Lähdekritiikki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ruotsissa julkaistu opasposteri internetin lähdekritiikkiä varten.

Lähdekritiikki on tietolähteen ja sen käyttökelpoisuuden arvioimista. Siinä punnitaan, mitä tarkoitusta varten tietolähde tai puheenvuoro on tehty. Jos tämä halutaan selvittää, on tärkeä tietää kuka on tehnyt tekstin ja mikä on hänen suhteensa tekstin aiheeseen. Sisältö on epäilyttävää, jos tekijä jää tuntemattomaksi.[1]

Lähdekritiikillä tarkoitetaan myös sen arvioimista, voiko tiedon tuottajaan, esimerkiksi kirjan, www-sivun tekstin tai artikkelin kirjoittajaan luottaa.[2]

Lähdekritiikin keinoin pyritään myös selvittämään tiedonlähteiden syntyä, tarkoitusperiä ja tekijöitä.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alun perin lähdekritiikin kehittivät tutkimuksen välineeksi renessanssioppineet. Sitä ovat kehittäneet oikeusoppineet sekä pyhimyselämäkertojen tutkijat 1600-luvulla. Saksalaiset historiantutkijat, kuten Leopold von Ranke ja Barthold Georg Niebuhr, nostivat 1800-luvulla lähdekritiikin keskeiseksi tieteelliseksi toimintatavaksi.

Nykyaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Internetissä voi olla epäluotettavaa ja vääristelevää informaatiota. On myös vaikea koota yhteen eri suunnilta koottua tietoa. Lähdekritiikki on tällaisessa työssä käytettävä työväline.[3]

Tietolähteen arviointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähdettä arvioitaessa voi kiinnittää huomiota siihen:

  • Kuinka luotettavaa ja virheetöntä esitetty informaatio on?
  • Kuinka tunnettu ja luotettava tiedon tuottaja on?
  • Onko aineisto toimitettua ja arvioitua?
  • Millaisia lähteitä on käytetty?
  • Missä aineisto on julkaistu? (tärkeä etenkin internet-aineistoa arvioitaessa)[2]

Tiedon alkuperäisyyden suhteen lähdekritiikissä huomioidaan seuraavia:

Tietolähteen ajantasaisuudessa otetaan huomioon:

  • Onko julkaisun sisältö ajantasaista?
  • Julkaisun iän merkitys riippuu aihepiiristä. Esimerkiksi filosofinen tieto ei vanhene yhtä nopeasti kuin tietotekninen.[2]

Tiedon tuottajan luotettavuuden arviointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedon tuottajan luotettavuutta voi arvioida ottamalla huomioon esimerkiksi seuraavia asioita:

  • Kuinka luotettavaksi voit arvioida viitteen kuvaaman dokumentin?
  • Kuinka tunnettu ja luotettava tiedon tuottaja on?
  • Voitko epäillä tiedontuottajan jättäneen jotain sanomatta - tahallisesti tai tahtomattaan? [4]

Ulkoinen ja sisäinen lähdekritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteisesti lähdekritiikki jaetaan ulkoiseen ja sisäiseen lähdekritiikkiin.

Ulkoinen lähdekritiikki pyrkii rekonstruoimaan tilanteen, jossa lähde on laadittu: esimerkiksi onko lähde se mitä se esittää olevansa, vai väärennös.

Sisäinen lähdekritiikki pyrkii selvittämään lähteen laatijan tavoitteet.

Sisäinen ja ulkoinen lähdekritiikki on aina yhdistettävä tekstin luotettavuuden arvioimiseksi.[5]

Lähdekritiikki journalismissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähdekritiikkiä sovelletaan muun muassa journalismiin. Esimerkiksi Yleisradion Ohjelmatoiminnan säännöstön ohjelmatoiminnan pääperiaatteita koskevassa luvussa todetaan:

"Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Lähdekritiikki on erityisen tärkeää kiistanalaisia kysymyksiä käsiteltäessä tai hankittaessa tietoja nimettömänä pidettävältä tietolähteeltä. Lähteen luotettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon, että tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus." [6]

Huhtiniemen tapaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimittaja Pasi Jaakkonen kirjoittaa Journalisti -lehdessä lähdekritiikin unohtumisesta, kun mediassa käsiteltiin Lappeenrannan Huhtiniemen joukkohautoja keväällä 2007:

"Selkein esimerkki lähdekritiikin unohtumisesta löytyy median suhtautumisessa salaisen kenttäoikeushuhun keskeiseen todistajaan, 'Syväkurkkuun'. Hän on mies, joka väitti pitävänsä hallussaan todisteita salaisesta kenttäoikeudesta.

