Vuohi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee nisäkästä. Kiinalaisesta horoskooppimerkistä kertoo artikkeli Vuohi (kiinalainen horoskooppi) ja yhtyeestä Vuohi (yhtye).
Vuohi
Irish Goat.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Onttosarviset Bovidae
Alaheimo: Vuohieläimet Caprinae
Suku: Capra
Laji: Besoaarivuohi aegagrus
Alalaji: hircus
Kolmiosainen nimi

Capra aegagrus hircus
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Vuohi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Vuohi Commonsissa

Vuohi eli kesyvuohi (Capra aegagrus hircus) on märehtivä sorkkaeläin. Tieteellisenä nimenä on historiallisista syistä käytetty nimeä Capra hircus. Nykyisin käytetään mieluummin ilmaisua Capra aegagrus hircus.

Vuohen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykytiedon valossa vuohi on kehittynyt besoaarivuohesta.

Ihminen on pitänyt vuohia jo 7 000,[1] mahdollisesti jopa lähes 9 000 vuotta.[2] Se on tiettävästi vanhin lypsettävä kotieläin. Sen jäänteitä on löydetty ihmisasutuksen lähettyviltä Iranista vuodelta 4500 eaa.[3] Tuolloin oli siirrytty keräilytaloudesta tuotantokauteen ja vuohi oli helppo eläin pidettäväksi. Vuohen muinainen merkitys kotieläimenä näkyy kansanperinteissä: esimerkiksi kiinalaisessa horoskoopissa vuohelle on oma horoskooppimerkkinsä. (Kiinalaisessa horoskoopissa vuohi on perusluonteeltaan diplomaattinen ja toiset huomioon ottava. Sosiaalisen luonteensa vuoksi vuohella tärkeä rooli ystävyyssuhteiden ja työilmapiirin ylläpitäjänä.) Aasialaisissa kertomuksissa esiintyy myös tuomari Gao Yaon oikeamielinen yksisarvinen vuohi, joka toteutti tuomarin tuomiot iskemällä syylliset sarvellaan.[4]

Vuohet saapuivat Pohjoismaihin jo noin 4000 eaa. Tästä kertoo esimerkiksi se, että sanat vuohi ja paimen ovat vasarakirveskulttuurin peruina Suomeen tulleita balttilaisia tai arjalaisia lainasanoja.

Vuohia on Pohjolassa ollut suunnilleen yhtä kauan kuin lampaita, mutta ainakin keskiajalla vuohen suosio oli uskonnollisista syistä vähäinen. Köyhempi väki on kuitenkin aina pitänyt vuohia, koska ne ovat lehmiä vähäruokaisempia ja selviävät karummissa olosuhteissa. Muutama vuohi vastasi viikinkiaikaista lehmää maidonantajana.

Vuohia pidettiin sekä maidon että nahan takia. Tärkein vuohennahasta valmistettu tuote oli pehmeä säämiskä. Vuohen nahasta tehtiin myös viinisäkkejä, esiliinoja, päällysvaatteita, mattoja, laukkuja ja länkien patjoja. Pukin karvoista sidottiin köysiä. Karvoista tehtiin myös harjoja ja siveltimiä. Vuohenmaitoa käytettiin lääkkeenä tuberkuloosia, reumatismia sekä korvasairauksia ja ihottumia vastaan. Myös vuohen sarvet käytettiin, ne olivat erinomaista materiaalia esimerkiksi lusikoihin.

Peräpohjolassa vuohia kutsuttiin keitureiksi (muinaisskandinaavin sanasta geitur). Vuohet olivat viikinkien mytologiassa varsin tärkeitä eläimiä: ukkosenjumala Thorin vaunuja veti kaksi vuohta ja Valhallassa oli simaa lypsävä vuohi Heidrun.

