Siirry sisältöön

Rudolf II

Wikipediasta
Rudolf II
Hans von Aachenin maalaus 1590-luku
Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari
Itävallan arkkiherttua
Valtakausi 1576–1612
Edeltäjä Maksimilian II
Seuraaja Matias
Böömin kuningas
Valtakausi 1575–1608
Edeltäjä Maksimilian II
Seuraaja Matias
Unkarin ja Kroatian kuningas
Valtakausi 1572–1608
Edeltäjä Maksimilian II
Seuraaja Matias
Syntynyt 18. heinäkuuta 1552
Wien
Kuollut 20. tammikuuta 1612 (ikä 59)
Praha
Suku Habsburg
Isä Maksimilian II
Äiti Maria
Uskonto roomalaiskatolinen

Rudolf II (18. heinäkuuta 1552 Wien – 20. tammikuuta 1612 Praha) oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari vuosina 1576–1612, Unkarin kuningas vuosina 1572–1608 (Unkarin kuninkaana Rudolf I, ainoa tämänniminen), Böömin kuningas vuosina 1575–1608/1611 ja Itävallan arkkiherttua vuosina 1576–1608.[1][2]

Arkkiherttua Rudolf 15-vuotiaana, Alonso Sánchez Coello 1567.
Nuori keisari Rudolf II, Martino Rota 1576–1578.

Suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rudolf II kuului Habsburgin sukuun. Hän oli edeltäjänsä, keisari Maksimilian II:n ja keisarinna Marian vanhin poika ja seuraajansa, keisari Matiaksen veli.[2]

Rudolf II kuvattuna vuodenaikojen kuninkaana Vertumnuksena, Giuseppe Arcimboldo 1591.

Rudolfilla oli 15 sisarusta, joista kuusi eli aikuiseksi asti. Vanhin sisar Anna Itävaltalainen (1549–1580) avioitui vuonna 1570 enonsa, Espanjan ja Portugalin kuninkaan Filip II:n (1527–1598) kanssa. Nuorempi veli Ernst (1553–1595), Itävallan arkkiherttua, oli Espanjan Alankomaiden käskynhaltija vuosina 1594–1595. Nuorempi sisar Elisabet Itävaltalainen (1554–1592) avioitui vuonna 1570 Ranskan kuninkaan Kaarle IX:n (1550–1574) kanssa, heille syntyi yksi tytär. Veli Matias (1557–1619), joka seurasi Rudolfia keisarina vuosina 1612–1619, kuoli lapsettomana. Veli Maksimilian III (1558–1618) oli Saksalaisen ritarikunnan suurmestari vuosina 1590–1618. Veli Albrekt VII (1559–1621), Itävallan arkkiherttua, Espanjan Alankomaiden käskynhaltija vuosina 1595–1621, avioitui vuonna 1599 serkkunsa Isabella Clara Eugenian (1566–1633), Filip II:n tyttären kanssa.

Nuoruus ja nousu valtaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rudolfin lapsuutta Wienin Habsburg-hallitsijoiden hovissa ympäröi kosmopoliittinen ja suhteellisen suvaitsevainen ilmapiiri. Vuodet 1563–1571 hän kuitenkin vietti Espanjassa enonsa (ja isänsä serkun) Filip II:n ankaran katolisessa ja muodollisessa hovissa, yhdessä nuoremman veljensä Ernstin (1553–1595) kanssa. Elämäkerturit ovat nähneet näiden kahtalaisten vaikutusten jälkiä Rudolfin luonteessa, joka oli toisaalta avoin, ystävällinen, humanistinen ja taiteellinen, toisaalta ylpeä, määräilevä ja oikeaoppisen katolilaisuuden leimaama.[1]

Rudolfin palattua Wieniin isä Maksimilian oli huolissaan hänen etäisestä ja jäykästä käytöksestään, joka oli tyypillistä konservatiiviselle espanjalaiselle hoville ja erosi rennommasta ja avoimemmasta itävaltalaisesta hovista. Hänen espanjalainen äitinsä Maria näki kuitenkin poikansa käytöksessä kohteliaisuutta ja hienostuneisuutta.lähde?

Keisari Ferdinandin kuoltua Habsburgien maat Keski-Euroopassa oli jaettu kolmia. Rudolfin isä Maksimilian oli keisarina koko valtakunnan päämies, mutta hänen päähuomionsa kohdistui Saksaan sekä Böömin ja Unkarin kuningaskuntiin. Espanjasta palattuaan Rudolfia alettiin valmistella vallanperimykseen kruunaamalla hänet vielä isänsä eläessä näiden kolmen valtakunnan hallitsijaksi: Unkarin kuninkaaksi Pozsonyssa 1572, Böömin kuninkaaksi Prahassa 1573 ja Saksan Regensburgissa 1575. Syksyllä 1576 Maksimilian kuoli yllättäen, ja Rudolfista tuli hänen seuraajansa keisarina.[1]

Rudolf II:n Kunstkammeria varten valmistettu hopeinen taivaankantta esittävä pallo, jossa on kellokoneisto, Gerhard Emmoser 1579.

