Lahden MM-hiihtojen dopingskandaali 2001

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lahden MM-hiihtojen 2001 dopingskandaali viittaa dopingtapaukseen, jossa 15.25. helmikuuta 2001 pidettyjen Lahden MM-hiihtojen yhteydessä kuusi Suomen maastohiihtojoukkueen hiihtäjää jäi kiinni infuusioneste Hemohesin käytöstä.

Suomi menetti dopingrikkomusten takia kolme kilpailuissa voitettua mitalia. Lisäksi kiinni jääneet urheilijat, neljä mies- sekä kaksi naishiihtäjää, saivat kukin kahden vuoden kilpailukiellon, ja maastohiihtojoukkueiden päävalmentajat Kari-Pekka Kyrö ja Jarmo Riski sekä lääkärit Pirkka Mäkelä ja Juha-Pekka Turpeinen saivat elinikäisen toimitsijakiellon. Riskin ja Turpeisen toimitsijakielto purettiin myöhemmin kokonaan. Kyrön toimitsijakielto purettiin kotimaan osalta vuonna 2016 ja kokonaan vuonna 2017.

Dopingskandaalilla on ollut vaikutuksia Suomen maastohiihtoon niin urheilullisesti kuin taloudellisesti. MM-hiihtojen aikaista ja sitä edeltävää dopingin käyttöä on puitu julkisuudessa vielä vuosia tapahtumien jälkeen.

Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

17. helmikuuta 2001 Jari Isometsä voitti takaa-ajokilpailussa hopeaa. Seuraavana päivänä hänen kuitenkin ilmoitettiin jääneen kiinni Hemohesin käytöstä, ja hän menetti voittamansa mitalin. 18. helmikuuta lehdistötilaisuudessa hän ilmoitti ottaneensa lääkettä Hiihtoliiton ulkopuolisen henkilön valvonnassa laskeakseen yli sallittujen rajojen nousseita hemoglobiiniarvojaan.[1]

Mika Myllylä oli sijoittunut saman kilpailun perinteisen osuuden ykköseksi, muttei startannut iltapäivän takaa-ajoon. Janne Immonen puolestaan hiihti kilpailussa kymmenen parhaan joukossa, mutta keskeytti kilpailun sauvarikkoon.

22. helmikuuta Suomen miesten viestijoukkue voitti kultaa joukkueella Janne Immonen, Harri Kirvesniemi, Sami Repo ja Mika Myllylä. Heistä Immonen joutui dopingtestiin heti viestihiihdon jälkeen[2], ja koko Suomen hiihtojoukkue testattiin saman päivän iltana[3].

25. helmikuuta uutisoitiin toisen suomalaishiihtäjän dopingkärystä, ja seuraavana päivänä varmistui, että kyseessä oli viestijoukkueessa hiihtänyt Immonen. Näin ollen miesten viestijoukkue menetti voittamansa kultamitalin[4].

Hiihtoliiton lääkärinlaukku päätyi lopulta Urheilumuseon vitriiniin.

26. helmikuuta uutisoitiin, että Ala-Tikkurilan Shell-huoltoasemalle (Härkävaljakontie 30, Helsinki) oli jäänyt Hiihtoliiton lääkärinlaukku, josta löytyi infuusionestepusseja ja ruiskuja. Miesten päävalmentaja Kari-Pekka Kyrö kävi hakemassa laukun poliisilta[5].

28. helmikuuta neljä suomalaishiihtäjän kerrottiin antaneen positiivisen A-näytteen. Heistä Harri Kirvesniemi, Mika Myllylä ja Milla Jauho myönsivät aineiden käytön[6], ja neljänneksi hiihtäjäksi paljastui 6. maaliskuuta B-näytteiden valmistuttua Virpi Kuitunen[7]. Näin ollen myös naisten viestijoukkueen voittama hopeamitali hylättiin, koska Jauho ja Kuitunen hiihtivät joukkueessa. Sen sijaan Kuitunen sai pitää 18. helmikuuta voittamansa takaa-ajon kultamitalin, koska oli antanut kilpailun jälkeen negatiivisen dopingnäytteen.

20. huhtikuuta kaikki kuusi kiinnijäänyttä väliaikaisessa kilpailukiellossa ollutta suomalaishiihtäjää; Isometsä, Immonen, Myllylä, Kirvesniemi, Jauho ja Kuitunen; tuomittiin kahden vuoden kilpailukieltoon. Lisäksi maastohiihtojoukkueiden päävalmentajat Kari-Pekka Kyrö ja Jarmo Riski sekä lääkärit Pirkka Mäkelä ja Juha-Pekka Turpeinen saivat elinikäisen toimitsijakiellon [8]. Suomen Hiihtoliitto kumosi kotimaisen toimintakiellon Riskiltä vuonna 2004, Turpeiselta vuonna 2014 ja Kyröltä[9] vuonna 2016. Kansainvälinen Hiihtoliitto purki Riskin ja Turpeisen kansainvälisen toimintakiellon vuonna 2015[10] sekä Kyrön toimintakiellon vuonna 2017[11].

