Sigillografia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Piispa Bero I:n sinetti noin vuodelta 1250 on vanhin Suomessa säilynyt sinetti.

Sigillografia eli sfragistiikka on historiantutkimuksen aputiede, jonka tutkimuskohteena ovat sinetit. Heraldiikka on usein keskeisessä asemassa tehtäessä päätelmiä, jotka koskevat sinettien tunnistamista ja ajoittamista.

Terminologiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sigillografia on tiede, joka lajittelee ja tukii joko vahaan painettuja tai metalliin lyötyjä, joita kutsutaan bulliksi, sinettejä. Erityisesti saksankielisellä alueella sigillografiaa on kutsuttu sphragistiqueksi.

Sinetti on kohokuvionen, painatettu tai kaiverrettu aihenselvennä, joka painetaan yleensä muovautuvaan materiaaliin, jota esimerkiksi sinettivaha on. Tosin kovalla paineella tai voimalla se voidaan tehdä myös metalliin ja kiveen. Sinettikuviota kutsutaan usein sinettimatriisiksi ja pääsääntöisesti se tehdään pronssista tai kuparista. Sinettiä on käytetty ja yhä edelleenkin käytetään henkilökohtaisen vallan symbolina, mutta myös julkisten laitosten tunnuksena.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mettman, Yves: Sigillographie et marques postales; in Charles Samaran; L’Histoire et ses méthodes, s. 393–447. Pariisi, 1961.
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.