Hirvi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo hirvieläinlajista. Sanan muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.
Hirvi
Elgportraet han (Alces alces).jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Hirvieläimet Cervidae
Alaheimo: Peurat Capreolinae
Suku: Alces
Laji: alces
Kaksiosainen nimi
Alces alces
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Hirven levinneisyys
Hirven levinneisyys
Alalajit [2]
  • Alces alces alces
  • Alces alces caucasicus
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Hirvi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Hirvi Commonsissa

Hirvi (Alces alces) on hirvieläinten heimoon kuuluva suurikokoinen nisäkäslaji, joka elää pohjoisella havumetsävyöhykkeellä Euroopassa ja läntisessä Aasiassa. Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa Jenisein itäpuolella elävä Alces americanus on nykykäsityksen mukaan eri laji.

Hirvion heimonsa suurin laji, ja sonni voi painaa yli 700 kilogrammaa. Hirvisonneilla on täysiluiset hanko- tai lapiosarvet. Hirvet syövät sekä vesikasveja että kuivan maan kasveja. Ne voivat saada aikaan pahoja metsätuhoja syömällä oksia ja kuorta ja taittamalla puiden latvuksia. Nykyisin hirvellä ei ole juuri muita vihollisia kuin ihminen: hirviä metsästetään ja niitä kuolee liikenteessä.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hirven jalat ovat vaaleammat kuin vartalo.

Hirvi on yhdessä amerikkalaisen lähilajinsa kanssa suurin nykyisin elävistä hirvieläimistä, aikuinen painaa 200-825 kiloa. Ruumiinpituus voi olla kolme metriä ja korkeus hartioiden kohdalta 2,3 metriä. Häntä on vain 5–12 senttiä pitkä. Uros on selvästi isompi kuin naaras, ja vain uroksella on sarvet.[3]

Hirven omaleimaiseen ulkomuotoon kuuluvat kyttyrähartiat, leveä roikkuva turpa ja kaulan alla roikkuvas parta eli kello. Jalat ovat pitkät ja sorkat leveät, mikä helpottaa liikkumista lumessa. Turkin väri vaihtelee mustanruskeasta punaruskeaan. Jalat ja vatsapuoli ovat vaaleammat. Talviturkki, joka varisee pois keväällä, on väriltään vaaleampi kuin kesäkarva. Nuoret vasat ovat punaruskeita.[3]

Hirvisonneilla on täysiluiset sarvet, jotka uusiutuvat vuosittain vanhojen pudotessa talven aikana. Uudet sarvet kasvavat kesän aikana aluksi samettimaisen nahan alla.[3]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hirvi elää pohjoisessa Euraasiassa. Sen levinneisyys ulottuu lännessä Skandinaviaan ja Suomeen, Puolaan ja Etelä-Tšekkiin, etelässä Ukrainaan, Pohjois-Kazakstaniin, Pohjois-Kiinaan ja mahdollisesti Mongoliaan sekä idässä Venäjällä Siperian Jenisei-joelle[1][2] ja Altaivuoristoon. Etelässä levinneisyys rajoittuu pääosin metsäarovyöhykkeeseen, mutta jokilaaksoja pitkin laji pystynyt leviämään melko syvälle varsinaiselle arollekin.[4] Lajia on tavattu satunnaisesti myös Saksassa, Kroatiassa, Unkarissa ja Romaniassa. Pohjois-Itävallassa aiemmin elänyt eristynyt populaatio on todennäköisesti hävinnyt. Laajan levinneisyyden ja runsaslukuisuuden ansiosta hirvi on IUCN:n uhanalaisuusluokituksessa arvioitu lajina elinvoimaiseksi[1][2].

Vuonna 2005 arvioitiin, että hirviä oli kaikkiaan noin puolitoista miljoonaa, joista puolisen miljoonaa Euroopassa. Niistä Ruotsissa oli noin 340 tuhatta, Suomessa 110 tuhatta, Virossa kymmenen tuhatta, Puolassa 2800 ja Tsekissä korkeintaan viisikymmentä.[1].

