Sisältö

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sisältö tarkoittaa ainesta tai kokonaisuutta, jonka rajaa ympäristöstä jonkinlainen muoto. Ilman rajaavaa muotoa sisältö ei välttämättä ole miellettävissä tai havaittavissa. Sisällöllä voidaan tarkoittaa konkreettisesti esimerkiksi astian sisältöä tai abstraktimmin jonkin informaation kantajan merkitys- tai ajatussisältöä. Merkitys- tai ajatussisältöjä tarkastelee merkkeinä semiotiikka ja tietona filosofiaan kuuluva tietoteoria.[1]

Ampulli eristää sisältönsä ulkoilmasta.

Taiteessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisältö viittaa tavallisesti teoksen aiheeseen, merkitykseen tai tarkoitukseen, vastakohtana muodolle. Nykytaiteessa toisiaan seuraavat uudistukset impressionismista alkaen ovat ohjanneet keskustelua siihen, että muoto on ollut usein etusijalla sisältöön nähden. Perinteisistä taiteen muodoista irtautumista erityisen radikaalisti 1960- ja 1970-luvuilla seurasi käsitetaide, jonka piiristä nousi teoksia, joissa muoto ja sisältö sulautuivat uudella tavalla.[2]

Tiedonjärjestäminen ja sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedonjärjestämiseksi kutsutaan kutsutaan erilaisten informaation kantajien, dokumenttien, systemaattista organisointia ennalta päätettyjen periaatteiden mukaan. Tiedonjärjestämisen osa-alueista erityisesti luokittamista ja indeksointia pidetään dokumenttien sisältöön kohdistuvana kuvailuna. Vastaavasti dokumenttien kuvailu- ja tunnistetietojen tallentamista kutsutaan luetteloinniksi.[3] Dokumentin ja aiheiksi käsitettävän sisällön välisestä suhteesta käytetään sisällönkuvailun teoriassa käsitettä aboutness[4] (suomeksi 'mieli' tai 'jostaisuus').

Luokkakäsitteiden sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sellaiset käsitteet, jotka eivät osoita jotakin tiettyä yksittäistä oliota, vaan kuvaavat jotain ominaisuutta ovat luokkakäsitteitä. Luokkakäsitteen sisältö tarkoittaa käsitteen määrittelemien olioiden yhteisiä ominaisuuksia.[5]

Sisältö ja digitaalisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällön asema erillisenä näkökulmana kokonaisuuteen on korostunut digitalisoitumisen mahdollistaessa useiden eri esitysmuotojen tuottamisen periaatteessa samasta lähtökohtaideasta tai -aineksesta. Etsittäessä käyttöä tieto- ja mediatekniikan tarjoamille mahdollisuuksille on lanseerattu sisältötuotannon, -teollisuuden ja -markkinoinnin käsitteet kuvaamaan digitaalisen median käyttämää ainesta tuottavia tai jakavia prosesseja ja rakenteita.

Suomen kauppa- ja teollisuusministeriön tilaamassa sisältötuotantoselvityksessä vuodelta 1997 sisältö jaettiin 'ydinsisältöön' ja 'ohjelmoituun sisältöön'. Ydinsisällön määriteltiin perustuvan "luovaan prosessiin tai tietoon". Ydinsisältö kuvattiin kokonaisuudeksi, johon liittyi osa-alueita ideasta käsikirjoitukseen, visuaalisiin ja äänielementteihin sekä tekstiin. Ohjelmoidun sisällön ajateltiin olevan sisältöön liittyvää ohjelmakoodia.[6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Niiniluoto, Ilkka: Johdatus tieteenfilosofiaan: käsitteen- ja teorianmuodostus, s. 108 ja eri kohdin. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-14831-1. (suomeksi)
  2. Wilson, Simon & Lack, Jessica: The Tate Guide to Modern Art Terms, s. 55. Tate Publishing, 2008. (englanniksi)
  3. Saarti, Jarmo: Kaunokirjallisuuden sisällönkuvailun aspektit: kirjastoammattilaisten ja kirjastonkäyttäjien tekemien romaanien tiivistelmien ja asiasanoitusten yhdenmukaisuus, s. 25-26. väitöskirja. Oulu: Oulun yliopisto, 1999. ISBN 951-42-5475-9. (suomeksi)
  4. Beghtol, Clare, van Dijk, Teun A.: Bibliographic classification theory and text linguistics: aboutness analysis, intertextuality and the cognitive act of classifying documents. Journal of Documentation, 1986, 42. vsk, nro 2. ISSN 0022-0418. (englanniksi)
  5. Ahmavaara, Yrjö: Informaatio: informatiivisen joukkotiedotuksen loogiset perusteet, s. 49. 3. uudistettu painos. Helsinki: Weilin + Göös, 1975. ISBN 951-35-0440-9. (suomeksi)
  6. F & L Management Services Ltd.: Sisältötuotannon kilpailukyvyn kehittäminen: strateginen selvitys osa I, s. 19. Helsinki: Kauppa- ja teollisuusministeriö, 1997. (suomeksi)