Mediakasvatus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Mediakasvatus on kasvatus- ja viestintätieteen monitieteinen tutkimus- ja opetusala, jossa opitaan havaitsemaan ja tarkastelemaan median vaikutuksia ja merkityksiä. Mediakasvatuksen tavoitteena on kehittää oppilaan medialukutaitoa.[1]

Mediakasvatukseen kuuluvat esimerkiksi tiedonhaun ja -hallinnan, mediakriittisyyden, itse tekemisen ja mediatuottamisen sekä mediavälineiden käytön opettaminen.[2]

Mediakasvatuksen tutkimus on monitieteistä ja sitä tehdään kasvatus- ja mediatieteiden ohella myös esimerkiksi sosiologiassa, psykologiassa, kirjallisuutieteessä ja kauppatieteissä.[3]

Mediakasvatuksen terminologian historiaa Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mediakasvatuksesta edeltäjineen on käytetty Suomessa monenlaisia nimityksiä. 1950-luvulla mediakasvatuksen edeltäjiä olivat audiovisuaalinen kansansivistystyö, elokuvakasvatus sekä sanomalehtikasvatus, jossa Suomi oli edelläkävijä varsinkin 1960-luvulta lähtien. Käsitteet kuvaavat kulloinkin ajankohtaista mediaa.[4]

1970-luvulla alettiin käyttää termejä joukkotiedotuskasvatus sekä audiovisuaalinen kasvatus. 1980-luvulla kouluihin vakiintui käsite viestintäkasvatus. Vaihtelevien termien rinnalla on usein esiintynyt myös muita käsitteitä kuten kansalaiskasvatus (1960-luvulta lähtien), joukkoviihdekasvatus (1970-luvulla) ja 1980-luvulla ilmaisukasvatus.[5]

1980-luvulla mediakasvatuksen teoriaa ja käytäntöä täydensi audiovisuaalinen kasvatus. 1990-luvulla mediakasvatuksen tutkimuksessa kiinnostuttiin lasten omasta näkökulmasta median käyttöön. Tietotekniikka tuli osaksi opetusta ja se kirjattiin opetussuunnitelmaan.[6]

Mediakasvatus vakiintui käsitteenä 2000-luvulla, mutta koulujen opetussuunnitelmissa puhutaan medialukutaidosta.[6]

Mediakasvatuksen tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mediakasvatuksen tutkimus on Suomessa melko tuore tutkimuksen ala. Ala on monitieteinen, mistä johtuen myös sen tutkijat sijoittuvat eri oppialoihin ja tiedekuntiin. Mediakasvatukseen lukeutuvaa tutkimusta tehdään monilla tieteenaloilla, muun muassa humanistisilla aloilla, kasvatus- ja yhteiskuntatieteissä sekä informaatiotutkimuksen aloilla. Mediakasvatusta edistämään ja alan tutkimusta ja opetusta kehittämään perustettiin vuonna 2005 Mediakasvatusseura.[7] Yhdistyksen tavoitteena on edistää alan tutkijoiden ja toimijoiden vuorovaikutusta ja tiedottaa mediakasvatuksesta. Yhdistävä tekijä mediakasvatuksen tutkimukselle on mediakulttuuri ja mediat eri muodoissaan. Merkittäviä yhdistäviä elementtejä ovat esimerkiksi yksilön tai yhteisön suhde mediaan ja mediakulttuurin ilmiöihin.[8]

Suomalaisessa mediakasvatustutkimuksessa on alan kirjallisuudessa hahmoteltu neljä ”heimoa”:[9]

  1. teknologinen heimo (tieto- ja informaatioteknologia, verkkopedagogiikka, uudet oppimisympäristöt)
  2. suojelullinen heimo (lastensuojelullinen näkökulma ja mediavaikutusten tutkimus, esimerkiksi mediaväkivalta)
  3. kulttuuritutkimuksen heimo (pyrkimys ymmärtää mediakulttuurisia ilmiöitä ja suhteita)
  4. kriittinen heimo (kriittinen pedagogiikka, esimerkiksi mediakulttuuriset valtakysymykset)

