István Bocskai
| István Bocskai | |
|---|---|
 Bocskai kuvattuna vuoden 1613 paikkeilla. | |
| Transsilvanian ruhtinas | |
| Valtakausi | 21. helmikuuta 1605 – 29. joulukuuta 1606 |
| Seuraaja | Sigismund Rákóczi |
| Syntynyt |
1. tammikuuta 1557 Kolozsvár, Transsilvania (nyk. Cluj-Napoca, Romania) |
| Kuollut |
29. marraskuuta 1606 (49 vuotta) Kassa, Ylä-Unkari (nyk. Košice, Slovakia) |
| Puoliso | Margit Hagymássy |
| Suku | Bocskai |
| Isä | György Bocskai |
| Äiti | Krisztina Sulyok |
| Uskonto | kalvinisti |
István Bocskai (1557 – 29. joulukuuta 1606) oli unkarilainen suurmaanomistaja ja Transsilvanian ruhtinas vuosina 1605–1606. Bocskain ura alkoi sisarenpoikansa ja Transsilvanian ruhtinas Zsigmond Báthoryn neuvonantajana. Hän pyrki alun perin käyttämään Habsburgeja säilyttääkseen Transsilvanian itsenäisen aseman Osmaneihin nähden, mutta lopulta hän johti kapinaa heitä vastaan, jonka aikana hänet nostettiin Transsilvanian ruhtinaaksi. Kapina päättyi Wienin rauhaan, jolla keisari Rudolf II tunnusti Bocskain aseman. Hieman myöhemmin hän välitti Habsburgien ja Osmanien välisen 15-vuotisen sodan päättäneen Zsitvatorokin rauhan. Bocskai kuoli vain muutamien kuukausien sisällä rauhoista, huhun mukaan myrkytettynä.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
István Bocskai syntyi vuonna 1557 silloisessa Transsilvanian ruhtinaskunnan Kolozsvárissa eli nykyisessä Romanian Cluj-Napocassa vuonna 1557.[1] Hänen isänsä oli György Bocskai ja äiti Krisztina Sulyok.[2] Tuolloinen Transsilvania tasapainotteli Habsburgien ja Osmanien valtakunnan välissä.[1]
Transsilvanian ruhtinas vuodesta 1571 vuoteen 1586 oli István Báthory.[3] István Bocskai varttui nuoruutensa Báthoryn hovissa.[1] Sittemmin hänestä tuli Ylä-Unkari Tiszantúlin suurin maanomistaja. Uskonnoltaan hän oli kalvinilainen.[3]
Ura ruhtinaan hovissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alun perin osmanien Transsilvanian ruhtinaaksi nostama István Báthory kohosi myöhemmin myös Puolan kuninkaaksi ja kaavaili omaa suurvaltaansa. Hän kuoli kuitenkin yllättäen ja hänen seuraajansa oli Istvánin nimeämä Zsigmond Báthory, Kristóf Báthoryn poika ja István Bocskain sisarenpoika.[3] Zsigmond Báthory teki enostaan István Bocskaista luottoneuvonantajansa.[1] István Bocskai oli puolestaan Habsburgien kannattaja. Kun vuonna 1591 Osmanien ja Habsburgien välille puhkesi niin sanottu 15-vuotinen sota, Bocskai sai nuoren ruhtinaan liittoutumaan Habsburgien kanssa Osmaneja vastaan. Vuonna 1595 syntyi kristillinen liiga, jonka jäseniä olivat Habsburgien johdolla Transsilvania, Valakia ja Moldova. Zsigmond vapautti Transsilvanian székelyt alustalaisuudesta saadakseen heistä joukkoja rintamalle. István Bocskain johdolla székelyt ajoivat osmanit Valakiasta Tonavan taakse. Kun joukot palasivat, unkarilaiset aateliset eivät halunneetkaan palauttaa székelyille näiden aiempia etuoikeuksia. Tilanne johti székelyjen kapinaan, jonka István Bocskain johtamat aatelisjoukot kukistivat verisesti vuoden 1596 alussa.[3]
Transsilvania heikkeni, kun székelyt eivät enää olleet käytettävissä sotajoukkoina. Kaiken lisäksi osmanisulttaani Mehmed III otti Zsigmondista ja Itävallan arkkiherttua Maksimilian II:sta huomattavan voiton Mezőkeresztesin taistelussa vuonna 1596. Kävi selväksi, että Habsburgit eivät karkottaisi Osmaneja Unkarista, vaan he keskittyivät puolustamaan sittemmin Itävaltaa. Transsilvaniassa tilanne johti kaaokseen. Ruhtinas Zsigmond erosi ja palasi ruhtinaaksi useampaan otteeseen. Valakian ruhtinas Mikael Urhea hyökkäsi tilannetta hyväksi käyttäen Transsilvaniaan székelyjen tuella. Habsburgit lähettivät hätiin Giorgio Batistan johtaman armeijan, jota seurasi kovakätinen miehityshallinto. Transsilvanian aatelia Habsburgit eivät miellyttäneet, vaan he pyrkivät rauhaan Osmanien kanssa. Tilanne puhkesi lopulta avoimeksi sodaksi.[3] István Bocskai joutui pakenemaan Habsburgien hoviin vuonna 1599.[2]
