Valdemar Maununpoika
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Valdemar Maununpoika | |
|---|---|
_seal_1905.jpg) Suomen herttuan Valdemarin sinetti. | |
| Suomen herttua | |
| Valtakausi | 1302–1318 |
| Edeltäjä | Bengt Birgerinpoika |
| Seuraaja | Pentti Algotinpoika |
| Syntynyt | n.1285 |
| Kuollut |
1318 Nyköpingin linna |
| Puoliso |
Kristina Torkkelintytär Ingeborg Eriksdotter |
| Suku | Bjälbo |
| Isä | Maunu Ladonlukko |
| Äiti | Helvig |
Valdemar Maununpoika (Bjälbo) (k. 1318) oli Suomen herttua, Maunu Ladonlukon pojista nuorin. Kun kuningas Birger Maununpoika kruunattiin, Valdemar sai Suomen herttuakunnakseen. Hän osallistui veljensä Eerik Maununpojan kanssa juonitteluihin Torkkeli Knuutinpoikaa vastaan ja myöhemmin myös Birgeriä vastaan. Vuonna 1310 solmitun sopimuksen mukaan hän sai Suomesta Turun ja Hämeen linnat. Birger vangitutti Valdemarin ja Eerikin, ja nämä kuolivat Nyköpingin linnan vankilassa[1] (niin sanotut Nyköpingin pidot).
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 9 p. 785
|
