Paasiarkku
Paasiarkku on kivipaasista tai hiekkakivilaatoista tehtyjä arkkumainen neoliittisen kivikauden[1] hautarakenne. Paasiarkuissa voi olla joko pääty- tai sivupaadet tai molemmat. Hautaushetkellä paasiarkussa on voinut olla myös puinen arkku. Vainaja on myös voinut olla kiedottu esimerkiksi eläimen taljaan. Paasiarkkuja on tasaisen maan alla, maakummussa tai kiviröykkiössä[1]. Niitä on voitu käyttää myös polttohautauksessa ja sijoittaa siihen vainajan luut. Paasiarkkuja on tavattu esihistoriallisista löydöistä. Niiden jäännöksiä on vielä joissakin tutkimattomissa hautaröykkiössä sekä esimerkiksi Raumalla Sammallahdenmäessä yhdessä Volter Högmanin 1800-luvulla tutkimusten jälkeen rekonstruoimassa hautaröykkiössä.[2]
Euran Lähteenmäessä on paasiarkku, joka on 23 metriä laajassa kiviröykkiössä. Arkun ympärillä on yhdeksän metrin pituinen kylmämuuraus. Paasiarkuista pienimmät ovat olleet 1,2 metrisiä. Vainajan mittaisia, parimetrisiä paasiarkkuja on löydetty koko pronssikauden ajalta, ja tapaa on siten käytetty polttohautauksen rinnalla.[3]
Paasiarkku on ollut käytössä yleisesti Euroopassa ja myös Suomessa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c WSOY Iso tietosanakirja 7, s. 103, WSOY 1997 ISBN 951-0-20163-4
- ↑ Sammallahdenmäki, Nba.fi
- ↑ Euran Lähteenmäen paasiarkku, myös kuva