Hirven elinympäristöä ovat pohjoisen havumetsävyöhykkeen ja lauhkean vyöhykkeen metsät.[5] Pohjoisella levinneisyysalueella hirvi käyttää säännöllisesti kesäisin pensastundraa. Jotkin yksilöt jäävät myös talvehtimaan tundran pensaikkoisiin jokilaaksoihin. Jäämeren rannikon vuonoissa kesänsä viettävät hirvet muuttavat myös sisämaahan talvehtimaan.[4] Hirvi elää mielellään yhtenäisissä nuorissa havu- ja sekametsissä. Hirvi voi myös asua suhteellisen lähellä harvaa asutusta.[6]

Alalajit ja lähisukulaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiemmin sekä Amerikassa että Euraasiassa elävä hirvi luettiin yhdeksi Alces alces-lajiksi, joka oli Alces-sukunsa ainoa laji ja jolla oli 6–7 alalajia.[7] Euraasian länsiosissa katsottiin elävän euroopanhirvi (Alces alces alces), itäisessä Aasiassa siperianhirvi (A. a. pfitzenmayeri) ja mantšurianhirvi (A. a. cameloides) ja Pohjois-Amerikassa itäkanadanhirvi (A. a. americana), länsikanadanhirvi (A. a. andersoni), shirashirvi (A. a. shirasi) ja suurikokoisin alalaji, alaskanhirvi (A. a. gigas).[7]

Nyttemmin Amerikan ja Euraasian hirvet on erotettu kahdeksi erilliseksi lajiksi, koska ne eroavat toisistaan karyotyypiltään, ruumiinkooltaan ja -rakenteeltaan, kallonpiirteiltään, mittasuhteiltaan, väritykseltään ja sarvien mitoiltaan.[1][2] Euroopassa ja Jenisei-joen länsipuolisessa Aasiassa elää hirvi (Alces alces) ja Pohjois-Amerikassa ja Jenisein itäpuolisessa Aasiassa Alces americanus.[8][9] Levinneisyysalueidensa laajoilla rajaseuduilla Jenisein yläjuoksulla, Mongoliassa ja Kiinassa näitä lajeja saatetaan tavata samoilla alueilla, jolloin ne myös risteytyvät keskenään.[1][8] Kummallakin lajilla on kaksi alalajia.[8] Nykyisen luokituksen mukaiset hirven alalajit ovat Alces alces alces ja A. alces caucasicus,[2] joista jälkimmäinen on kuollut sukupuuttoon.[10]

Elintavat ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hirvet elävät enimmäkseen yksin, mutta saattavat talvella muodostaa pieniä, ei kovin kiinteitä ryhmiä.[3]

Hirvet vaeltavat keväisin ja syksyisin keskimäärin 15–25 kilometriä. Nuoret hirvet voivat tehdä paljon pitempiäkin vaelluksia.[11]

Hirvet ovat hyviä uimaan, ja voivat siirtyä saariin uimalla jopa kilometrien matkan.[12]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hirvet ovat yleensä aktiivisimpia aamu- ja iltahämärän aikoihin. Ne syövät monia puita, pensaita ja ruohovartisia kasveja. Talvella niiden ruokavalioon kuuluvat risut ja puiden kuori.[3] Puulajeista suosituimmat ovat kesällä rauduskoivu, talvella mänty.[13] Kesällä hirvet varastoivat ravintoa syksyn lisääntymiskautta varten, ja ne syövät suurimman osan ajastaan, jopa 50 kiloa päivässä. Talvella päivittäinen ruokamäärä on vain 8-16 kiloa.[12]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hirviemo imettää.

