Sinetti

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee merkkiä. Sinetti on myös lehti.
Puolan kuninkaan Jagellon (noin 13511434) sinetti.

Sinetti (m.kreik. sphragis) on henkilön tai yhteisön tunnus, joka painetaan leimasimella pehmeään aineeseen (esimerkiksi vahaan tai sulaan lakkaan) tai puristetaan paperiin. Sillä voidaan sinetöidä eli sulkea asiakirja tai varmistaa sen aitous. Sinettiä käytetään myös ovien tai rasioiden sulkemiseen. Sinettejä tutkii sigillografia eli sinettitiede, joka on historian aputiede.

Henkilökohtainen sinetti korvasi keskiajalla allekirjoituksen, ja monien tuolloisten asiakirjojen alareunat ovatkin täynnä sinettejä[1]. Sinetti oli kuitenkin nuolenpääkirjoituksen muodossa käytössä jo 3000-luvulla eaa. Mesopotamiassa[2].

Sinettisormukset tulivat käyttöön antiikin Kreikassa ja Roomassa[2], ja ne olivat suosittuja 1100-luvulta keskiajan loppuun. Kuviona niissä oli yleensä vaakuna. Sinettiä ja sinetöimistä käytetään raamatullisina symboleina jo Vanhassa testamentissa, esimerkiksi kertomuksessa Joosefista Egyptissä. Uuden testamentin Johanneksen ilmestys kuvaa Seitsemän sinetin kirjaa, jonka sinetit Karitsa avasi. Jeesuksen hauta lukittiin sinetillä[2].

Valtion sinetti oli sinetinvartijan hallussa. Sinetin väärentämisestä tuomittiin kuolemaanselvennä. Suomen vanhin säilynyt sinetti on piispa Beron sinetti noin vuodelta 1250.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Keskiaikainen sinetti. Kyllikki Männikkö, tkukoulu.fi (Web Archive 4.1.2009). Viitattu 20.10.2016.
  2. a b c Hans Biedermann: Suuri symbolikirja, s. 339–340. Suom. Pertti Lempiäinen. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18537-X.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sinetti.
Tämä heraldiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.