Löytöretket
Löytöretket ovat tutkimusmatkoja ennalta tuntemattomiin paikkoihin: maapallon tultua kartoitetuksi löytöretket tai tutkimusmatkat ovat jatkuneet avaruudessa ja merten syvyyksissä. Sana kuitenkin viittaa yleensä eurooppalaisten ensimmäisiin matkoihin muille mantereille ja maapallon ympäri. Varsinaisten löytöretkien aika alkoi 1400-luvun loppupuolella. Varhaisiksi löytöretkeilijöiksi voidaan kutsua esimerkiksi Marco Poloa, Leif Erikssonia ja Kristoffer Kolumbusta. Löytöretkien seurauksena eurooppalaista kulttuuria levitettiin ympäri maailmaa tuhoten monesti muiden mantereiden alkuperäistä kulttuuria. Myös erilaiset kasvit, eläimet ja taudit, kuten isorokko välittyivät mantereilta toisille.
Suurten löytöretkien aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suurten löytöretkien aika alkoi 1400-luvulla ja päättyi 1700-luvulla. Tuona aikana eurooppalaiset löytöretkeilijät purjehtivat ympäri maapalloa kartoittaen Euroopalle aiemmin tuntemattomia alueita. Renessanssin aikainen kartografian sekä navigointi- ja laivanrakennustaidon kehitys mahdollisti valtameripurjehduksen, mikä oli edellytyksenä näille retkille. Portugalilainen Prinssi Henrik Purjehtija panosti tieteiden edistämiseen, minkä johdosta Portugali kasvoi merenkulkuun tukeutuvaksi maailmanvallaksi.[1]
Mongolien valtakunnan hajoaminen ja ottomaanien voimistuminen sai eurooppalaiset kääntymän pois idän kauppateiltä ja Välimeren reiteiltä.[2] Eurooppalaisten tutkimusretket alkoivat suuntautua ensin etelään Afrikan rannikkoa pitkin. Yhtenä tavoitteena lienee ollut löytää suora reitti Saharan takana sijaitseville kulta-aarteille, joista oli kuultu mm. Mansa Musan, Malin hallitsijan Mekkaan suuntautuneen pyhiinvaellusmatkan yhteydessä 1300-luvulla. Näiden tutkimusmatkojen ansiosta löydettiin mm. Kanariansaaret, Madeira ja Azorit, joilla alettiin viljellä tuottoisasti mm. sokeriruokoa. Samalla alueen ekosysteemi muutettiin täysin - metsät hakattiin ja esimerkiksi rotat ja kanit lisääntyivät tehden tuhojaan. Esimerkiksi Portugalin plantaaseilla oli myös valtava työvoimatarve, jonka voimin Afrikan orjakauppa alkoi kasvaa nopeasti. Rannikkoa tutkittiin aina etelään päin, kunnes Bartolomeu Dias saavutti mantereen eteläkärjen. [3]
Löytöretkille oli neljä perussyytä: taloudellinen, poliittinen, uskonnollinen ja tieteellinen. Kaukomailta etsittiin etenkin mausteita ja jalometalleita. Valloittamalla lisää alueita Euroopan valtiot hankkivat itselleen poliittista valtaa. Uskonnollinen aspekti, pakanoiden käännyttäminen, oli jatkoa 1200- ja 1300-lukujen ristiretkille. Tieteellinen uteliaisuus liittyi renessanssin arvoihin ja ihmiskunnan tietämyksen kasvattamiseen.[1]
Portugalilaiset olivat ensimmäisiä, jotka toivat mausteita kaukoidästä Hyväntoivonniemen ympäri. Heitä seurasivat Espanjan lipun alla purjehtinut Kristoffer Kolumbus ja 1400-luvun lopussa britti John Cabot.[4]
Amerikkaan suuntautuneiden löytöretkien seurauksena monet Euraasiassa ja Afrikassa jo tunnetut taudit levisivät ensimmäistä kertaa Amerikkaan, jonka alkuperäisväestöllä ei ollut niitä vastaan immuniteettia. Taudit olivat kehittyneet vuosituhansien kuluessa euraasialaisen väestön elettyä läheisissä tekemisissä monien amerikkalaisille tuntemattomien kotieläinten, kuten lehmien, hevosten, sikojen ja lampaiden kanssa. Isorokko, sikotauti, influenssa ja monet muut taudit tappoivat todennäköisesti suurimman osan paikallisesta väestöstä - paikoin ilmeisesti jopa yli 90%. Tämä osaltaan aiheutti "tarpeen" laajamittaiselle orjakaupalle Afrikasta Amerikkaan. Alkeperäiskansojen väestökatastrofi, orjakauppa sekä siirtolaisuus ovat mullistaneet Amerikkojen väestöpohjan varsin täydellisesti.[5]
