Viklundilaisuus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Viklundilaisuus oli 1770-luvulla esiintynyttä herätyskristillisyyttä. Liike sai nimensä pastori Nils Wiklundilta (1721–1785). Wiklund toimi Ylitornion kirkkoherran Isac Grape vanhemman (1720–1783) apulaisena. Liike vaikutti erityisesti Ylitorniolla, säteillen sieltä vaikutustaan Lappiin saakka. Liike levisi Alatorniolta Ylitornioon, Pajalaan, Jukkasjärvelle, Jällivaaraan, Ylikainuuseen, Enontekiölle ja Kautokeinoon. Wiklundia ja Grapea pidetään kirkollisen pietismin edustajina, mutta Viklundilla oli yhteyksiä myös herrnhutilaisuuteen. Hän tutustui siihen Tukholmassa.

Vaikutus elämään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viklundin toiminnan ansioista juoppous väheni. Giuseppe Acerbi kirjoittaa kirjassaan viklundilaisuuden vaikutuksesta alkoholin käytön vähenemiseen seuraavasti: "Pappi vakuutti meille, ettei koko pitäjän kahdella sadalla neliömaililla ollut saatavissa ainuttakaan lasillista viinaa. Samoin hän kertoi meille, että kansa piti juoppoutta häpeällisimpänä paheena, mihin ihminen saattoi langeta. Emmekä me voineet välttyä arvelemasta, että siinä oli yksi syy siihen, että hänen laumansa arvosti ja kunnioitti (häntä) niin vähän."[1] Tunnusomaista oli syntien julistaminen anteeksi. Viklundilaisten kokoontumisissa käytettiin ns. avainten valtaa kuten myöhemmin lestadiolaisten piirissä.[2]

Lääninrovasti J. A. Nyman kirjoittaa Nils Wiklundista: "että hänen uutteran työnsä jäljet alkoivat varsin pian näkyä siinä, että aikaisemmin harjoitetuista paheista alettiin luopua. Kun ennen esimerkiksi sapattia käytettiin kaikkeen muuhun paitsi pyhään tarkoitukseensa, kokoonnuttiin nyt jumalanpalveluksiin hartain joukoin. Muutenkin alettiin kylillä, jotka sijaitsivat kaukana kirkolta, kokoontua yhteen lukemaan ja laulamaan virsiä."[3] Viklundilaiset keskuudessa oltiin kiinnostuneita Raamatusta ja hengellisistä kirjoituksista.[2] Heitä vastaan käytiin 1700-luvun lopulla oikeudenkäyntejä heidän pitämiensä kotihartauksien takia.[4] Viklundilaisilta saatettiin myös kieltää ehtoollinen, mutta ehtoollisen kieltänyt pappi erotettiin lopulta virastaan.[5]

Liikkeen hiipuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viklundilaisuus alkoi 1700-luvun lopussa vaikuttaa hiljaisesti Alatornion seurakunnassa.[6] Muoniossa liike vaikutti 1700-luvun lopulta alkaen.[7] Vain hyvin harva viklundilainen säilyi uskossaan lestadiolaisuuden tuloon saakka.[8] Tähän vaikutti erityisesti konventikkeliplakaatti. Liike hiipui hiljalleen, mutta sitä tavattiin Tornion- ja Muonionjokilaaksoissa vielä 1810-luvulla. Yksittäisiä "Wiklundin ystäviä" oli vielä 1850-luvulla.[9] Viklundilaisuus valmisti hengellistä maaperää lestadiolaisuudelle erityisesti Tornionjokilaaksossa.[10] Lars Levi Laestadiuksen siirryttyä Kaaresuvannosta Pajalaan asui siellä jo ennestään "Wiklundin ystäviä" sekä ihmisiä jotka muistivat Nils Wiklundin ja herätykset.[11] Kerrotaan, että kun Laestadius tuli saarnaamaan Torniojoen alueelle, ihmiset olisivat sanoneet: "me kuulemme Viklundin äänen".[12] Kun hän alkoi saarnata Pajalan kirkossa, monet "Wiklundin ystävät" tervehtivät uuden ajan koittamista iloisesti.[13] Erkki Antti Juhonpieti ja hänen äitinsä olivat viklundilaisia ja Anderson liittyi lestadiolaiseen herätykseen sen lähtiessä liikkeelle.[14][15] Hänestä tuli läheinen työtoveri Laestadiukselle ja Juhani Raattamaalle. Myös haaparantalainen lestadiolaissaarnaaja Iisak Rova on ollut nuorena viklundilainen.[16]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Seppo Lohi, Sydämen kristillisyys, Oulu: Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys, 2000. ISBN 951-8940-01-0

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. [1] Mauno Vuollo, Lestadiolaisuus Muoniossa, alaotsikko: Muonion hengellisestä tilasta ennen lestadiolaisuutta.
  2. a b Lohi 2000, s. 94.
  3. Lohi 2000, s. 279.
  4. Lohi 2000, s. 233.
  5. Lohi 2000, s. 280.
  6. Alatornion seurakunnan historiaa. [2]
  7. Mauno Vuollo, Lestadiolaisuus Muoniossa. [3]
  8. Mauno Vuollo, Lestadiolaisuus Muoniossa. [4]
  9. Lohi 2000, s. 143.
  10. Martti Vuollo, Lestadiolainen ekspansio. [5]
  11. Lohi 2000, s. 279.
  12. [6] Pekka Raittila, Laestadian Movement History, An Introduction and Overview, 8. kappale.
  13. Lohi 2000, s. 280.
  14. [7] Vangituille vapautusta – sidotuille päästöä, Satavuotismuistio, Kirjoittanut O.H.Jussila.
  15. Heikki Jussila, Kutsujan armo, Oulu 1948, sivu 33.
  16. Heikki Jussila, Kutsujan armo, Oulu 1948, sivu 33.