Nils Wiklund

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Nils Wiklund (1732 Alakainuu6. syyskuuta 1785 Alatornio) oli pappi ja herätyssaarnaaja.

Wiklund oli talonpoikaisesta kodista, mutta valmistui papiksi Uppsalassa 1756. Vuonna 1765 hänestä tuli kirkkoherra Isak Grapen apulainen Ylitorniolle. Siellä hän sai aikaan herätysliikkeen, joka on hänen mukaansa on nimetty viklundilaisuudeksi ja johon kuuluivat muun muassa vahvat hurmossaarnat. Vuonna 1779 Wiklund menetti papin paikkansa ja hänet tuomittiin sakkoihin. Hän lähti kuitenkin esittämään asiaansa ja puolustautumaan Ruotsin kuninkaalle Tukholmaan. Matkalla hän koki hengellisen uudelleenheräyksen tavattuaan herrnhutilaisia. Wiklundin jälkeensä jättämä kirjallinen esitys Yhden Suuren, mutta armoitetun Syndisen juttelemus Itsestänsä ilmentääkin juuri herrnhutilaisia vaikutteita.

Vuonna 1779 hän sai papin virkansa takaisin ja tuli 1781 nimitetyksi Alatornion kappalaiseksi.

Wiklundin puoliso vuodesta 1785 oli Barbara Margareta Thurdfjaell, joka oli aiemmin ollut naimisissa kirkkoherra Nils Graanin kanssa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nils Wiklund (englanniksi)
  • Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 823.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Juho Rankinen, Yhden suuren vaan armoitetun syntisen julistus itsestänsä, Oulu, 1888
  • Kaarlo Airas, Yhden Suuren mutta armoitetun Syndisen juttelemus Itsestänsä, Helsinki, 1931, julkaistu liitteenä kirjassa: Kirkollista elämää ja hengellisiä liikkeitä Tornionjokilaakson alaosilla 1675–1809

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä pappiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.