Jälkipyykki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuitunen ja Jauho valittivat kilpailukieltojensa pituudesta, mutta se ei muuttunut jälkikäteen. Asiaa käsiteltiin Hiihtoliiton ja hiihtäjien välillä välimiesoikeudessa. Välimiehenä toiminut professori Ari-Matti Nuutila katsoi, että Kuitunen ja Jauho eivät tienneet joukkueen lääkärin antaneen tiputuksessa kiellettyä ainetta. Kari-Pekka Kyrö sen sijaan esitti vuonna 2008, että Kuitunen olisi ollut tietoinen asiasta. Kyrön mukaan Kuitunen keskeytti Brussonin MC-hiihtokilpailun joulukuussa 2000 tahallaan annettuaan edellisenä päivänä liian suuren hemoglobiiniarvon. Kyrö oli sopinut FIS-pomon kanssa asiasta.[12][13]

Jari Isometsä kertoi myöhemmin, että Hemohesin olivat hänelle annostelleet Hiihtoliiton lääkärit Turpeinen ja Mäkelä, eikä hän kertonut tästä helmikuun 18. päivän lehdistötilaisuudessa suojellakseen muuta joukkuetta.[14] Myöhemmin kävi myös ilmi, että Immonen katkaisi takaa-ajokilpailussa sauvan tahallaan, jotta keskeyttäisi kilpailun eikä joutuisi dopingtestiin[15].

Jälkikäteen Kari-Pekka Kyrö on väittänyt, että Suomen joukkue käytti Hemohesiä laskeakseen veridopingilla (mm. EPO:lla) nostettuja veriarvoja. Kyrön mukaan myös muiden maiden hiihtäjät olivat käyttäneet Kyrön hankkimaa Hemohesiä. Kyrö kertoi ehdottaneensa FISin pääsihteerin puhuttelussa, että FIS ratsaisi kisakylän kiellettyjen aineiden varalta.[13]

Menetetyt mitalit ja tuomitut henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen menettämät mitalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen joukkue, kultaa miesten 4 × 10 km viesti
  • Jari Isometsä, hopeaa takaa-ajo
  • Suomen joukkue, hopeaa naisten 4 × 5 km viesti

Dopingista kisoissa kiinni jääneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimitsijakiellon saaneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääkärit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikutukset Suomen maastohiihtoon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi menetti kahdeksi vuodeksi kuusi kärkihiihtäjäänsä, ja suomalaisten maastohiihtäjien menestys Salt Lake Cityn olympialaisissa 2002 oli vaisua. Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1928 Suomi jäi kisoissa ilman maastohiihtomitalia, ja paras sijoitus oli Kaisa Variksen neljäs sija naisten 15 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa. Kiinnijääneistä urheilijoista Harri Kirvesniemi lopetti uransa Lahden MM-hiihtoihin kokonaan.

Muista hiihtäjistä Janne Immonen yritti paluuta kilpailukiellon jälkeen vuonna 2003, muttei tämän jälkeen osallistunut kansainvälisiin kilpailuihin[15]. Uraansa pidemmälle jatkoivat Virpi Kuitunen, Milla Saari (o.s. Jauho), Mika Myllylä ja Jari Isometsä. Heistä ainoastaan Kuitunen onnistui tekemään paluun kansainväliselle huipulle. Saari ylsi vielä Suomen joukkueeseen Sapporon MM-hiihtoihin 2007, ja lopetti uransa kyseisen kauden jälkeen. Myllylä lopetti uransa kauden 2005 jälkeen ja Isometsä vuonna 2006, kun häntä ei valittu Torinon olympialaisiin. Suomen mieshiihto palasi arvokisamitalikantaan vasta vuonna 2009, kun Matti Heikkinen voitti pronssia Liberecin MM-kisojen 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailussa.

Lahden MM-hiihtojen jälkeen monet Hiihtoliiton pääsponsorit purkivat sopimuksensa. Hiihtoliitto on joutunut talousvaikeuksiin myös vuosia tapahtumien jälkeen, ja muun muassa liiton toimitusjohtaja Jari Piirainen piti vuonna 2008 Kari-Pekka Kyrön Lahden dopingskandaaliin liittyviä paljastuksia ja median kirjoittelua syynä talousvaikeuksiin[16][17]. Tilannetta ei ole helpottanut niin ikään Lahdessa kilpailleen Kaisa Variksen dopingkäryt Val di Fiemmen MM-hiihdoissa 2003 ja myöhemmin ampumahiihtäjänä alkuvuodesta 2008.

