Maksimilian II
| Maksimilian II | |
|---|---|
 Keisari Maksimilian II, Nicolas Neufchâtel n. 1566 | |
| Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Itävallan arkkiherttua | |
| Valtakausi | 25. heinäkuuta 1564 – 12. lokakuuta 1576 |
| Edeltäjä | Ferdinand I Habsburg |
| Seuraaja | Rudolf II |
| Böömin kuningas | |
| Valtakausi | 1562 – 1576 |
| Edeltäjä | Ferdinand I Habsburg |
| Seuraaja | Rudolf II |
| Unkarin ja Kroatian kuningas | |
| Valtakausi | 1563 – 1576 |
| Edeltäjä | Ferdinand I Habsburg |
| Seuraaja | Rudolf II |
| Roomalaisten kuningas | |
| Valtakausi | 1562 – 1576 |
| Edeltäjä | Ferdinand I Habsburg |
| Seuraaja | Rudolf II |
| Syntynyt |
31. heinäkuuta 1527 Wien |
| Kuollut |
12. lokakuuta 1576 Regensburg |
| Puoliso | Maria |
| Suku | Habsburg |
| Isä | Ferdinand I |
| Äiti | Böömin ja Unkarin Anna Jagellonica |
Maksimilian II (31. heinäkuuta 1527 Wien – 12. lokakuuta 1576 Regensburg[1]) oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari vuosina 1564–1576. Hän oli myös Böömin kuningas vuodesta 1562 ja Unkarin kuningas (Unkarin kuninkaana Maksimilian I, unk. I. Miksa) vuodesta 1564.
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maksimilianin isä oli Habsburg-sukuinen keisari Ferdinand I. Hänen äitinsä, Böömin ja Unkarin prinsessa Anna Jagellonica (1503–1547), oli Böömin ja Unkarin Jagello-sukuisen kuninkaan Vladislaus II:n ja ranskalaisen kreivittären Anne de Foix-Candalen (1484–1506) tytär. Anne de Foix-Candalen vanhemmat puolestaan olivat Gaston de Foix, Candalen kreivi (1448–1500) ja Navarran infanta Katariina (n. 1455– ennen 1494), joka oli Navarran kuningatar Eleonoora Navarralaisen (1426–1479) ja Foix'n kreivin Gaston IV:n (1422–1472) nuorin tytär.[2]
Maksimilian oli vanhempiensa esikoinen, ja hänen jälkeensä perheeseen syntyi vielä kolme poikaa ja yksitoista tytärtä. Näistä veljet Ferdinand ja Karl olivat vuorollaan Itävallan arkkiherttuoina, sisarista Elisabet ja hänen jälkeensä Katariina naimisissa Puolan kuninkaan Sigismund II Augustin kanssa.[3]
Nuoruus ja nousu valtaan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maksimilian kasvoi yhdessä veljensä Ferdinandin kanssa ja sai merkittäviä vaikutteita opettajaltaan Wolfgang Schieferiltä, joka oli Lutherin oppilaita. Isä Ferdinandia huolestutti pojan kiinnostus protestantismiin, ja osaksi tästäkin syystä nuori Maksimilian lähetettiin 1548 kahdeksi vuodeksi setänsä, keisari Kaarle V:n hoiviin Espanjaan, missä hän meni naimisiin Kaarlen tyttären, serkkunsa Marian kanssa. Habsburg-suvun saksalaisen ja espanjalaisen haaran välisiä jännitteitä tämä ei poistanut, vaikka Maksimilianin ja Marian avioliittoa kuvataankin onnelliseksi.[4][3]
Vuonna 1552 Maksimilianista tuli Itävallan perintömaiden hallitsija. Samaan aikaan hänen välinsä isäänsä ja muihin katolisiin Habsburg-sukulaisiin kiristyivät entisestään: Maksimilian oli läheisissä suhteissa useisiin Saksan luterilaisiin ruhtinaisiin ja ylimyksiin, ja hänen hovisaarnaajansa Sebastian Pfauser tunnettiin luterilaisuudestaan. Vuonna 1557 paavi Paavali IV painosti Ferdinandin lupaamaan, että tämä ei sallisi valtansa periytyä protestantille, ja Pfauser erotettiin 1560. Kun Maksimilianille kävi selväksi, että Saksan protestanttiruhtinailta ei tulisi vahvaa poliittista tukea, hän antoi periksi uskontokiistassa. Näin hänelle aukeni tie Saksan ja Unkarin kuninkuuteen, ja vuonna 1563 hän, toivoen vielä Espanjankin kruununperimystä, lähetti poikansa Rudolfin ja Ernstin Espanjaan Filip II:n hoviin kasvatettaviksi.[3]
20. syyskuuta 1562 Maksimilian kruunattiin Prahassa Böömin kuninkaaksi, 30. marraskuuta 1562 Frankfurtissa Saksan eli ”roomalaisten kuninkaaksi” ja 8. syyskuuta 1563 Pozsonyssa Unkarin kuninkaaksi. 7. helmikuuta 1564 hän vielä tunnusti muodollisesti uskollisuutensa paaville.[3]
Keisari ja kuningas
