Suomen herttua
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Suomen herttua oli Ruotsin kuninkaan sukulaisille tai suosikeille toisinaan myönnetty arvonimi, jota käytettiin satunnaisesti 1200-luvun lopulta 1500-luvulle. Arvonimeen yhdistyi läänityksenä annettu herttuakunta Lounais-Suomessa. Tilalle tuli 1500-luvulla Suomen suuriruhtinaan arvonimi kuninkaan tai jonkun hänen lähisukulaisensa nimellisenä tittelinä.
Keskiaikaiset herttuat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Piispa Kol[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Historioitsija Ericus Olai esitti 1400-luvun lopulla, että Linköpingin piispa Kol (k. 1196?) oli toiminut Varsinais-Suomen jaarlina (lat. Dux Finlandiae).
Bengt Birgerinpoika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Bengt Birgerinpoika
Ensimmäinen Suomen herttua, Pentti Birgerinpoika (1254–1291, ruots. Bengt Birgersson), sai arvonimen noin vuonna 1284 vanhemmalta veljeltään Ruotsin kuningas Maunu Ladonlukolta. Hänen nimittämisensä herttuaksi päätti kolmekymmentäviisi vuotta kestäneen, toisesta ristiretkestä alkaneen piispanvallan. Suomella tarkoitettiin tuohon aikaan nykyisen Lounais-Suomen aluetta jotta sittemmin alettiin kutsua Varsinais-Suomeksi erotuksena muuhun Suomeen.
Bengt Birgerinpojan valtakausi ei kestänyt pitkään, sillä hänet valittiin vuonna 1286 Linköpingin piispaksi.
Valdemar Maununpoika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Valdemar Maununpoika
Maunu Ladonlukon nuorin poika, Valdemar Maununpoika (k. 1318, ruots. Valdemar Magnusson) sai Suomen herttuan arvonimen veljensä Birger Maununpojan kruunajaisissa vuonna 1302.
Valdemar liittoutui Kuningas Birgeriä vastaan kuninkaan vanhemman veljen, itsenäistä ruhtinaskuntaa tavoitelleen Eerik Maununpojan kanssa. Seuranneessa sisällissodassa Valdemar sai hallintaansa sekä Turun ja Hämeen linnat ja niiden maakunnat, eli suurimman osan tuolloisesta Suomesta, että Tukholman kuninkaanlinnan ja suurimman osan Uplannin ja Borgholmin maakunnista. Kuningas Birger vangitsi sekä Valdemarin että hänen veljensä Eerikin 10. joulukuuta 1317 Nyköpingissä, ja Valdemar kuoli vankeudessa vuonna 1318.
Pentti Algotinpoika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Pentti Algotinpoika
Pentti Algotinpoika (1330–1360, ruots. Bengt Algotsson), kuningas Maunu Eerikinpojan suosikki ja väitetty rakastaja, sai Suomen herttuan arvonimen vuonna 1353 tai 1354. Hän ei tiettävästi pyrkinyt lujittamaan asemaansa Suomen hallitsijana, vaan tyytyi keräämään tuloja herttuakunnastaan. Hän toimi Skånen varakuninkaana.
Pentti Algotinpoika joutui vuonna 1357 lähtemään maanpakoon edellisenä vuonna alkaneen aateliston kapinan seurauksena, ja hän kuoli linnan piirityksessä noin vuonna 1360 yrittäessään palata Ruotsiin. Pentti Algotinpojan hallitsemat maat annettiin vuonna 1357 Eerik Maununpojalle. Eerik Maununpoika toimi isänsä Maunu Eerikinpojan hallitsijakumppanina, eikä tarvinnut herttuan arvonimeä. Hänen myötään Suomen herttuan arvonimi jäi pois käytöstä lähes kahdeksisadaksi vuodeksi.
Juhana-herttua: herttuasta suuriruhtinaaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Juhana III
Vuonna 1556 tuolloin 18-vuotias Juhana (1537–1592, ruots. Johan) sai Suomen herttuan arvonimen isältään Kustaa Vaasalta. Juhana oli Suomen herttuoista ainoa, joka perusti herttuakuntaansa todellisen itsenäisen ruhtinaskunnan. Hänen herttuakuntansa käsitti Varsinais-Suomen maakunnan, Raaseporin linnan ja läntisen Uudenmaan sekä eteläisen Satakunnan.
Juhana asettui vuosiksi 1556–1563 Turkuun, jossa hän muutti puolustukseen tarkoitetun linnan renessanssipalatsiksi. Ennen naimisiinmenoaan hänellä oli suomalainen rakastajatar, Kaarina Hannuntytär. Juhana vihittiin 4. lokakuuta 1562 ensimmäisen vaimonsa, puolalaisen Katariina Jagellonican kanssa, mikä ei vastannut hänen veljensä, kuningas Eerik XIV:n toiveita. Juhanan ja kuningas Eerikin välit kärjistyivät niin, että valtiopäivät tuomitsivat Juhanan vuonna 1563 kuolemaan ja menettämään asemansa. Samana vuonna kuninkaan joukot piirittivät Turun linnan ja Juhana vangittiin Katariina Jagellonican kanssa Gripsholmin linnaan.
Vuonna 1568 aatelisto syrjäytti kuningas Eerikin, ja Juhanasta tuli Ruotsin kuningas. Vuonna 1581 Juhana III otti itselleen Suomen ja Karjalan suuriruhtinaan arvonimen, joka muutettiin pian Suomen suuriruhtinaan arvonimeksi.
Juhanan poika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Juhana nuorempi
Ennen kuolemaansa Juhana III antoi entisen herttuakuntansa ja suuriruhtinaan arvonimen vastasyntyneelle pojalleen, Juhanalle (1589–1618).
Vuonna 1606 Juhanan nimellinen Suomen suuriruhtinaan arvo korvattiin Itä-Götanmaan herttuan arvolla.
Luettelo Suomen herttuoista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1284–1291 Bengt Birgerinpoika
- 1302–1318 Valdemar Maununpoika
- 1353–1357 Pentti Algotinpoika
- 1556–1563 Juhana III
- 1589–1606 Juhana nuorempi