Löytöretket ovat muuttaneet ja pitkällä tähtäimellä yksipuolistaneet myös merkittävästi eri alueiden ekosysteemejä. Amerikan löytöretkien ekologisista vaikutuksista on käytetty nimitystä kolumbiaaninen vaihto, jossa Euroopan ja Amerikan välillä kuljetettiin tarkoituksella, mutta myös vahingossa useita eliölajeja. Amerikan mantereille vietiin esimerkiksi suuret kotieläimet naudat, hevoset, lampaat ja siat ja hyötykasveja kuten vehnä, ruis, kaura, ohra, riisi, sokeriruoko, kahvipapu, banaani ja sitrushedelmät, mutta samalla myös rotta ja voikukka. Vastaavasti Amerikan mantereilta tuotiin Eurooppaan esimerkiksi pavut, peruna, tomaatti, maissi, kaakao ja tupakka. [6]
Löytöretket laajensivat ja vilkastuttivat maailman kaukokauppaa. Valloitukset vaurastuttivat Eurooppaa, kun Amerikan alkuperäiskansoilta ryöstettyjä rikkauksia ja sikäläisistä kaivoksista kaivettua kultaa ym. lastattiin laivakaupalla Espanjaan. Näin eurooppalaisilla taas oli varaa ostaa haluamiaan tuotteita korkeakulttuureilta Aasiasta ja vaurastuttaa samalla välikäsiä esimerkiksi Pohjois-Italiassa ja Lähi-idässä. Vaikka Aasiaan voitiin nyt käydä Euroopasta suoraakin merikauppaa, sisältyi siihen huomattavia riskejä - osa laivoista aina haaksirikkoutui ja katosi. Näin ollen maateitse käyty kauppa jatkui ja vaurastutti samalla Osmanien valtakuntaa, jossa esimerkiksi Suleiman Suuren ja hänen poikansa Selim II:n aikana 1500-luvulla rakennettiin yli 80 uutta suurta moskeijaa, palatseja, hoitokoteja, siltoja, akvedukteja ja kylpylöitä. Intiassa valtaan nousseet suurmogulit rakensivat puolestaan sellaisia arkkitehtuurin helmiä kuin Fatehpur Sikrin, Humayunin mausoleumin ja Taj Mahalin. Kiinassa mm. posliinista, keramiikasta ja silkistä saaduista kauppatuloista taas hyötyi Ming-dynastia, joka tosin 1600-luvulla ajautui taloudelliseen ja poliittiseen kriisiin osin juuri kaukokaupan ja hopean valuuttakurssin takia.[7]
Tunnettuja löytöretkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Lecture 2: The Age of Discovery History Guide. Viitattu 16.12.2012.
- ↑ The Age of Discovery Encyclopedia Britannica
- ↑ Frankopan, Peter: Silkkitiet. Uusi maailmanhistoria. Suom. Jaana Iso-Markku. Otava 2021, 282-290.
- ↑ The Age of Discovery Chronology of Horticulture. Arkistoitu 31.12.2012. Viitattu 16.12.2012.
- ↑ Diamond, Jared: Tykit, taudit ja teräs. Ihmisen yhteiskuntien kohtalot. Suom. Kimmo Pietiläinen, Terra cognita 2004, esim. s. 230-231. Ks. myös esim. Aalto Jari & co: Opus 1. Ihminen, ympäristö ja historia. Edita 2021.
- ↑ Aalto Jari & co: Opus 1. Ihminen, ympäristö ja historia. Edita 2021.
- ↑ Frankopan, Peter: Silkkitiet. Uusi maailmanhistoria. Suom. Jaana Iso-Markku. Otava 2021, 306-333.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Giles Milton: Muskottisota – Taistelu Itä-Intian Maustesaarista, John Nurmisen säätiö 2009.
- Ricardo Duchesne: The Faustian impulse and European exploration, The Fortnightly Review 2012.