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maksimilian oli monipuolisesti sivistynyt humanisti, jota kuvataan miellyttäväksi ja sympaattiseksi ihmiseksi. Hän suosi Wienin hovissaan taiteita ja tieteitä ja kutsui sinne oppineita ja taiteilijoita etenkin Italiasta ja Alankomaista. Hän pyrki sekä valtakuntansa sisäisissä vaikeissa uskontopoliittisissa kysymyksissä että ulkopolitiikassa sovintoratkaisuihin, mutta epäonnistui usein pyrkimyksissään. Erityisesti Espanjan Filip II:n kanssa hänen suhteensa oli jännitteinen. Alankomaiden kapinoidessa Espanjan hallintoa vastaan Maksimilian yritti toimia sovittelijana, mutta Filip II torjui hänen väliintuloyrityksensä. Maksimilian jättäytyi konfliktin ulkopuolelle ja pyrki säilyttämään välit serkkuunsa Filipiin, joka avioitui Maksimilianin rakkaimman tyttären Annan kanssa.[1][3]
Unkarin kuninkaana Maksimilian peri isältään valtaistuinkiistan Transilvaniaa hallitsevaa János Zsigmondia vastaan. Tämä oli perinyt kruunun ja vaatimuksen Unkarin valtaistuimeen isältään János Szapolyailta, joka oli Ferdinandin kilpailijana kruunattu Unkarin kuninkaaksi 1526, samalla kun suurin osa Unkarista oli itse asiassa Osmanien valtakunnan hallussa. Ferdinandin perillisenä Maksimilian jatkoi vuosina 1565–67 isänsä taistelua koillisesta Unkarista, mikä johti sotaan Osmanien valtakuntaa vastaan ja muun muassa kuuluisaan Szigetvárin taisteluun 1566, jossa Suleiman I kuoli mutta osmanit lopulta voittivat Miklós Zrínyi vanhemman johtamat linnan puolustajat. Lopulta vuonna 1568 solmitussa Adrianopolin rauhassa ja vuonna 1570 solmitussa Speyerin sopimuksessa János Zsigmond luopui vaatimuksestaan Unkarin kuninkuuteen, mutta Transilvania irtosi Unkarin kuningaskunnasta erilliseksi ruhtinaskunnaksi.[3][4]
Maksimilianin hallinto toi lopulta sekä Transilvaniaan että Habsburgien hallitsemaan Unkarin länsiosaan rauhan kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Sitä vastoin, toisin kuin Speyerin sopimus edellytti, János Zsigmondin kuoltua vailla perillistä 1571 Transilvania ei palannut Habsburgien hallintaan vaan valitsi uudeksi ruhtinaakseen István Báthoryn. Báthorylle Maksimilian hävisi myös Puolan kuninkaanvaalin 1575.[4][3]
Avioliitto ja lapset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1548 Maksimilian avioitui Kaarle V:n tyttären, serkkunsa Marian (1528–1603 kanssa). Heille syntyi yhteensä kuusitoista lasta, joista seitsemän eli aikuisikäiseksi.
- Anna (1549–1580), avioitui vuonna 1570 enonsa, Espanjan ja Portugalin kuninkaan Filip II:n (1527–1598) kanssa
- Rudolf II (2. heinäkuuta 1552 Wien – 23. tammikuuta 1612), keisari vuosina 1576–1612, kuoli naimattomana ilman laillisia jälkeläisiä
- Ernst (15. heinäkuuta 1553 Wien – 21. maaliskuuta 1595 Bryssel), Itävallan arkkiherttua, Espanjan Alankomaiden käskynhaltija vuosina 1594–1595.
- Elisabet (1554–1592), avioitui vuonna 1570 Ranskan kuninkaan Kaarle IX:n (1550–1574) kanssa., heille syntyi yksi tytär
- Matias (1557–1619), keisari vuosina 1612–1619, kuoli lapsettomana
- Maksimilian III (1558–1618), Saksalaisen ritarikunnan suurmestari vuosina 1590–1618
- Albrekt VII (1559–1621), Itävallan arkkiherttua, Espanjan Alankomaiden käskynhaltija vuosina 1595–1621, avioitui vuonna 1599 serkkunsa Isabella Clara Eugenian (1566–1633), Filip II:n tyttären kanssa.[5]
Kuolema ja perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maksimilian kuoli 1576 Regensburgin valtiopäivillä, kieltäytyen ottamasta vastaan katolista viimeistä voitelua. Hänet on haudattu Prahan pyhän Vituksen kirkkoon. Häntä seurasi valtaistuimella hänen poikansa Rudolf II.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 Maximilian II Encyclopedia Britannica. Viitattu 23.4.2012. (englanniksi)
- ↑ Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 9.1.2024.
- 1 2 3 4 5 6 7 8 Deutsche Biographie: Maximilian II. - Deutsche Biographie www.deutsche-biographie.de. Viitattu 5.7.2025. (saksaksi)
- 1 2 3 1563. szeptember 8. | I. Miksa magyar király koronázása Pozsonyban Rubicon. Viitattu 5.7.2025. (unkariksi)
- ↑ Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 9.1.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maksimilian II Wikimedia Commonsissa
 |
Edeltäjä: Ferdinand I |
Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan hallitsija 1564–1576 |
Seuraaja: Rudolf II |
