovat harvinainen aarre, Helsingin Sanomat, 27.4.2010 sivu A 8
  19. a b c Raike 2016, s. 113.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.