Valdemar Maununpoika
| Valdemar Maununpoika | |
|---|---|
_seal_1905.jpg) Suomen herttuan Valdemarin sinetti. | |
| Suomen herttua | |
| Valtakausi | 1302–1318 |
| Edeltäjä | Bengt Birgerinpoika |
| Seuraaja | Pentti Algotinpoika |
| Syntynyt | n.1285 |
| Kuollut |
1318 Nyköpingin linna |
| Puoliso |
Kristina Torkkelintytär Ingeborg Eriksdotter |
| Suku | Bjälbo |
| Isä | Maunu Ladonlukko |
| Äiti | Helvig |
Valdemar Maununpoika (Bjälbo) (k. 1318) oli Maunu Ladonlukon nuorin poika. Hän osallistui veljensä Eerik Maununpojan kanssa juonitteluihin Torkkeli Knuutinpoikaa vastaan ja myöhemmin myös Birgeriä vastaan.
Kun kuningas Birger Maununpoika kruunattiin kuninkaaksi Valdemarista tuli Suomen herttua. Vuonna 1310 solmitun Ruotsin valtakunnanjakosopimuksen mukaan hän sai hallittavikseen Varsinais-Suomen, Hämeen, Uusimaan, Ahvenanmaan, Tukholman, osan arkkihiippakuntaa ja Öölannin.[1] Lisäksi hän hallitsi Suomessa Turun ja Hämeen linnoja. Birger vangitutti Valdemarin ja Eerikin, ja nämä kuolivat Nyköpingin linnan vankilassa[2] (niin sanotut Nyköpingin pidot).
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Juva, Mikko & Niitemaa, Vilho & Tommila, Päiviö (toim.): Suomen historian dokumentteja I, s. 42-43. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1968. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.2.2024).
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 9 p. 785
|
