Norna-Gestrin tarina

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Taiteilija Gunnar Vidar Forssellin (1859–1903) näkemys Norna-Gestrin kuolemasta.

Norna-Gestrin tarina (isl. Norna-Gests þáttr) on keskiaikainen islantilainen lyhytsaaga eli þáttr, jonka alkuperäistä kirjoittajaa ei tunneta. Se luetaan niin kutsuttuihin muinaissaagoihin ja vanhaan germaaniseen sankariperinteeseen liittyvän sisältönsä perusteella tämän saagalajin vanhempiin edustajiin eli sankarisaagoihin (saks. Heldensagas), tai vaihtelevasti myös viikinkisaagoihin (saks. Wikingersagas). Tarinassa vanha, 300-vuotias mies nimeltä Norna-Gestr saapuu kuningas Olavi Tryggvenpojan luokse, viihdyttää hovia kertomalla tarinoita Skandinavian muinaisesta menneisyydestä sekä oman tarinansa siitä, miten hänen nornilta saamansa kynttilä, jonka palaessa loppuun Norna-Gestr kuolisi, on alkujaan sammutettu ja siksi taannut hänelle pitkän elämän. Olavi Tryggvenpojan luona Norna-Gestr vastaanottaa kristillisen kasteen ja antaa sitten kynttilänsä palaa loppuun.[1]Norna-Gestrin tarinaa ei ole suomennettu.

Ajoitus ja käsikirjoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norna-Gestrin tarina on todennäköisesti kirjoitettu 1300-luvun alkupuolella. Tarinan pääkäsikirjoitukset ovat AM 6 fol (1300-l. lopulta) sekä Flateyjarbók (n. 1390), joissa tarina esiintyy Olavi Tryggvenpojan saagan (Óláfs saga Tryggvasonar) yhteydessä, sekä GkS 2845 4to (1400-l. lopulta).[2]

Norna-Gestrin tarina lähteenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norna-Gestrin tarina pohjautuu vanhalle sankaritarinoiden perinteelle ja sivuaa samoja sisältöjä, joita käsitellään muissa muinaissaagoissa, esimerkiksi Ragnarr Karvahousun saagassa. Saagan kirjoittaja on oletettavasti käyttänyt lähteenään jotain Eddan sankarirunoutta sisältävää käsikirjoitusta ja esimerkiksi eddarunoja Brynhildrin Helin-matka (isl. Helreið Brynhildar) ja Reginnin runo (isl. Reginsmál). Kirjoittaja on myös tuntenut Sigurðr Fáfnirinsurmasta (isl. Fáfnisbani) kertovia runoja tai mahdollisesti nyt jo kadonneen Sigurðrista kertovan saagan (isl. *Sigurðar saga) sekä Proosa-Eddan.[3]

Flateyjarbókissa ja käsikirjoituksessa AM 6 fol Norna-Gestrin tarina edeltää Helgi Þóririnpojan tarinaa. Sen tavoin Norna-Gestrin tarinan tavoitteena on ollut edistää kristillistä maailmankuvaa ja ylistää kristinuskoa ja sen saagassa esiintyvää personifioitumaa eli läntisen Skandinavian kristillistänyttä kuningas Olavi Tryggvenpoikaa. Kummassakin tarinassa pakana kertoo Olaville pakanallisista ajoista tai paikoista. Näissä tarinoissa keskiössä ei ole Olavin poliittinen toiminta, vaan hänen roolinsa uuden uskon opettajana ja puolestapuhujana.[4]

Norna-Gestrin tarina suurvalta-ajan Ruotsissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norna-Gestrin tarinan tapahtumat keskittyvät Norna-Gestrin vierailun osalta kuningas Olavi Tryggvenpojan aikakaudelle eli historialliseen aikaan myyttisen ajan sijaan. Norna-Gestrin Olaville ja tämän hoville kertomat tarinat taas kuvaavat muinaista ja myyttistä menneisyyttä.[5] Tällaisesta kaukaisesta ja myyttisestä menneisyydestä kertovat islantilaiset muinaissaagat, kuten Norna-Gestrin tarina, alkoivat 1600–1700-luvulla herättää kiinnostusta erityisesti suurvalta-ajan Ruotsissa. Niiden katsottiin olevan lähteitä, jotka voisivat kertoa jotain Ruotsin muinaisesta ja loistokkaasta menneisyydestä, josta muuten oli saatavilla hyvin vähän lähteitä. Tämän seurauksena muinaissaagoja käytettiin ilman asianmukaista lähdekritiikkiä myös suurvaltaideologian rakennusaineena ja propagandatarkoituksessa, huolimatta siitä, että osa aikalaistutkijoista suhtautui muinaissaagojen lähdearvoon epäillen jo tuolloin.[6]