Hallitsija, taiteiden ja tieteiden suojelija

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rudolf II:n perintö on perinteisesti nähty kolmella tavalla: tehoton hallitsija, jonka virheet johtivat suoraan kolmikymmenvuotisen sodan syttymiseen,[3] mutta hänet muistetaan myös renessanssin taiteiden,[4] ns. pohjoisen manierismin sekä älyllisten okkultististen tieteiden suojelijana ja varhaisten luonnontieteiden suurena edistäjänä. Tämän on sanottu auttaneen edistämään tieteellistä vallankumousta.[5]

Rudolf tunnettiin kaikkien tieteiden ja taiteiden suuntaan avoimena hallitsijana, jolla oli syvällinen humanistinen sivistys ja laaja kielitaito. Hän keräsi ympärilleen latinankielisiä runoilijoita, historian ja vanhojen tekstien tutkijoita, joista jotkut olivat palvelleet jo hänen isäänsä Maksimiliania. Luonnontieteilijöistä hän tuki muun muassa Tyko Brahea ja Johannes Kepleriä. Hänen hovissaan vaikutti useita merkittäviä kuvataiteilijoita, ja musiikkikulttuuri Prahassa kehittyi olennaisesti Rudolfin hallituskaudella. Rudolf oli myös suorastaan raivokkaan innokas taide- ja arvoesineiden keräilijä, ja hänen kokoelmansa, joihin kuului taideteoksia ja koriste-esineitä, käsikirjoituksia, rahoja ym. Euroopasta ja koko maailmasta, oli aikoinaan Euroopan loistavin. Toisaalta Rudolf oli kiinnostunut rajatiedosta ja salatieteistä, suosi ennustajia ja astrologeja, ja hänen hoviinsa saapui sadoittain alkemisteja, vilpittömistä tutkijoista kansainvälisesti tunnettuihin huijareihin.[1]

Jo hallitusaikansa aluksi Rudolf joutui kohtaamaan kaksi ongelmaa: Saksassa kasvavat jännitteet protestanttien ja katolilaisten välillä, sekä kaakossa Unkaria ja jopa Itävaltaa uhkaavan Osmanien valtakunnan laajentumispyrkimykset. Hänen hallituskautensa 20 ensimmäisen vuoden aikana kiistat roomalaiskatolisten ja protestanttisten ryhmittymien välillä lamauttivat keisarikunnan poliittiset instituutiot. Hän kumosi isänsä Maksimilian II:n suvaitsevan uskontopolitiikan Itävallassa ja yritti rajoittaa protestanttisten säätyjen (aatelisten ja kaupunkien edustajien) poliittisia etuoikeuksia. Pian hänen kiinnostuksensa Itävallan asioihin kuitenkin laimeni.[1][2]

1580-luvun alussa Rudolf sairasti pitkään, mikä herätti hovissa huolta kruununperimyksestä, sillä Rudolfilla ei vielä ollut puolisoa. Toivuttuaan hän siirsi residenssinsä ja hallintokeskuksensa Wienistä Prahaan, josta tuli hänelle tärkein ja läheisin kaupunki. Böömissä hänen läsnäolostaan oltiin tyytyväisiä, taiteiden ja tieteiden suosijana hän edisti Prahan kulttuurielämää suuresti ja korjautti Hradčanyn linna-alueen loistokkaaseen kuntoon.[1]

Prahassa Rudolf oli myös kauempana turkkilaisvaarasta. Unkarissa tilanne oli vuodesta 1568 saakka ollut rauhallinen, mutta maata jakoivat poliittiset jännitteet. Historiallisesta Unkarin kuningaskunnasta Habsburgien hallussa oli todellisuudessa vain länsilaita, maan suuri keskiosa oli turkkilaisten vallassa, joiden vaikutusvalta ulottui välillä myös idässä Transilvanian ruhtinaskuntaan. Rudolf ei ollut perehtynyt itäisten naapurialueiden poliittiseen kulttuuriin mutta halusi laajentaa vaikutusvaltaansa. 1590-luvulla hän alkoi kehitellä suunnitelmaa laajasta kristittyjen valtioiden liitosta ja ristiretkestä osmaneja vastaan. Seuranneessa ns. viisitoistavuotisessa sodassa Habsburgien armeija saavutti useita voittoja mutta hävisi ratkaisevan Mezőkeresztesin taistelun 1596.[1]