Suomessa mediakasvatusta on mahdollista opiskella Helsingin,[10] Lapin[11] ja Tampereen yliopistossa[12]. Lapin yliopistossa toimii mediakasvatuksen tutkimusta harjoittava Mediapedagogiikkakeskus, jonka tehtävänä on tukea mediakasvatuksen sekä tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön korkeinta opetusta, tutkimusta ja kehittämistyötä.[11] Helsingin yliopistossa toimiva mediakasvatuksen tutkimusryhmä toimii osana opettajankoulutuslaitosta. Se tuottaa tietoa ja osaamista mediasta ja kasvatuksesta hyödynnettäväksi koulussa ja opettajankoulutuksessa. Tutkimuksen painoalueita ovat muun muassa sosiaalinen media opetuksessa ja oppimisessa, omaehtoinen mediataito sekä mobiiliopiskelu ja –opetus.[10]

Myös valtio on edistänyt mediakasvatuksen tutkimusta. Vuonna 2007 opetusministeri Antti Kalliomäen nimittämä työryhmä julkaisi loppuraporttinsa Ehdotus toimenpideohjelmaksi mediataitojen ja -osaamisen kehittämiseksi osana kansalais- ja tietoyhteiskuntataitojen edistämistä.[13]

Mediakasvatus opetussuunnitelmassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Medialukutaito

Medialukutaito mainitaan vuoden 2004 perusopetuksen suunnitelman perusteissa sekä yhtenä aihekokonaisuutena ja äidinkielen ja kirjallisuuden sekä kuvataiteen tavoitteissa ja sisällöissä.[14]

Mediakasvatus on yksi aihekokonaisuus perus- ja lukio-opetuksessa, ja se on huomioitava kaikkien oppiaineiden opetuksessa. Aihekokonaisuutta kutsutaan perusopetuksessa viestintä- ja mediataidoksi[14] ja lukiossa viestintä- ja mediaosaamiseksi[15]. Mediakasvatuksen tavoitteina on muun muassa kehittää ilmaisu- ja vuorovaikutustaitoja ja median käyttötaitoja sekä edistää median aseman ja merkityksen ymmärtämistä.[14][15]

Mediakasvatus koulun ulkopuolella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monimuotoista medialukutaitoa (myös: mediatajua, mediasivistystä) ja sen opetusta on ajettu modernina kansalaistaitona.[16][17]

Valtion elokuvatarkastamon korvasi vuoden 2012 alussa Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus (MEKU), jonka lakisääteisiin tehtäviin kuuluivat kansallisen mediakasvatuksen koordinointi ja kuvaohjelmien ikärajaluokittelun valvonta. Vuodesta 2014 lähtien MEKUn tehtävät jatkuvat osana Kansallista audiovisuaalista instituuttia.[18] KAVIn Mediakasvatus- ja kuvaohjelmayksikkö tekee yhteistyötä mediakasvatusalan toimijoiden kanssa ja koordinoi muun muassa Mediataitoviikkoa.[19]

Mediakasvatuksen kannalta yksi merkittävä instituutio on Yleisradio, jonka lakiin perustuvan julkisen palvelun sivistystehtävän voi katsoa sisältävän mediakasvatuksen. Yleisradio tuottaa sekä yleissivistävää tietoa että moneen tarkoitukseen sopivaa oppimateriaalia mediakasvatuksesta.

Mediakasvatusta on esimerkiksi työpajojen, tapahtumien ja aineistojen toteuttaminen. Tätä työtä tekevät useat järjestöt kuten Mediakasvatuskeskus Metka ja Mediakasvatusseura. Lisäksi monet alueelliset elokuvakeskukset ja lastenkulttuurijärjestöt tekevät mediakasvatustyötä kouluttamalla ja tuottamalla esimerkiksi elokuvanäytöksiä lapsiryhmille. Myös lastensuojelujärjestöt kuten Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Pelastakaa Lapset ovat mukana mediakasvatuksen edistämisessä muun muassa toteuttamalla koulutusta ja tuottamalla selvityksiä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kupiainen, R., Sintonen S. & Suoranta, J.: Suomalaisen mediakasvatuksen vuosikymmenet. Teoksessa Lehtonen, M., Kupiainen, R. & Kynäslahti H. (toim.): Näkökulmia mediakasvatukseen. Mediakasvatusseuran julkaisuja 1/2007. Sivut 3–26. Julkaisun verkkoversio