Hirvien kiima-aika on syksyllä. Uroshirvet kilpailevat naaraiden suosiosta näyttävillä esityksillä, ja joskus ne taistelevat keskenään.[3]

Paritteluun valmis sonni kuopii maahan ”kiimakuopan” ja virtsaa siihen. Lehmä haistelee kuoppaa ja saattaa virtsata siihen myös. Kiimakuopan virtsan haju kertoo hirville toisen yksilön paritteluvalmiudesta.[14]

Naaras synnyttää keväällä tai alkukesästä yleensä yhden, joskus kaksi vasaa. Myös kolmosvasoja on tavattu. Vastasyntynyt vasa painaa 11-16 kiloa. Se seuraa emoaan vuoden ajan, kunnes emo ajaa sen pois uuden vasan syntymän aikoihin.[3]

Hirvi ja ihminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsästys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hirvitorni, jossa metsästäjä odottaa, että hirvet tulevat ampumaetäisyydelle.

Hirvi on Suomen merkittävin riistaeläin. 1800-luvun jälkipuoliskolla hirvikanta pieneni Suomessa liiallisen metsästyksen takia nopeasti sukupuuton partaalle. 1920-luvulla kannan arvellaan olleen koko maassa vain parisataa yksilöä, jonka suurimpana uhkana oli salametsästys. Suojelutoimien seurauksena hirvikanta lähti nopeaan kasvuun 1930-luvulla.[15]

Suomessa hirvenemetsästystä harjoitetaan yleensä seurueissa. Metsästysalueen pitää olla vähintään tuhat hehtaaria, ja seurueen jäsenten on pukeuduttava punaiseen tai oranssiin. Ketjussa kävelevät ajomiehet, joiden seurassa voi olla ajavia koiria, säikäyttävät hirvet liikkeelle kohti kiväärien kanssa odottavia passimiehiä. Muita metsästystapoja ovat hirven pysäyttäminen haukkuvan hirvikoiran avulla, vaaniminen ruokailupaikan lähellä ja jäljittäminen lumijäljen avulla ja .[16]

Nykyisin hirvien kantaa säädellään suunnitellulla metsästyksellä. Hirven metsästys on luvallista ja luvanvaraista syyskuun viimeisen lauantain ja 31. päivän joulukuuta välisenä aikana. Vuonna 2011 kaatolupia myönnettiin yli 55 000; yhdellä luvalla saa ampua joko aikuisen hirven tai kaksi vasaa.[17] Vuodesta 2005 vuoteen 2015 hirvikanta pieneni noin puoleen, tavoitteena on 77 000 yksilön talvikanta. Lupamenettelyllä pyritään ohjaamaan hirvikannan sukupuolijakaumaa tasaisemmaksi.[18]

Ruotsissa hirvenmetsästyskausi jatkuu lokakuusta tammikuun loppuun; eri lääneissä on jonkun verran eroja.[19]

Hirven liha on vähärasvaista ja sisältää suhteessa runsaasti valkuais- ja kivennäisaineita ja joitakin vitamiineja. Siitä voi valmistaa erilaisia ruokalajeja. Hirven maksan syömistä ei suositella, sillä hirvet saavat ravinnostaan raskasmetalleja, jotka kertyvät maksaan.[20]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hirvistä varoittava liikennemerkki.

Ajoneuvon ja hirven törmätessä toisiinsa aiheutuu useimmiten vakavia vahinkoja molemmille, sekä joskus myös ajoneuvossa matkustaneille ihmisille. Törmäyksiä on pyritty vähentämään riista-aidoin, heijastinpannoin ja hirvistä kertovin varoitusmerkein sekä raivaamalla pusikoita niin että näkyvyys tienvarsilla on parempi. Pitkät raajat ja suuri koko tekevät hirvestä liikenteelle vaarallisen. Suurin osa (60–65 %) hirvikolareista tapahtuu ilta- ja aamuhämärässä, jolloin hirvet ovat ruokailuaikojensa vuoksi aktiivisimmillaan.[6]

