Maaningan kirves

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Laukon Maaningan kirves Nokian Tottijärveltä (KM 10811:1), lähde:Finna
KM10876 Littoinen,Turku
KM12069 Nakola, Perniö, Salo
KM8052 Sauvo
KM4014:2 Paimio
KM4123:1 Torttila, Harjavalta
KM5311 tyyppi: Maaninka, Maaninka, Kuopio
KM10811 tyyppi: Maaninka, Lauko, Tottijärvi, Nokia
KM18351 tyyppi: Maaninka, Onkivesi, Lapinniemi, Kuopio
KM10551 tyyppi: Seima, Laukaa, Jyväskylä

Maaningan kirves [1] on eräs putkikirveen eli onsikirveen tai onsikeltin tyyppi, jota valmistettiin ja käytettiin pronssikaudella pääasiassa Suomessa. Suomesta on löytynyt kuusi ja Ruotsista kaksi kirvestä [2]. Kirvestyyppi sai nimensä Savon Maaningalta, joka on nykyään osa Kuopiota, 1800- ja 1900-luvun vaihteessa lyötyneen ensimmäisen kirveen mukaan (Kansallismuseon luettelonumero KM 5311). Kirvestyyppiä pidetään itäisvaikutteisena mutta kotiperäisenä kirvestyyppinä, jonka esikuvana olisi ollut Seiman kirvestyyppi. Se on kuitenkin oma tyyppinsä ja kirvestä pidetäänkin ensimmäisenä Suomen alueella syntyneenä pronssiesinetyyppinä. Maaningan kirveet ajoitetaan karkeasti Monteliuksen periodille IV eli noin 1100–900 eaa. tai vieläkin nuoremmiksi.[3][4]

Maaningan kirves[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirves löytyi Maaningalla sijaitsevan Halolan kartanon mailta 1900-luvun alussa. Kartanosta noin kaksi kilometriä koilliseen oli sijainnut järvi, jonka vedenpintaa laskettiin noin 60–70 vuotta aiemmin eli joskus 1800-luvulla. Lasketun järven pohjan kuivattamiseksi siihen oli aikaisemmin kaivettu johto-ojia, joita oli ilmeisesti alettu perkaamaan. Kirveen löysi työmies Antti Miettinen. Esine kulkeutui Kuopion Isänmaalliselle Seuralle, jonka puolesta tilallinen J. Canth lahjoitti sen valtion kokoelmiin. Sinne se kirjattiin päivämäärällä 12.4.1909.[5]

Halolan kartanon kirves on 102 millimetriä pitkä ja terän leveys on 44 mm. Holkin aukko eli onsiaukon ulkopituus on 48,5 mm ja ulkoleveys 31 mm. Terän poikkileikkaus on keskeltä lähes kuusikulmainen. Terä on tasalevyinen suuaukon laajennukseen saakka. Terän kummankin puolen lappeessa on yhdeksän pitkittäistä uurretta, jotka alkavat kahdesta terän ympäri kiertävästä kohoraidasta ja loppuvat terän fasettiin. Terän sivuilla on kuusi lyhyttä kohoraitaa, jotka myös alkavat ympäri kiertävistä kohoraidoista. Terän fasetti on terän pituuteen nähden lyhyt. Holkin suuaukon laajennoksessa sitä kiertää sik-sak-kohokuvio. Suuaukon reuna vaikuttaa olevan muhkurainen eikä sitä ole hiottu tai taottu.[4][6]

Muita Maaningan kirveitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomesta tunnetaan kuusi Maaningan kirvestä ja Ruotsin Uplannista vielä ehkä kaksi lisää. Sille ei tunneta Venäjältä vastineita, joten sen levintäalue on suppea:[4][7][2]

  • Lapinlahdelta Jokiniemen hiekkatörmältä löytynyt kirves (KM 18351:1) on 71,5 mm pitkä, 41 mm leveä ja 25,5 mm paksu. Holkin suuaukko ei ole laajennettu kuten Maaningan nimikkokirveessä.[8][9][10]
  • Nokian Tottijärvellä Kalle Ahde löysi kirveen (KM 10811:1) käsitelleessään Vassinjoen varresta kaivettua maata. Löytöpaikan ympärillä ei ole muita ajoitettavia löytöjä.[11][12][10]
  • Lieksan Viekijärven pohjasta nousi järvimalmin noston yhteydessä kirves (KM 11313).[13][14]
  • Paimion Oinilasta löytyi Alhaisin tilan maalta kellarin vierestä kirvestä.[15][16][17][18]
  • Myös Jepualta, joko Asplandetista tai Vargholmenilta, on hautaröykkiön pohjalta haudanryöstön yhteydessä 1960-luvulla löytynyt kirves (KM 26618:1). Kirves tuli esille 1990-luvulla, mutta epätarkat muistikuvat eivät riittäneet enää kertomaan tapahtumien kulun.[19][20][16]

