Codex Aboensis

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maanlain kuninkaankaaren marginaalikuvitusta Codex Aboensiksesta.

Codex Aboensis eli Turun käsikirjoitus, aiemmin Codex Kalmarä (Ms. B172), on 1430-luvulla laadittu keskiaikainen lakikirja ja tunnetuin Suomessa käytössä ollut lakikäsikirjoitus. Käsikirjoituksessa yhdistyvät muun muassa pyhimyskalenteri ja osia esimerkiksi useista avioliittoa säätelevistä laeista[1] sekä kuningas Maunu Eerikinpojan maanlaki[2] ja kirkkokaari.[3][4] Codex Aboensis on erityisen tunnettu runsaasta kuvituksestaan, ja kirja onkin runsaimmin kuvitettu Ruotsissa keskiajalla valmistettu käsikirjoitus.[5] Kirjan tilasi valtionhoitaja Pentti Jönsinpoika Oxenstierna. Kirjaa säilytetään Ruotsin kansalliskirjastossa.

Ikä ja alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käsikirjoituksen alkuperä ja ikä ovat olleet keskustelun aiheena. Käsikirjoitusta pidettiin alun perin ruotsalaisena, mutta Kustaa Vilkuna esitti, että kirja on sen runsaan kuvituksen yksityiskohtien perusteella tehty laadittu Varsinais-Suomessa.[6] Sittemmin paleografinen tutkimus on kuitenkin osoittanut, että kirjan on kirjoittanut Tukholmassa vuosina 1423–1436 toiminut kirjuri. Samalta tuntemattomalta kirjoittajalta on säilynyt myös kirjeitä. Kirjan tilasi Pentti Jönsinpoika Oxenstierna, joka toimi Ruotsin valtionhoitajana ja sittemmin Upplannin laamannina. 1500-luvulla käsikirjoitus päätyi Suomeen, mistä se vuosisadan lopulla palasi Ruotsiin Bielke-suvun mukana. Vuonna 1827 kirja päätyi Kalmarin koulukirjastoon ja lopulta vuonna 1884 Kuninkaalliseen kirjastoon, missä se on yhä.[5]

Kuvitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Codes Aboensiksen kuvituksesta valtaosa on musteella sekä punaisella ja vihreällä värillä piirrettyjä kasvoja sekä ihmis- ja eläinhahmoja, jotka koristavat kirjan marginaaleja. Osa kuvista liittyy suoraan käsiteltävään lakitekstiin, mutta osa kuvaa humoristisia hahmoja ja osassa esiintyy eläintarinoiden hahmoja, kuten hanhille saarnaava kettu. Joissakin kuvissa on nähtävissä jopa yhteiskuntakriittinen ote.[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Monto, Riitta: Aboa vetus -museon teemanäyttely vie keskiaikaan: Ikuisesti sinun ja muita kuvauksia rakkaudesta 2.2.2006. Turun Sanomat. Viitattu 22.7.2007.
  2. Perttula, Irma: Suomen kirjallisuuden historia / tiivistelmä Helsingin yliopiston suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitos. Viitattu 22.7.2007.
  3. Pohjoinen tapaoikeus ja katolinen kirkko kamppailivat keskiajan aviovuoteesta: Tahdotko?. Arkeologia NYT!, {{{Vuosi}}}, nro 4/2005, s. 19-21. Turun yliopisto. ISSN 1236-4827. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 22.7.2007.
  4. Agricola: Suomen historian kronologia: 1400-luku 19.4.2007. Agricola - Suomen historiaverkko. Viitattu 22.7.2007.
  5. a b c Magnus Erikssons landslag 15.12.2015 (päivitetty). Kungliga Biblioteket. Viitattu 9.1.2016.
  6. Facta2001, WSOY 1981, 3. osa, palsta 253
Tämä lakiin tai oikeuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.