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Media- ja informaatiolukutaito Mediakasvatus.fi. Viitattu 17.12.2013.
  2. Mediakasvatus Mediakasvatus.fi. Viitattu 17.12.2013.
  3. Mediakasvatuksen tutkimus Mediakasvatus.fi. Viitattu 17.12.2013.
  4. Kupiainen, ym.: "Suomalaisen mediakasvatuksen vuosikymmenet". Mediakasvatusseura 2007, sivu 4.
  5. Kupiainen, ym.: "Suomalaisen mediakasvatuksen vuosikymmenet". Mediakasvatusseura 2007, sivut 4–5.
  6. a b Kupiainen, ym.: "Suomalaisen mediakasvatuksen vuosikymmenet". Mediakasvatusseura 2007, sivu 5.
  7. Kupiainen, ym.: "Suomalaisen mediakasvatuksen vuosikymmenet". Mediakasvatusseura 2007, sivut 20–21.
  8. Kupiainen, ym.: "Suomalaisen mediakasvatuksen vuosikymmenet". Mediakasvatusseura 2007, sivu 21.
  9. Kupiainen, ym.: "Suomalaisen mediakasvatuksen vuosikymmenet". Mediakasvatusseura 2007, sivut 21–22.
  10. a b Mediakasvatuksen tutkimusryhmä, Opettajankoulutuslaitos Helsingin yliopisto. Viitattu 17.12.2013.
  11. a b Mediakasvatuksen opetussuunnitelma Lapin yliopisto. Viitattu 17.12.2013.
  12. Mediakasvatuksen opintokokonaisuus Tampereen yliopisto. Viitattu 17.12.2013.
  13. Ehdotus toimenpideohjelmaksi mediataitojen ja -osaamisen kehittämiseksi (Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:29) 30.4.2007. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 17.12.2013.
  14. a b c Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (pdf) 2004. Opetushallitus. Viitattu 20.12.2013.
  15. a b Lukiokoulutuksen opetussuunnitelman perusteet 2003. Opetushallitus. Viitattu 20.12.2013.
  16. Medialukutaito lasten ja nuorten kansalaistaidoksi (Kannanotto peruskoulun tuntijakotyöryhmälle) 5.10.2009. Mediakasvatusseura. Viitattu 20.12.2013.
  17. Kriittinen medialukutaito kaikkien kansalaistaidoksi 12.5.2008. Viestinnän Keskusliitto. Viitattu 20.12.2013.
  18. http://www.kavi.fi/meku
  19. https://kavi.fi/fi/meku/mediakasvatus