Kristinuskon vaikutuksesta vuohiin alettiin kuitenkin suhtautua kielteisemmin. Raamatusta on peräisin käsite syntipukki ja ajatus siitä, että viimeisellä tuomiolla ”langenneet vuohet erotellaan hyvistä lampaista”. Koska paholainenkin kuvattiin sarvekkaaksi ja pukinsorkkaiseksi, vuohia ei keskiajalla juurikaan arvostettu.

Villiintyneistä vuohista ja niiden jälkeläisistä on kehittynyt luonnonvaraisia populaatioita eri puolille maapalloa. Nämä vuohet ovat usein uhka alkuperäiselle luonnolle, ja niitä pidetään yhtenä maailman sadasta haitallisimmasta vieraslajista[5].

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuohella on otsaluusta lähtevät kurttupintaiset taaksetaipuvat sarvet. Pukin sarvet voivat olla jopa 50–70 cm pitkät, mutta kutulla on vain 10–15 cm pitkät. Vuohi painaa noin 35–45 kg. Tavallinen suomalainen vuohi on valkoinen tai harmaa.

Vuohelle on tunnusomaista sen suorakulmaiset pupillit, joista on suurta hyötyä lajille sen laiduntaessa vuoristossa tai hankalassa maastossa. Pupillin koon muuttuessa pystysuunnassa silmä sopeutuu valon muutoksiin, pitäen samalla pupillin vaakatasossa leveänä. Tämän ansiosta silmä on herkkä, mutta sen syvätarkkuus horisontin suunnassa on parempi.

Vuohien jaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisin tapa jakaa vuohet on erotella ne esiintymisalueensa mukaan seuraavalla tavalla:

Pohjoismaiset vuohet

  • Jokaisella Pohjoismaalla on oma vuohirotunsa. Norjassa vuohia on enemmän kuin muissa pohjoismaissa yhteensä.

Nuubian ryhmän vuohet

  • Luppakorvaisia, yleensä sarvettomia. Naama kaareva, raajat solakat.
  • Turkki voi olla monenlainen valkeasta ruskean tai harmaan kautta punaisenkirjavaan.
  • Turkki lyhyt ja silkkinen.
  • Voimakas maidontuotanto.

Alpiinisen ryhmän vuohet

  • Sarvet pitkät ja kierteiset, alusvilla paksu.
  • Turkki punainen, ruskea tai harmaa.
  • Maidon, nahan ja lihan lisäksi saadaan mohairia.
Sveitsiläinen vuohi.

Syyrian ryhmän vuohet

  • Luppakorvaisia sarvet kierteiset tai puuttuvat.
  • Turkki tuuhea ja pitkä, musta tai punainen
  • Runsas maidontuotanto

Kurdien ryhmän vuohet

  • Kierteiset sarvet
  • Lyhyet korvat osittain riippuvat
  • Turkki ohut ja villainen, yleensä musta mutta angoravuohella valkoinen.
  • Maidontuotanto pieni

Keski-Aasian untuvaryhmän vuohet

  • Valkoisia tai harmaita.
  • Alusvillasta saadaan mohairia

Kääpiövuohet

  • Esiintyvät Afrikassa, Etu-Intiassa, Siperiassa, Tiibetissä ja Arabiassa.
  • Usein kierteissarvisia ja luppakorvaisia.
  • Turkki lyhyt, tiheä ja tumma, joskus vaaleita täpliä
  • Osa hyvin lyhytjalkaisia.

Intian ja muun Etelä- sekä Kaakkois-Aasian vuohet

  • ”käyräsapelisarvisia”, muuten epäyhtenäisiä.
  • Väri ja karvan laatu vaihtelee suuresti.

Vuohia ryhmitellään myös koon mukaan jolloin jaotus on seuraava:

  • kääpiövuohet (alle 50 cm)
  • pienet vuohet (50–65 cm)
  • suuret vuohet (yli 65 cm)

Jakopohjana voidaan käyttää myös ruumiinpainoa ja ulkonäköä (ruumiin rakenne ja muoto, korvien pituus, sarvien muoto).