Monessa yhteydessä on mainittu kahdesta [4][7] Ruotsissa löytyneestä Maaningan kirveestä. Kuitenkin Karin Ojala kertoo, että toinen kirveistä on Seiman kirves ja toinen Maaningan kirves.[21][22] Öölannista löytyneen kirveen ajoitusta on yrittänyt N. Åberg. Hänen mukaansa kirvestyyppi on ajoitettavissa Monteliuksen periodille IV eli 1200–1000 eaa.[2]

Ajoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirveet ovat kaikki yksittäislöytöjä eikä niiden löytöyhteydessä ole mitään sellaista, jolla kirveet voisi ajoittaa. Ne onkin ajoitettu karkeasti vertailemalla niiden piirteitä muihin kirvestyyppeihin ja niiden alaryhmiin. Vanhin putkikirvestyyppi Suomessa on perinteisesti ollut Seiman kirves ja Maaningan kirveissä näkyy ilmeisenä Seiman kirveiden perusmuoto. Toisaalta Maaningan kirveissä on myös nuorempien Anajinon kirveiden piirteitä, joista sik-sak-koristelu kiinnittää huomiota. Näiden tyylillisten piirteiden perusteella kirveet on ajoitettu näiden kirvestyyppien väliin eli Monteliuksen periodille IV. Ajoitusta tukee myös se, että se muistuttaa Skandinavian pronssikauden vastaavan periodin Skandinavisia putkikirveitä, joissa esiintyy muun muassa pystyviivoituksia.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Tieteen termipankki: Maaningan tyypin kirves, 11.6.2018
  2. ↑ a b c Lavento, Mika: Transactions – Of The Institute For The History Of Material Culture, 2019, nro 20, s. 35–52. ISSN 2310-6557. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 1.10.2022. (englanniksi)
  3. ↑ Museovirasto: Itäiset putkikirveet, viitattu 10.6.2018
  4. ↑ a b c d e Museovirasto: Maaningan kirves, viitattu 10.6.2018
  5. ↑ Muinaisjäännösrekisteri: Hämeensuo Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
  6. ↑ Muinaiskalupäiväkirja: Kuopio 5311 1 (PDF), päiväys 12.1.2018, viitattu 11.6.2018
  7. ↑ a b Holmblad, Peter: Coastal Communities on the Move – House and Polity Interaction in Southern Ostrobothnia 1500 BC – AD 1, s. 71. Uumaja, Ruotsi: Uumajan yliopisto, 2010. ISBN 978-91-7459-068-5. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 11.6.2018). (englanniksi)
  8. ↑ Muinaisjäännösrekisteri: Jokiniemi Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
  9. ↑ Muinaiskalupäiväkirja: Lapinlahti 18351 1, päiväys 28.5.2018, viitattu 11.6.2018
  10. ↑ a b Finna: putkikirves; Maaningan-tyypin putkikirves, viitattu 11.6.2018
  11. ↑ Muinaisjäännösrekisteri: Vassinjoki Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
  12. ↑ Muinaiskalupäiväkirja: Nokia 10811 1, päiväys 17.4.1997, viitattu 11.6.2018
  13. ↑ Muinaisjäännösrekisteri: Viekijärvi 2 Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
  14. ↑ Muinaiskalupäiväkirja: Lieksa 11313 1, päiväys 17.4.1997, viitattu 11.6.2018
  15. ↑ Riikonen, Jaana: Muinaisuutta maisemassa ja maan alla (Arkistoitu – Internet Archive), Paimio-Seura ry.
  16. ↑ a b Forsberg, Lars: The spread of new technologies in Early Fennoscandia - a view without borders (PDF) 2010. Bergen, Norja: Bergenin yliopisto. Viitattu 11.6.2018. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  17. ↑ Muinaisjäännösrekisteri: Alhaisi Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
  18. ↑ Muinaiskalupäiväkirja: Paimio 10454 1, päiväys 17.4.1997, viitattu 11.6.2018
  19. ↑ Muinaisjäännösrekisteri: Jepua-Knäbacken/Asplandet Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
  20. ↑ Muinaiskalupäiväkirja: Uusikaarlepyy 26618, päiväys 12.3.1999, viitattu 11.6.2018
  21. ↑ Ojala, Karin: I bronsålderns gränsland – Uppland och frågan om östliga kontakter, s. 180. sarjasta: Occasional Papers in Archaeology 61 (väitöskirja). Uppsala, Ruotsi: Uoppsalan yliopisto, 2016. ISBN 978-91-506-2613-1. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 7.6.2018). (englanniksi)
  22. ↑ Eriksson, Thomas: Kärl och Social Gestik Keramik i Mälardalen 1500 BC–400 AD. (PDF) (sivu 249 (kartta)) academia.edu. Viitattu 11.6.2018. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Maaningan_kirves&oldid=21802343”