Vaikka István Bocskai oli alun perin kuulunut Habsburgien kannattajiin, hänen välinsä heihin alkoivat huonontua. Hän kritisoi esimerkiksi Batistan hirmuvaltaa Transsilvaniassa ja oli tästä syystä jonkin aikaa vankilassa. Tilanne oli nyt otollinen myös suuremmalle unkarilaisten kapinalle. Keisari Rudolf II rahoitti sotia ja yleistä lamakautta yrittämällä verotta Unkarin ylempää aatelistoa. Kun verotusta vastustettiin, kruunu takavarikoi heidän omaisuuttaan esimerkiksi tekaistuilla valtiorikossyytöksillä. Hajdut halusivat puolestaan vapautua maaorjuudesta ja alempi aateli tympääntyi sotaveroihin. Samaan aikaan uskonnollisia jännitteitä loi vastauskonpuhdistus.[3]
Bocskain kapina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bocskain kapina puhkesi Kassassa (nyk. Košice, Slovakia) olleiden keisarillisten joukkojen alettua Bocskaille kuuluvien Ylä-Unkarin linnojen miehittämisen. Bocskai ja samalla monet muut aateliset tarttuivat aseisiin etuoikeuksiensa ja uskonvapauden puolustamiseksi. Kassan linnapäällikkö Giacomo Belgiojoson johtaessa suuren keisarillisen armeijan heitä vastaan keisarillisten puolella olleet hajdut vaihtoivat puolia ja keisarilliset kukistettiin. Kapina siirtyi sittemmin Bocskain johdolla liikkuvaksi sodankäynniksi. Keisarillisia oli yleensä hyvin vaikea voittaa avoimessa taistelussa, joten Bocskain johtamat joukot keskittyivät häiritsemään niitä. Kapinan kestäessä Bocskain puolelle asettui yhä uusia magnaatteja, kaupunkeja ja linnojen varuskuntia. Lopulta Bocskain hallussa oli koko Unkarin kuningaskunta ja hajdut ahdistelivat jopa Prahaa ja Wieniä. Helmikuussa 1605 Transsilvanian valtiopäivän nimitti Bocskain Transsilvanian ruhtinaaksi ja Ylä-Unkarin säädyt julistivat hänet pari kuukautta myöhemmin Unkarin "päälliköksi" (Fejedelem).[3]
Habsburgien vihollinen Osmanivaltakunta seurasi tapahtumia. Sulttaani halusi tunnustaa Bocskain Unkarin hallitsijaksi. Tätä tarkoitusta varten hänelle lähettiin myös kuninkaan kruunu. Osmanien tarjouksen hyväksyminen olisi kuitenkin tarkoittanut alisteista asemaa heihin nähden. Bocskai otti kruunun vastaan, mutta kuvaili sitä vain lahjaksi. Kysymys Habsburgeista ja Osmaneista jakoi kuitenkin hänen omaa kannattajakuntaansa. Transsilvaniassa monet aateliset halusivat luoda Osmanien tuella Unkarin kuningaskunnan, kun taas Habsburgien alueen unkarilainen aateli halusi sovinnon keisarin kanssa. Lopputuloksena oli Bocskain ja keisari Rudolf II:n välillä syyskuussa 1606 solmittu Wienin rauha. Keisari tunnusti Bocskain aseman Transsilvanian ruhtinaana ja ruhtinaskunnan riippumattoman aseman. Unkarissa luvattiin kunnioittaa aatelin uskonvapautta protestantismin suhteen. Kapinan päätyttyä Bocskai asutti hajduja tiloilleen Debrecenin länsi- ja itäpuolelle. Vastineeksi sotapalveluksesta heidät vapautettiin veronmaksusta. Transsilvaniassa vahvistettiin uudelleen székelyjen etuoikeudet sotapalvelusta vastaan. Nämä toimet varmistivat Transsilvanian ruhtinaiden suuren sotavoiman tulevaisuudessa. Wienin rauhan jälkeen Bocskai toimi myös myöhemmin samana vuonna solmitun Osmanien ja Habsburgien välisen Zsitvatorokin rauhan välittäjänä.[3]
Bocskai kuoli Kassassa 29. joulukuuta 1606.[1] Huhun mukaan hän kuoli myrkytettynä ja väkijoukko surmasi tästä syyllisenä pidetyn Boscain entisen neuvonantajan Mihály Kátayn Kassan torilla.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e István Bocskay Encyclopaedia Britannica. Viitattu 11.3.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c Bocskay, Stephen 1911 Encyclopædia Britannica. Viitattu 11.3.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Juhani Huotari ja Olli Vehviläinen: Unkari - Maa, kansa, historia, s. 86-90,353. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-252-2.
| ||||||||||||||||||