Vuohet ja Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuohien lukumäärä väheni Suomessa 1970-luvulle asti ja vähimmillään niitä oli ainoastaan noin 2000 kpl.lähde? Seitsemänkymmentäluvun loppupuolella vuohikanta Suomessa alkoi kuitenkin jälleen kasvaa. Vuonna 2017 Luken tilastojen mukaa vuohia oli koko maassa 5 278 ja tiloja oli yhteensä 145. Enemmistö vuohista sijoittuu Uudenmaan, Pirkanmaan­ ja Etelä-Pohjanmaan ely–keskusten alueelle.[6] Yleensä tiloilla on vain muutama vuohi.[1]

Suomen tärkein vuohirotu on suomenvuohi.[7] Suomenvuohi on kevytrakenteinen ja keskikokoinen. Naaras painaa aikuisena keskimäärin 40 kiloa, uros taas noin 50 kg.

Suomenvuohen karva on tiheää ja pitkää, varsinkin selässä ja reisissä. Väriltään suomenvuohi on valkoinen, harmaan musta tai kirjava. Suomenvuohi voi olla sarvellinen tai sarveton. Yleisimmin suomenvuohet ovat valkoisia ja sarvekkaita. Suomalainen vuohikanta on pääosin kotimaista, vaikka joitakin sveitsiläisiä vuohia on tuotu maahan. Suomessa vuohen sanotaan olevan köyhän miehen lehmä, sillä se pystyy käyttämään ravinnokseen puiden ja pensaiden lehtiä, oksia ja silmuja paremmin kuin muut kotieläimemme. Se myös tuottaa kokoonsa nähden runsaasti maitoa. Vuohi kuitenkin syö hyvin tehokkaasti aluskasvillisuutta, joten laidunta tulee vaihtaa vuosittain eroosiovaaran vuoksi.

Naarasvuohi Victoriassa, Australiassa.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuohi on märehtijä, joten se syö samoja rehuja kuin lehmä ja lammas. Tärkeimmät rehut ovat kuivattu tai säilötty heinä, laidun ja vilja, joita täydennetään valkuais- ja kivennäisrehuilla. Kerput eli kuivatut lehtiniput ovat vuohien herkkua, samoin juurekset, vihannekset ja hedelmät. Kutun ravinnontarve lisääntyy lypsymäärän myötä, samoin kuin lehmällä. Vedentarve vuohella on 4–15 litraa vuorokaudessa tuotosvaiheesta riippuen. Merisuolaa tai nuolukivi on oltava aina tarjolla.

Vuohen voi alkukantaisena ja jalostamattomana eläimenä ruokkia myös täysin kotovaraisesti, ilman teollisia rehuja. Silloin eläimen ruokavalio on suunniteltava tarkoin riittävän monipuoliseksi. Siihen voi kuulua heinän ja veden lisäksi erilaiset kotipuutarhan tuotteet, kuten porkkanat, lantut, omenat ja mehunkeitosta ylijäävä mäski. Havunoksat tarjoavat etenkin talvella tarpeellisia vitamiineja. Nuorten lehtipuiden kuorista vuohet saavat kivennäisiä, jäkälissä on varteenotettava määrä hiilihydraatteja ja hivenaineita. Vuohet syövät mielellään myös sieniä, metsämarjoja ja varpukasveja. Merileväjauhe on luonnollinen tapa täydentää kivennäisten saantia, ruokintakalkkia voi tarjoilla ainakin lypsävälle kutulle.

Luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuohi on lähes kaikkiruokainen ja säyseä. Laumassa vuohet ovat kuitenkin hyvin tarkkoja reviiristään. Jos laumaan tuodaan vieras yksilö, saattavat ne käyttäytyä hyvinkin aggressiivisesti. Vuohi on hyvä kiipeilijä ja perusluonteeltaan utelias.

Tuotteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuohien paimennusta.