Hirvikolarien määrä Suomessa on vähentynyt, ja 2010-luvulla kuolleita on ollut muutamia vuodessa eikä kaikkina vuosina lainkaan.[21] Onnettomuuksia on pyritty Suomessakin vähentämään raivaamalla tienvarsia, rakentamalla hirviaitoja ja alikulkukäytäviä.[6] Kuolleisuuden vähenemiseen on vaikuttanut myös hirvikannan pieneneminen, autojen parempi turvallisuus ja pienemmät ajonopeudet.[21]

Hirvikolareita tapahtuu kaikkialla hirven esiintymisalueella, mutta Ruotsissa ongelma on suurin. Siellä raportoitiin vuonna 2010 poliisille yli 7000 hirvikolaria, tosin luvussa on mukana pienetkin onnettomuudet.[22]

Suomessa ja Ruotsissa maanteiden varrelle on rakennettu pitkiä matkoja hirviaitaa. Aidat ovat vähentäneet onnettomuuksia useilla tieosuuksilla. Kuitenkin jos aita tukkii hirvien tärkeän muuttoreitin, hirvet saattavat hyppiä aidan yli ja jäädä sitten tiealueelle loukkuun aitojen väliin. Uusiin maanteihin rakennetaankin hirviaitojen lisäksi riistalle alikulkuja tai siltoja, mikä nostaa tien rakennuskustannuksia suuresti.[22]

Metsätuhot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hirvet aiheuttavat myös metsävahinkoja talvehtimisalueillaan. Suomessa vahinkoja korvataan yksityisille metsänomistajille valtion varoista.[23] Vuonna 2013 metsävahinkoja korvattiin 880 000 eurolla.[24]

Hirvet syövät etenkin 1-3 metriä pitkiä taimia. Pahimpia vahinkoja tulee keski- ja kevättalvella. Latvan katkaiseminen vaurioittaa puun kasvua. Kun hirvi syö haavan tai nuoren havupuun kuorta, puun runkoon syntyy vaurioita. Myös sarvien hankaaminen puuta vasten vaurioittaa puita.[13]

Hirvi kulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalliomaalausten hirvenkuviin on usein merkitty sydämen paikka.

Hirvi on Norjan ja Ruotsin kansalliseläin.[25]

Suomen kalliomaalauksista 30 prosentissa aiheena on hirvi.[26]

Kalevalaisessa runoudessa hiiden hirvi on vaikeasti pyydystettävä, voimakas ja nopea hirvi.[27]

Ruotsin kuningas Kaarle XI:n kerrotaan yrittäneen perustaa armeijaansa hirvijoukkoja.[28] Hirven kesytystä on yritetty 1900-luvulla myös Suomessa ja Neuvostoliitossa, mutta tulokset ovat olleet huonoja. Hirvi ei ole laumaeläin, ja epäsosiaalisena se ei rakenna luottamuksellista suhdetta myöskään ihmiseen. Myös hirven tarvitseman luontaisen vaihtelevan ruokavalion tarjoaminen vankeudessa olisi vaikeaa.[29]

Hirvi ja prinsessa John Bauerin satukirjassa (1913).

