Willem Barents
| Willem Barents | |
|---|---|
 |
|
| Syntynyt | Hollanti |
| Kuollut |
20. kesäkuuta 1597 (47 vuotta) Barentsinmeri |
| Ammatti | tutkimusmatkailija |
Willem Barents (1550? – 20. kesäkuuta 1597, holl. Barentsz) oli hollantilainen löytöretkeilijä ja kartografi. Hän teki Jäämerelle kolme matkaa etsiessään koillisväylää Itä-Aasiaan. Aiemmin hän oli matkaillut Espanjassa ja Välimerellä, josta hän oli julkaissut kartan.[1]
Ensimmäisellä matkallaan vuonna 1594 hän löysi Novaja Zemljan, kolmannella matkalla vuonna 1596 Karhusaaren ja Huippuvuoret. Kolmannella matkallaan Barents kävi pohjoisempana kuin kukaan häntä ennen, saariryhmän pohjoisrannikolla, joka on leveyspiirillä 80° 11' N.[2] Barents antoi Huippuvuorille nimen Spitsbergen, mutta nykyisin se tarkoittaa norjaksi virallisesti vain pääsaarta, ja saariryhmän nimi on Svalbard, jota nimeä viikingit olivat käyttäneet niistä jo aiemmin.[3] Suomeksi kuitenkin koko saariryhmä on Huippuvuoret. Saarella on venäläisten kaivoskylä Barentsburg.[4]
.jpg)
Kolmannella matkalla laiva juuttui jäihin ja Barents joutui jäämään talvehtimaan Novaja Zemljan rannikolle. Ravinnokseen ja lamppujen polttoaineeksi kaadettiin karhuja.[5] Laiva ei irronnut jäistä alkuvuodesta 1597, joten miehistö lähti avoveneillä kohti Kuolan rannikkoa. Kaksitoista miehistön seitsemästätoista jäsenestä selviytyi, mutta Barents itse sairastui keripukkiin ja kuoli.[6][7] Talvehtimispaikalle rakennettu talo löytyi vuonna 1871. Sieltä löytyi osa hänen päiväkirjastaan, joka nyt on Rijksmuseumissa Hollannissa.[1]
Barentsin mukaan on nimetty Barentsinmeri[8] eli se Jäämeren osa, joka on Huippuvuorten, Frans Joosefin maan ja Novaja Zemljan välissä, sekä Barentsinsaari,[6] joka on Huippuvuorten saaristoon kuuluva saari sen itäpuolella.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Rijksmuseum, Willem Barents, viitattu 12.2.2012
- ↑ Tutkimusmatkat Svalbardin alueella, viitattu 12.2.2012
- ↑ Kookas.fi, viitattu 12.2.2012
- ↑ Ultima Thule 2011, viitattu 12.2.2012
- ↑ 1600-luvulla muskotti oli maailmankaupan öljy, Hs.fi, viitattu 12.2.2012
- ↑ a b Poroposti, 2007, viitattu 12.2.2012
- ↑ Tieteen kuvalehti Historia 12/2013, s. 71
- ↑ Britannica.com, viitattu 12.2.2012
