Selim II

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Selim II
Selim II.jpg
Sulttaani Selim II
Osmanien valtakunnan sulttaani
1566 - 1574
Edeltäjä Suleiman Suuri
Seuraaja Murat III
Tiedot
Syntynyt 28. toukokuuta 1524
Istanbul,Osmanien valtakunta
Kuollut 15. joulukuuta 1574 (50 vuotta)
Istanbul
Puoliso Nurbanu Sultan
Selimiye Sultan
Allekirjoitus Tughra of Selim II.JPG

Selim II (28. toukokuuta 1524 - 12. joulukuuta 1574) oli Osmanien valtakunnan sulttaani vuodesta 1566 kuolemaansa asti.[1] Hän oli Suleiman Suuren ja tämän lempivaimon Aleksandra Lisowskan (myös Roxelana) lapsi.

Hallitsijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saatuaan valtaistuimen palatsin juonittelujen ja veljesriidan jälkeen, hänestä tuli ensimmäinen sulttaani joka vältti hallinnollisia ja sotilaallisia asioita.[1] Selim jätti mieluummin hallitsemisen ministereilleen ja pitäytyi harrastuksissaan, joihin lukeutuivat metsästäminen, ratsastaminen ja viinijuhlat haaremissa. Hänen turkkilaiset aikalaisensa kutsuivat häntä lisänimellä Sarı (Sarı = "vaalea, keltainen"), ja länsimaisessa historiankirjoituksessa hänestä on käytetty lisänimeä Juoppo. Valtion asioita hoiti Mehmed pašša Sokolović, jota pidetään käytännössä Selimin sijaishallitsijana.

Kaksi vuotta Selimin valtaistuimelle nousun jälkeen hänen onnistui saada aikaan sopimus Konstantinopolissa (17. helmikuuta 1568) keisari Maksimilian II:n kanssa. Sopimuksessa keisari suostui maksamaan sulttaanille vuosittaisen 30 000 dukaatin "lahjan" ja ennen kaikkea Maksimilian antoi Osmanien valtakunnalle vallan Moldaviassa ja Valakiassa.

Astrahanin sotaretki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Astrahanin sotaretki

Selimin aikana Osmanien valtakunta kohtasi sodassa ensimmäistä kertaa tulevan kiistakumppaninsa Venäjän, joko oli turkkilaisille merkinnyt aiemmin vain kauppakumppania. 1550-luvulla Venäjän laajeni pohjois-Kaukasiaan, jota Osmanien valtakunta ja sen vasalli ja liittolainen Krimin kaanikunta pitivät etupiireihinsä kuuluvana. Krimin kaanikunta oli sotinut Venäjää vastaan jo pitkään, mutta osmanien ensimmäiset sotatoimet alkoivat keväällä 1569, jolloin turkkilaisten ja Krimin tataarien muodostama sotaretkikunta marssi Don- ja Volga-jokien väliselle alueelle. Sotaretkeen sisältyi olennaisesti suunnitelma joet yhdistävän kanavan kaivamiseksi, jonka valmistuttua entinen Astrahanin kaanikunta voitaisiin vallata venäläisiltä. Jokien alajuoksujen hallinta ja niiden välisen kanavan valmistuminen olisi merkinnyt koko niiden eteläpuolisen Kaukasian hallintaa sekä suoraa vesikulkureittiä Mustanmeren ja Kaspianmeren välille. Sotaretkeä ja kanavan kaivamistöitä vaikeuttivat puutteellinen huolto ja aromaastosta johtuvat vaikeat elinolosuhteet sekä tataarien ja turkkilaisten välillä ollut epäluottamus enemmän kuin venäläisten vastatoimet. Syksyn lähestyessä osmani- ja tataariarmeijoille annettiin vetäytymiskäsky ja ne poistuivat Astrahanista marssien suuren ja kuivan aroalueen halki. Turkkilaisten ja tataarien keskinäiset välit heikkenivät kärsivät ja osmaniarmeija koki suurimmat tappionsa nälästä ja vesipulasta johtuen paluumarssin aikana. Ensimmäinen Venäjän ja Osmanien valtakunnan yhteenotto päättyi jälkimmäisen sotilaalliseen tappioon, vaikka seuranneissa neuvotteluissa osmanit saivat ajettua läpi osan sodalle asettamistaan tavoitteista.[2][3]

Sodat Välimerellä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selimin valloitusretket Jemeniin ja Hejaziin onnistuivat paremmin ja Kyproksen valloitus 1571 oli hänen suurimpia saavutuksiaan. Kyproksen valloitus kuitenkin johti laivastotappioon Italian ja Espanjan laivastoja vastaan Lepanton taistelussa samana vuonna.[1]

Imperiumin murskatut laivastot rakennettiin uudelleen nopeasti, noin kuudessa kuukaudessa ja Osmanit saivat pian Välimeren takaisin haltuunsa. Elokuussa 1574, kuukausia ennen Selimin kuolemaa, Osmanit valloittivat Tunisian Espanjalta, joka oli valloittanut sen 1572.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Stoneman, Richard: Matkaopas historiaan: Turkki. Gloucestershire: Puijo, 1993. ISBN 951-579-033-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Stoneman, s.147
  2. Martin, Janet: Medieval Russia, 980–1584, s. 397-400. Cambridge University Press 2. painos, 2007. ISBN 9780521676366.
  3. Davies, Brian L.: Warfare, State and Society on the Black Sea Steppe, 1500–1700, s. 12-13. Taylor & Francis/Routledge, 2007. ISBN 0-203-96176-5.
Edeltäjä
Suleiman Suuri
Osmanien sulttaani Seuraaja
Murat III
Tämä kuninkaalliseen henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.