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Herkman, Juha (2007): Kriittinen mediakasvatus. Tampere: Vastapaino. - Viihteen ja populaarikulttuurin ottaminen kriittisen kasvatuksen lähtökohdaksi koulussa.
  • Kangas, Sonja, Lundvall, Anniina & Sintonen, Sara (2008): Lasten ja nuorten mediamaailma pähkinänkuoressa. Liikenne- ja viestintäministeriön mediafoorumin selvitys (kooste olemassa olevasta tutkimus- ja selvitystiedosta). Verkkoversio
  • Kangassalo, Marjatta & Suoranta, Juha (toim.) (2001): Lasten tietoyhteiskunta. – Alan suomalaisten tutkijoiden näkökulmia lasten asemaan tietoyhteiskunnassa. Verkkoversio
  • Kotilainen, Sirkku ym. (toim.) (1999). Mediakasvatus. Edita. – Näkökulmia mediakasvatuksen käytännön kysymyksiin.
  • Kotilainen, Sirkku & Sintonen, Sara (toim.) (2005): Mediakasvatus 2005: Kansalliset kehittämistarpeet. [Oikeusministeriön julkaisuja 2005:5] Helsinki: Oikeusministeriö (Edita Prima) Verkkoversio
  • Kupiainen, Reijo (2005): Mediakasvatuksen eetos. – Kasvatustieteen vuotuisella väitöskirjapalkinnolla palkittu filosofinen tutkimus mediakulttuurin merkityksestä kasvatukselle.
  • Kupiainen, Reijo (2013): Media and Digital Literacies in Secondary School. Peter Lang. - Tapaustutkimus mediakasvatuksesta ja medialukutaidosta suomalaisessa yläkoulussa.
  • Kupiainen, Reijo & Sintonen, Sara (2009): Medialukutaidot, osallisuus, mediakasvatus. Gaudeamus.
  • Kynäslahti, Heikki, Kupiainen, Reijo & Lehtonen, Miika (2007): Näkökulmia mediakasvatukseen. Helsinki: Mediakasvatusseuran julkaisuja 1/2007. (Teoksen verkkoversio)
  • Berg, Maarit & Herkman, Juha: Viestinnän lähde. Helsinki: Edita, 2004. ISBN 951-37-4248-2. - Lukion oppikirja, jossa käsitellään puheviestintää, kuvaa ja joukkoviestintää.
  • Lahikainen, Anja-Riitta ym. (toim.) (2005): Lapsuus mediamaailmassa. Gaudeamus. – Empiirisiä tutkimustuloksia lasten elämään kohdistuneesta tutkimusohjelmasta.
  • Lehtimäki, Hanna & Suoranta, Juha (toim.) (2006): Kasvattajan brändikirja. Finn-Lectura. – Kotimaisia näkökulmia brändien maailmaan.
  • Lehtipuu, Unna (2006): Ruuturitari ja digidonna. Lapsi matkalla mediaan. WSOY. - Erityisesti alakouluikäisten lasten vanhemmille suunnattu opus.
  • Malmelin, Nando: Mainonnan lukutaito: Mainonnan viestinnällistä luonnetta ymmärtämässä. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Helsinki: Gaudeamus, 2003. ISBN 951-662-902-4. – Katsaus mainonnan maailmaan ilman kriittistä näkökulmaa.
  • Martsola, Riitta & Mäkelä-Rönnholm, Minna (2006). Lapsilta kielletty. Kuinka suojella lasta mediatraumalta. Kirjapaja. - Suojelunäkökulmasta kirjoitettu opus.
  • Merilampi, Ritva-Sini: Mediakasvatuksen perusteet. Helsinki: Avain, 2014. ISBN 978-952-304-033-5.
  • Mustonen, Anu: Mediapsykologia. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-25243-3. - Perusteos siitä, miten media vaikuttaa lasten ja nuorten ajatteluun ja käytökseen.
  • Niinistö, Hanna, Ruhala, Anu, Henriksson, Annika & Pentikäinen, Leena (2006): Mediametkaa! Mediakasvattajan käsikirja kaikilla mausteilla. Mediakasvatuskeskus Metka ry & BTJ Kirjastopalvelu. – Peruskäsikirja mediakasvatuksesta lasten kanssa työskenteleville. Verkkoversio
  • Paloheimo, Matti: Seksiä ja väkivaltaa: Kysymyksiä elokuvatarkastajalle. Helsinki: Like, 2003. ISBN 952-471-222-9. – Opas vanhemmille ja muille, jotka ovat huolissaan elokuvien valvonnasta ja sisällöistä.
  • Pentikäinen, Leena, Ruhala, Anu & Niinistö, Hanna (toim.): Mediametkaa! Osa 2 - Kasvattajan matkaopas lasten mediamaailmaan. Mediakasvatuskeskus Metka ry 2007. – Kirja pienten lasten mediakasvatukseen teoriaa ja käytäntöä yhdistäen. Verkkoversio
  • Salokoski, Tarja & Mustonen, Anu (2007): Median vaikutukset lapsiin ja nuoriin - katsaus tutkimuksiin sekä kansainvälisiin mediakasvatuksen ja -säätelyn käytäntöihin. Mediakasvatusseuran julkaisuja 2/2007.Verkkoversio
  • Sihvonen, Jukka: Konelihan värinä: Johdatus kytkeytymisen maailmankuvaan. Helsinki: Like, 2001. ISBN 951-578-813-7. – Filosofisesti virittynyttä pohdintaa mediatulevaisuudesta.
  • Sihvonen, Jukka: Mediatajun paluu: Pistokkeen päässä. Helsinki: Like, 2004. ISBN 952-471-316-0. – Pohdintaa mediakulttuurin, erityisesti visuaalisen kulttuurin merkityksestä kasvatuksen maailmaa sivuten.
  • Sintonen, Sara (toim.): Median sylissä. Finn-Lectura 2001. – Näkökulmia ennen kaikkea lasten mediakasvatuksen kysymyksiin.
  • Suoninen, Annikka: Mediakielitaidon jäljillä: Lapset ja nuoret valikoivina mediankäyttäjinä. Pohjautuu tekijän Jyväskylän yliopistossa 2003 hyväksyttyyn väitöskirjaan. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 81. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2004. ISBN 951-39-1849-1.
  • Suoranta, Juha & Ylä-Kotola, Mauri (2000): Mediakasvatus simulaatiokulttuurissa. WSOY. – Perusteita mediakasvatuksen opetukselle ja alan käsitteelliselle hahmottamiselle.
  • Suoranta, Juha (2003): Kasvatus mediakulttuurissa: mitä kasvattajien tulee tietää. Tampere: Vastapaino.