Lahti yritti vuonna 2008 hakea vuoden 2013 MM-hiihtoja, mutta kilpailut myönnettiin Italian Val di Fiemmelle. On spekuloitu, että vuoden 2001 dopingskandaalilla olisi ollut vaikutusta Lahden valitsematta jättämiseen [18]. Vuoden 2015 MM-hiihdot puolestaan menivät Ruotsin Falunille, mutta Lahti sai MM-kisat jälleen järjestettäväkseen vuonna 2017.

Kirja, näytelmä ja elokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkija Erkki Vettenniemi julkaisi vuonna 2012 pamfletin Lahden ansa. Mika Myllyahon näytelmä Kansanhiihto 2012 sivuaa skandaalia, kuten myös Mika Myllylän kuolemaa vuoden 2011 kesällä.

Arto Halonen on tehnyt jupakasta ja lajin dopingkysymyksestä dokumenttielokuvan Sinivalkoinen valhe, jonka ensi-ilta oli syksyllä 2012.[19]

Populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palefacen kappaleessa Shangri-La lauletaan "Kurtse ynnä Puonti sekä Pynnönen ja Piippo, Juolahtaakin mieleeni Lahti, hemohes ja hiihto, Hurahuh-hah-hei, vinkkimiehen viskipullo, Se on valeosto, vasikka ja KRP".

Toinen maininta Lahden dopingskandaalista löytyy Arttu Wiskarin Suomen muotoisen pilven alla -kappaleesta, jossa lauletaan "Entä jos lääkelaukkua ei ois Shellille unohdettu? Olisiko Nokian pääkonttorille Keilaniemessä käyttöä, jos johtajat olisi luureihin laittaneet kosketusnäyttöjä?"

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. MTV3.fi: Isometsän dopingkäry varmistui 18.2.2001
  2. MTV3.fi: Suomen joukkueelle tehty yllätystestejä 23.2.2001
  3. MTV3.fi: Suomen hiihtäjät dopingtestiin Lahdessa 23.2.2001
  4. MTV3.fi: Immosen B-näyte positiivinen 26.2.2001
  5. MTV3.fi: Hiihtoliiton lääkelaukku puhuttaa 26.2.2001
  6. MTV3.fi: Kirvesniemi ja Jauho kärysivät dopingista 28.2.2001
  7. MTV3.fi: Hiihtäjien dopingkäryille vahvistus 7.3.2001
  8. MTV3.fi: Hiihtäjille kahden vuoden kilpailukiellot 20.4.2001
  9. Viinakka, Pekka; Hakkarainen, Suvi: Hiihtoliitto vapautti Kari-Pekka Kyrön kotimaisesta toimintakiellosta 7.9.2016. Yle. Viitattu 8.10.2016.
  10. Yle Urheilu: Kansainvälinen Hiihtoliitto vapautti Riskin ja Turpeisen 7.6.2015. Yle Urheilu. Viitattu 5.3.2016.
  11. FIS vapautti Kari-Pekka Kyrön toimintakiellosta Yle Urheilu. 28.5.2017. Viitattu 21.11.2017.
  12. Yle.fi: Kyrö: Kuitunen tiesi Hemohes-tankkauksesta
  13. a b Kemppainen, Jouni K.: Kari-Pekka Kyrö puhuu suunsa puhtaaksi Helsingin Sanomat. 2.1.2009. Helsinki. Viitattu 18.9.2010.
  14. MTV3.fi: Isometsä: Hiihtoliiton lääkärit annostelivat Hemohesin 28.2.2001
  15. a b MTV3.fi: Janne Immonen
  16. Ilta-Sanomat: Hiihtoliitto leikkaa mäkihypyn ja yhdistetyn budjettia 10.5.2008
  17. Plaza: Hiihtoliiton Piirainen syyttää mediaa 13.11.2008
  18. Savon Sanomat: Kisat ohi suun 31.5.2008
  19. Helminen, Mika: Sinivalkoinen valhe (2012) elitisti.net. 27.9.2012. Viitattu 23.06.2018.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Erkki Vettenniemi (toim.), Hiihto & häpeä: Lahti 2001 mediaskandaalina, Jyväskylän yliopisto, 2010
  • Erkki Vettenniemi, Lahden ansa. Into, 2012 ISBN 978-952-264-131-1

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]