Eläkkeellä oleva putkimies tapasi uutisten perusteella ainakin puolenkymmentä toimittajaa. Syväkurkku syötti heille keksityn tarinan satojen, Viipurin puolustuksessa epäonnistuneiden sotilaiden teloituksista Huhtiniemessä. Sodan jälkeen asiakirjat hävitettiin. Syväkurkku väitti olevansa 'salainen tiedustelumies' ja katsoi siksi olevansa pakotettu esiintymään nimettömänä."

Kirjoittaja toteaa tapausesimerkistä: "Media etsi totuutta huhun takaa, mutta tuotti tahtomattaan uusia huhuja." [7]

Enkeli-Elisa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen tapaus, jossa tiedotusvälineiden lähdekritiikin on Suomessa arvioitu olleen puutteellista, oli ensin internetissä runsaasti julkisuutta saanut koulukiusatun nuoren tytön itsemurhasta kertonut Enkeli-Elisan tarina, jota vuonna 2012 esiteltiin tiedotusvälineissä laajasti totena kunnes Helsingin Sanomat kesällä 2012 kyseenalaisti sen todenperäisyyden.[8] Poliisikuulustelussa kirjailija myönsi kirjoittaneensa itse blogitekstit, joiden annettiin ymmärtää olevan Elisan isän ja äidin käsialaa.[9]

Muita esimerkkejä lähdekritiikin pettämisestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Huhtikuussa 2016 Aamulehti julkaisi jutun, jossa haastateltiin tohtorikaksosia, joiden mukaan ajatuksen voimalla on mahdollista parantua mistä tahansa sairaudesta tai että myönteisellä ajattelulla voi parantua, vaikka lääkäri olisi antanut vain tunteja elinaikaa. Lehden oikaisussa todettiin, että jutussa haastatellut veljekset esiteltiin ”tohtoreiksi”, mutta he eivät ole lääketieteen asiantuntijoita, vaan kauppatieteiden tohtoreita.[10] Aamulehti veti jutun pois verkkosivuiltaan ja julkaisi poikkeuksellisen suorasanaisen oikaisun.[11]
  • Helmikuussa 2015 Yle julkaisi verkkoartikkelissa Tampereen yliopiston tutkijan haastattelun matkapuhelinten säteilyvaikutuksista. Artikkelissa ei kerrottu haastatellun toimivan Suomen Säteilykontrolli -yrityksessä. Myöhemmin jutun otsikkoa muokattiin ja siihen lisättiin linkit uudempaan juttuun ja Säteilyturvakeskus Stukin näkemykseen asiasta. Yleisradion aluepäällikkö totesi toimituksen lähdekritiikin ja julkaisuprosessin pettäneen: "Korjasimme juttua heti kun huomasimme, mutta sosiaalisessa mediassa asiat lähtevät leviämään nopeasti, ja virhe ehti tapahtua."[12].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Lähdekritiikki 3.edu.fi. Viitattu 18.1.2017.
  2. ↑ a b c d Lähdekritiikki Lähteisiin viittaaminen ja lähdekritiikki. Otava-opisto. Viitattu 18.1.2017.
  3. ↑ Lähdekritiikki, Johdanto 3.edu.fi. Viitattu 18.1.2017.
  4. ↑ Helsingin yliopiston opiskelijakirjasto, tiedonhaun verkkokurssi, Tiedonlähteiden arviointi eli lähdekritiikki (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 11.2.2008
  5. ↑ Lehtonen, Olli, Lähdekritiikin opettaminen ja opiskelu historian tunneilla Viitattu 11.2.2008
  6. ↑ Yleisradio Oy, Ohjelmatoiminnan säännöstö, Helsinki 2006 Viitattu 8.11.2007
  7. ↑ Jaakkonen, Pasi Syväkurkku huijasi meitä, Journalisti 26.10.2007 Viitattu 8.11.2007
  8. ↑ Uimonen: Enkeli-Elisan tausta olisi pitänyt selvittää paremmin Turun Sanomat. 10.7.2012. Arkistoitu 16.1.2014. Viitattu 10.7.2012.
  9. ↑ Vettenterä myönsi poliisille esiintyneensä itse Enkeli-Elisan isänä Helsingin Sanomat. 16.8.2012. Arkistoitu 20.8.2015. Viitattu 14.5.2015.
  10. ↑ Oikaisu: Sairaudesta ei parane myönteisellä ajattelulla Aamulehti. 3.4.2016. Alma Media. Arkistoitu 5.4.2016. Viitattu 4.4.2016.
  11. ↑ Kivioja, Pasi: Juttua ei olisi pitänyt julkaista lainkaan Suomen Kuvalehti. 3.4.2016. Otavamedia. Viitattu 4.4.2016.
  12. ↑ Kukkonen, Laura: "Kiistelty tutkija" pääsi jälleen ääneen Ylellä - "Mitä kiistanalaisempi asia on, sitä isommassa osassa on lähteen arviointi" Markkinointi & Mainonta. 11.2.2015. Talentum. Viitattu 4.4.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lähdekritiikki&oldid=22208879”