Norna-Gestrin tarinaa ei voida pitää lähteenä ajasta ja henkilöistä, joita se kuvaa. Suurvalta-ajan Ruotsissa kyseistä tarinaa käsiteltiin kuitenkin historiallisena lähteenä. Norna-Gestrin kertomat tarinat myyttisestä menneisyydestä sijoittuivat pääosin Itä-Skandinavian alueelle, nykyisen Tanskan ja Ruotsin alueelle, mikä aikaansai kiinnostuksen heräämisen. Tarinalla on sisältönsä puolesta myös yhteyksiä muihin ruotsalaisten oman historiansa kannalta merkittävinä pitämiin muinaissaagoihin, kuten Ragnarr Karvahousun saagaan sekä Völsungain saagaan. Koska ruotsalaiset eivät tuolloin enää ymmärtäneet muinaissaagojen kieltä, ilmestyi Norna-Gestrin tarina ruotsiksi käännettynä Eric Julius Björnerin teoksessa Nordiska Kämpa Dater vuonna 1737 (Stockholm).[7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ashman Rowe, Elizabeth. 2004. Helga þáttr Þórissonar, Þorsteins þáttr uxafóts, and the Conversion Þættir. Scandinavian Studies 76 (2004) 4: 459–474.
  • Busch, Kay. 2004 [2002]. Großmachtstatus & Sagainterpretation. Die schwedischen Vorzeitsagaeditionen des 17. und 18. Jahrhunderts. Vol I: Beschreibung. Väitöskirja. Friedrich-Alexander-Universität Erlangen-Nürnberg (FAU), Philosophische Fakultät und Fachbereich Theologie.
  • Hamer, Andrew. 1973. Legendary Fiction in Flateyjarbók. Teoksessa Proceedings of the First International Saga Conference, University of Edinburgh 1971, toim. Peter Foote, Hermann Pálsson & Desmond Slay. London: Viking Society for Northern Research, 184–211.
  • Kanerva, Kirsi. 2015. Muinaista menneisyyttä etsimässä. Saagakäännöksiä ja riimututkimusta Ruotsin suurvalta-ajalta.Teoksessa Kirjoista kokoelmaksi. Kansansivistystä ja kansainvälisyyttä Turun kaupunginkirjastossa 1800–1900-luvuilla , toim. Kaisa Hypén, Leila Koivunen & Janne Tunturi. Turku: Avain, 246–254.
  • Simek, Rudolf & Hermann Pálsson. 2007. Lexikon der altnordischen Literatur . Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner.
  • Wawn, Andrew. 2006. Whatever Happened to Úlfs saga Uggasonar? Teoksessa The Fantastic in Old Norse/Icelandic Literature: Sagas and the British Isles; Preprint Papers of The 13th International Saga Conference; Durham and York, 6th-12th August, 2006, toim. John McKinnell, David Ashurst & Donata Kick. Durham: The Centre for Medieval and Renaissance Studies, Durham University, 2: 1015–1024.
  • Würth, Stefanie. 1993. Norna-Gests þáttr. Teoksessa Medieval Scandinavia: An Encyclopedia, toim. Phillip Pulsiano. New York: Garland, 435–436.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Würth 1993, 435–436; Busch 2004 [2002], 187; Simek & Hermann Pálsson 2007, 283. Nimi Norna-Gestr tarkoittaa ”norna-vierasta” ja ”norna” taas viittaa skandinaavisessa mytologiassa esiintyviin naispuolisiin olentoihin (isl. norn, mon. nornir), jotka säätivät ihmisten kohtalon.
  2. Würth 1993, 435; ks. AM 62 fol Handrit.is -sivustolla; GkS 2845 4to Handrit.is -sivustolla; Flateyjarbók Stories for all time: The Icelandic fornaldarsögur -sivustolla.
  3. Würth 1993, 435; Simek & Hermann Pálsson 2007, 283. Eddan sankarirunojen käännöksistä ks. Eddan sankarirunot, suom. Aale Tynni. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1980.
  4. Würth 1993, 436; Ashman Rowe 2004, 465–471; ks. myös Hamer 1973.
  5. Busch 2004 [2002], 188.
  6. Kanerva 2015; aikalaiskritiikistä esim. Wawn 2006, 1015–1016.
  7. Busch 2004 [2002], 188. Saagojen kääntämisestä suurvalta-ajan Ruotsissa, ks. myös Kanerva 2015.

Käännökset ja editiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Guðbrandur Vigfússon & C. R. Unger (toim.). 1860–1868. Flateyjarbók, 1. Christiania: Malling, 346–359.
  • Norna-Gests þáttr. Teoksessa Guðni Jónsson (toim.). 1954. Fornaldar sögur Norðurlanda, 1. Akureyri: Íslendingasagnaútgáfan, 305–335.
  • Söguþáttr af Norna-Gesti. Teoksessa Rafn, C. C. (toim.) 1829–1830. Fornaldar sögur Nordrlanda, 1. Kaupmannahöfn: [s.n.], 311–342.
  • Sogu þattur af Norna-Gesti. Teoksessa Nordiska kämpa dater , käänt. & toim. Eric Julius Björner. Stockholm, 1737.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]