Rudolf ei itse osallistunut osmanien vastaisen sodan tapahtumiin, mutta ne saattoivat osaltaan vaikuttaa hänen henkilökohtaisen tilanteensa vaikeutumiseen. Yhä omavaltaisempana ja kiukkuisempana hän vieraantui perheenjäsenistään, jotka moittivat hänen piittaamattomuuttaan perillisten hankkimisen suhteen. Rudolfilla oli naissuhteita ja useita aviottomia lapsia, mutta hän ei välittänyt mennä naimisiin eikä varsinkaan suostunut hänelle ehdotettuun avioliittoon espanjalaisen serkkunsa Isabellan kanssa. Myös uskontopolitiikan asioissa hänen mielipiteensä heilahtelivat, ja 1600-luvun taitteessa hän näytti yllättäen siirtyvän yhä voimakkaammin vastauskonpuhdistuksen kannalle, mikä herätti huolta hänen mielenterveydestään.[1]

Viimeiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rudolfin mielenterveys alkoi selvästi huonontua vuodesta 1598 lähtien.[2] Hänen on myöhemmin arveltu sairastaneen skitsofreniaa, jota pahensi alkoholismi. Hän pelkäsi olevansa demonien riivaama tai noiduttu, luotti vain lähimpiin neuvonantajiinsa ja pakeni mielikuvitusmaailmoihinsa ja esinekokoelmiensa pariin. Kun hän johdonmukaisesti kieltäytyi avioitumasta ja hankkimasta laillista perillistä, perheen kesken syntyi hänen selkänsä takana perimyskiista, jossa kompromissiehdokkaana voitolle nousi toiseksi vanhin veli Matias.[6]

Matias alkoi nousta veljensä vastustajaksi ensin Unkarissa, missä Habsburgien hallinto turkkilaissodan repimässä Transilvaniassa ja protestanttiseen ylimystöön kohdistuva katolinen painostus leimahtivat vuodesta 1604 alkaen István Bocskain johtamaksi kapinaksi. Matias kävi omavaltaisesti unkarilaisten kanssa neuvotteluja, jotka johtivat Wienin rauhaan 1606, ja vielä samana vuonna solmittiin Zsitvatorokin rauha osmanien kanssa. Kun Rudolf ei halunnut suostua näihin rauhanehtoihin, Matias yhdessä Unkarin, Itävallan ja Määrin säätyjen kanssa painosti Rudolfin luopumaan näiden maiden hallitsijuudesta. Libeňin linnassa (nyk. Prahan kaupunkia) 1608 solmitussa sopimuksessa Rudolfille jäivät vain Böömi, Sleesia ja Lausitz. Rudolf yritti tehdä vastarintaa myös serkkunsa, arkkiherttua ja piispa Leopoldin avulla, jonka joukot hyökkäsivät Böömiin, mutta joutui lopulta luopumaan myös Böömistä, jonka kuninkaaksi Matias kruunattiin helmikuussa 1611. Rudolfille jäi elämänsä loppukuukausiksi enää tyhjä keisarinarvo.[7][2][1]

Keisari Rudolf II haarniskassa, Martino Rota.

Arkkiherttua Rudolf kuoli 59-vuotiaana 20. tammikuuta 1612 Prahassa vailla laillista perillistä. Hänet on Habsburg-suvulle poikkeuksellisesti haudattu yksinään Pyhän Vituksen katedraaliin Prahaan.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j Deutsche Biographie: Rudolf II. - Deutsche Biographie www.deutsche-biographie.de. Viitattu 10.7.2025. (saksaksi)
  2. ↑ a b c d e Rudolf II Encyclopedia Britannica
  3. ↑ Rudolf II | Bohemia, Prague, Art Patronage britannica.com. Viitattu 9.1.2024. (englanniksi)
  4. ↑ Thirty Years' WarPortal of Prague (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ Chisholm, Hugh: Rudolph II. 1911 Encyclopædia Britannica, 1911, Volume 23. vsk. Encyclopædia Britannica. Artikkelin verkkoversio.
  6. ↑ Rudolf II.: Psychische Probleme und schrittweise Entmachtung Die Welt der Habsburger. Viitattu 10.7.2025. (saksaksi)
  7. ↑ Rudolf II 1552–1612 King of Hungary and Bohemia, Holy Roman Emperor Encyclopedia.conm. Viitattu 22.9.2021.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Valtonen, Pekka: Hullun keisarin hovissa: Alkemisteja, tähtitieteilijöitä ja taiteilijoita Rudolf II:n Prahassa. Helsinki: Gaudeamus, 2020. ISBN 978-952-345-071-4

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Edeltäjä:
Maksimilian II 		Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan hallitsija
 1576–1612 		Seuraaja:
Matias
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rudolf_II&oldid=23543334”