Klušinon taistelu

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Klušinon taistelu
Osa Puolan–Venäjän sotaa (1605–1618)
Klušinon taistelu Szymon Boguszowiczin maalauksessa vuoden 1620 paikkeilta.
Klušinon taistelu Szymon Boguszowiczin maalauksessa vuoden 1620 paikkeilta.
Päivämäärä:

heinäkuu 1610

Paikka:

Klušino, Venäjä

Lopputulos:

Puolalaisten voitto

Osapuolet

Chorągiew królewska króla Zygmunta III Wazy.svg Puola-Liettua

Venäjän lippu Moskovan Venäjä
Ruotsin lippu Ruotsi

Komentajat

Stanisław Żółkiewski

Jacob De la Gardie

Vahvuudet

7 000

Venäjän lippu 30 000
Ruotsin lippu 6 000

Klušinon taistelu oli heinäkuussa 1610 käyty yhteenotto Stanisław Żółkiewskin johtamien puolalaisten ja ruotsalaisen Jacob De la Gardien johtamien venäläisten ja palkkasotilaiden välillä Klušinon kentällä Venäjällä. Puolalaisten onnistui taistelun aikana kukistaa itseään huomattavasti suurempi sotajoukko ratsuväellään, kuten oli käynyt aiemmin Kirkholman taistelussa. Voittonsa jälkeen puolalaiset valtasivat Moskovan ja asettivat Venäjän tsaariksi Sigismund III:n pojan Vladislav IV:n

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1600-luvun alussa Moskovan Venäjällä vallitsi poliittinen kriisi kolmen eri kruununtavoittelijan kilpaillessa valtaistuimesta.Fjodor II päätyi pajarien murhaamaksi, pajarien kannattama ehdokas oli Vasili Šuiski, kun taas Puola-Liettuan kuningas Sigismund III tuki Iivana IV:n pojaksi esittäytynyttä niin sanottua Vale-Dmitriä, jonka oikea henkilöllisyys on jäänyt epäselväksi. Vale-Dmitri oli luvannut kääntyä puolalaisten tukea vastaan katolilaisuuteen. Vale-Dimitri pääsi kruunauttamaan itsensä tsaariksi ja vuonna 1606 hän nai puolalaisen Sandomierzin ruhtinaan tyttären. Häihin Moskovassa oli kutsuttu myös puolalaisia ja näiden mukana tuli käännytysyrityksiä tehneitä jesuiittoja. Tästä raivostunut moskovalainen ortodoksinen rahvas surmasi suuren osan häävieraista ja itse Vale-Dimitrin. Tapahtumien jälkeen valtaan nousi Vasili Šuiski.[1]

Sigismund III päätti kostaa häiden tapahtumat ja Puolan kuningas marssi kohti Moskovaa vaatien hyvitystä. Sigismundin sotkeutuessa Venäjän asioihin tapahtumat alkoivat kiinnostaa myös Puolan kilpailija Ruotsia. Kaarle IX lupasi auttaa Vasili Šuiskia antaen tälle 5 000 Jacob De la Gardien johtamaa sotilasta Käkisalmen luovutusta vastaan. Vasili Šuiski suostui vaatimukseen vaihtoehtojen puutteessa.[1]

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa 1610 hetmanni Stanisław Żółkiewskin johtamat 7 000 puolalaista kohtasivat venäläisten 30 000 sotilasta ja De la Gardien noin 6 000 sotilasta Klušinon kentällä. Monet puolalaisista olivat ratsuväen husaareja, kun taas venäläisten joukoista yli puolet olivat pajareja tai streltsejä. De la Gardien joukkoihin kuului skotlantilaisia, saksalaisia ja ranskalaisia palkkasotilaita. Kuten aikaisemmin Kirkholmassa puolalaisten onnistui voittaa heitä itseään paljon suurempi ja tulivoimaisempi joukko ratsuväkensä avulla.[1] De la Gardien palkkasoturit taistelivat rivistönä piikkipeisten suojatessa tuliasein varustautuneita sotilaita. Puolalaisten onnistui ampua aukkoja vihollistensa riveihin pikkutykeillä eli falconeteilla. Ratsuväki pääsi hyökkäämään näin syntyneistä aukoista hitaasti lataavia palkkasotureita vastaan.[2] De la Gardiella oli vaikeuksia hallita palkkasoturijoukkojaan, joista osa siirtyi vihollisen puolelle. Taistelun aikana hän jäi puolalaisten piirittämäksi, mutta hänen onnistui silti paeta neuvottelemalla.[3]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voittonsa jälkeen puolalaiset marssivat Moskovaan.[3] Vasili Šuiski vangittiin ja vietiin kahleissa Varsovaan, jonka jälkeen valtiopäivät valitsivat uudeksi tsaariksi Sigismundin pojan Vladislav IV:n. Kremliin jätettiin puolalainen varuskunta, mutta muuten Puola-Liettuan yläluokka kieltäytyi sotilaallisesta läsnäolosta Venäjällä jättäen uuden tsaarin aseman heikoksi. Ruotsalaiset eivät voineet hyväksyä puolalaisten asemaa Venäjällä, vaan he ajoivat tsaariksi puolestaan Kaarle IX:n poikia Kustaa Aadolfia ja Carl Phillipiä.[1]

Venäläisiä ei miellyttänyt puolalainen eikä ruotsalainen vaihtoehto, vaan ulkomaiden läsnäolo herätti kansallisen vapautuksen rintaman. Liikettä johti ensin metropoliitta Filaret eli Fjodor Romanov. Kun hänet vangittiin johtohahmoksi nousi Mihail Romanov. Lopulta vuonna 1612 venäläinen kansanarmeija vapautti Moskovan ja Mihailista tehtiin uusi tsaari vuonna 1613. Sota Venäjän ja Puola-Liettuan välillä jatkui tosin vielä useita vuosia.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Olli Bäckström: Polttolunnaat - Eurooppa sodassa 1618-1630, s. 142-145. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2013. ISBN 978-952-222-394.
  2. Pertti Luntinen: Sota Venäjällä, Venäjä sodassa, s. 113. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2015. ISBN 978-952-222-666-2.
  3. a b Herman Lindqvist: ”Ruotsi ja Puola syventävät Venäjän sekasortoa”, Villit Vaasat. alkuteos De vilda Vasarna. Suomentanut Heikki Eskelinen. WSOY, 2018. ISBN 978-951-0-43229-7.