Vuohen tärkein tuote on vuohenmaito. Maidosta valmistetaan juustoja, joista tutuimpia ovat kutunjuusto ja feta. Juustojen lisäksi maidosta valmistetaan jonkin verran jogurttia ja voita. Vuohenmaito sopii joillekin lehmänmaidolle allergisille.[1]

Suomessa vuohet lypsetään yleensä käsin, mutta suuremmilla vuohitiloilla kutut lypsetään koneilla. Kutut ovat yleensä helposti lypsettäviä. Vuohi tuottaa kokoonsa nähden paljon maitoa, keskimäärin 3–4 kiloa päivässä. Maidon rasvapitoisuus on noin 3,5 %.[8] Parhaat kutut lypsävät yli 5 kiloa päivässä ja 1000–1500 kiloa vuodessa.[1]

Etenkin nuoren vuohen liha on hyvää, mutta vuohen merkitys lihantuottajana on vähäisempi kuin muiden kotieläintemme. Vuohen nahkaa voidaan käyttää asusteisiin. Kun sen pitkiä karvoja kehrätään lampaanvillan joukkoon, saadaan lujempaa villalankaa kuin pelkästä lampaanvillasta. Aiemmin pukinkarvoista solmittiin jopa köysiä.[1]

Vuohen vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kutut poikivat ensimmäisen kerran noin vuoden ikäisinä. Kutut synnyttävät keväisin yleensä 1–3 kiliä kerralla.[8]

Poikimista seuraa herutuskausi. Tällöin kutut lypsävät eniten. Herutuskauden jälkeen maidontuotanto tasaantuu ja syksyä kohti vähenee. Syksyllä kutut astutetaan. Kutut voivat lypsää yhdellä poikimisella useamman vuoden, joten kaikkia kuttuja ei astuteta vuosittain.[9] Ennen poikimista on tunnutuskausi, jolloin kuttuja ei lypsetä lainkaan. Erikoisuutena vuohilla on yksilöitä jotka lypsävät yhdellä poikimisella koko loppuikänsä sekä yksilöt, jotka lypsävät vaikka niitä ei ole edes astutettu. Näiden maidontuotanto ei koskaan ole yhtä runsasta kuin herutuskauden kutuilla. Kuttujen tiineysaika on noin 150 pv (~5 kk). Vuohen elinikä on noin 10 vuotta, vanhimmat voivat elää jopa 20 vuotta.

Vuohet on määritelty ikäluokkiensa mukaan seuraavasti:

  • Kili on alle 6 kk ikäinen vuohi
  • Nuorvuohi on yli 6 kk mutta alle 12 kk ikäinen vuohi
  • Vuohi on yli 12 kk ikäinen, ei synnyttänyt naarasvuohi
  • Kuttu on synnyttänyt vuohi
  • Pukki on yli 12 kk ikäinen urospuolinen vuohi

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e Vuohi Ruokatieto
  2. ↑ Angora Goat - Capra aegagrus hircus (Arkistoitu – Internet Archive) Wildwnc
  3. ↑ Vuohi - vanha hyvä ystävämme (Arkistoitu – Internet Archive) Vuohien ystävät ry.
  4. ↑ Introduction to the Mythic Chinese Unicorn Chinese Unicorn
  5. ↑ 100 of the World's Worst Invasive Alien Species Issg.org. Global Invasive Species Database. Arkistoitu 2.4.2016. Viitattu 25.3.2011. (englanniksi)
  6. ↑ Tilastotietokanta >> Maataloustilastot >> Tuotanto >> Kotieläinten lukumäärä >> Kotieläinten lukumäärä 1.4. ja 1.5. ELY-keskuksittain statdb.luke.fi. Luke. Viitattu 14.7.2018.
  7. ↑ Suomenvuohi MTT
  8. ↑ a b Did You Know? (Arkistoitu – Internet Archive) American Dairy Goat Association
  9. ↑ Vuohet (Arkistoitu – Internet Archive) Animalia

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Taksonitunnisteet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vuohi&oldid=21520312”