John Bauer kuvitti vuonna 1913 Helge Kjellinin kuuluisan sadun hirvestä ja prinsessasta (Sagan om älgtjuren Skutt och lilla prinsessan Tjuvstarr) , joka on käännetty suomeksi eri nimille - hirven nimi on Loikka, Pitkäsääri tai Kruunupää, ja prinsessan nimi Vilukko. Keltasara, Niittyvilla tai Saraheinä).[30] John Bauerin hirvestä on tehty lukuisia lahjatavaroita postikorteista hiirimattoihin.[31]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Henttonen, H., Stubbe, M., Maran, T. & Tikhonov A.: Alces alces IUCN Red List of Threatened Species. Version 2012.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 27.6.2013. (englanniksi)
  2. a b c d e Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Alces alces Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 28.7.2011. (englanniksi)
  3. a b c d e f g Eurasian elk fact file ARKive. Viitattu 10.8.2015.
  4. a b Timo Helle: Suomen Eläimet: Osa 1 nisäkkäät, s. 302. Weilin + Göös, 1983. ISBN 951-35-2730-1.
  5. Tanya Dewey, Daniel De Bord, Link E. Olson: ADW: Alces alces: Information 2009. University of Michigan Museum of Zoology. Viitattu 29.8.2015. (englanniksi)
  6. a b c Hirvieläimet ja liikenneturvallisuus Uudenmaan tiepiirissä 2007 (s. 5, 9, 17) 2008. Tiehallinto. Viitattu 10.8.2015.
  7. a b Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 89. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 2, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
  8. a b c Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Alces Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 28.7.2011. (englanniksi)
  9. Geist, V., Ferguson, M. & Rachlow, J.: Alces americanus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2012.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 28.7.2011. (englanniksi)
  10. Elch Alces alces (Linné, 1758) Jagen Weltweit. Viitattu 9.8.2015. (englanniksi)
  11. Hirvikannan ja metsävahinkojen suhde on määriteltävä alueellisesti Metla. Viitattu 10.8.2015.
  12. a b Hirvi on metsän kruunupää Yle. Viitattu 29.8.2015.
  13. a b Metsien terveys: Hirvi 2003, 2012. Suomen Luonnonvarakeskus / Metla. Viitattu 29.8.2015.
  14. Kiimakuoppa viestittää Suomen Luonto. 1999 / 2014. Viitattu 25.8.2015.
  15. Kauppinen, Jukka: Hämmästyttävä monimuotoisuus. Luonnon tapahtumia, kansan tietoa, museohavaintoja. Kuopion luonnontieteellisen museon julkaisuja 7. Hämeenlinna 2007, s. 166-172.
  16. Hirvi Suomen Metsästäjäliitto. Viitattu 29.8.2015.
  17. Hirvenmetsästys alkaa tänään 2011. hs.fi. Viitattu 9.8.2015.
  18. Hirvikantatavoitteet asetettu hirvitalousalueille Suomen Riistakeskus. 2015. Viitattu 25.8.2015.
  19. Jakttider:Älg Svenska Jägareförbundet. Viitattu 29.8.2015. (ruotsiksi)
  20. Hirvenliha on hyvää ja vähärasvaista. Keittotaito - ruoanvalmistuksen nettiopas. Viitattu 29.8.2015.
  21. a b Yhä harvempi kuolee hirvikolarissa – yksi ryhmä edelleen suojaton Ilta-sanomat. Viitattu 10.8.2015.
  22. a b Jerry Haigh: Of Moose and Men: A Wildlife Vet's Pursuit of the World's Largest Deer, s. 178-179. ECW Press, 2012. ISBN 9781770902121. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.8.2015).
  23. Riistavahinkolaki Finlex. Viitattu 10.8.2015.
  24. Hirvien aiheuttamista metsätuhoista maksetaan aiempia vuosia vähemmän korvauksia Suomen Riistakeskus. Viitattu 10.8.2015.
  25. Moose WWF. Viitattu 29.8.2015.
  26. Rauno Lauhakangas: Suomen kalliokuvat kertovat Rock Art Bridge. Viitattu 25.8.2015.
  27. Kalevala, kolmastoista runo ("Siitä lieto Lemminkäinen...")
  28. Staffan Ling svarar: Hur var det med älgarmén metro. Viitattu 28.8.2015. (ruotsiksi)
  29. Miksi hirveä ei ole kesytetty? Suomen Luonto. Viitattu 28.8.2015.
  30. Uroshirvi Loikka ja pikku prinsessa Vilukko Kirjasampo. Viitattu 29.8.2015.
  31. John Bauer Moose Gifts Zazzle. Viitattu 29.8.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]