Suomen taiteen kultakausi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Akseli Gallen-Kallelan Sammon puolustus, 1896.

Suomen taiteen kultakaudeksi tai kulta-ajaksi kutsutaan vuosia 1880–1910, jolloin suomalaiselle taiteelle luotiin kansallinen ilme ja se nousi kansainväliselle tasolle. Kultakausi sijoittui samaan aikaan sortokausien ja kansallisen heräämisen kanssa. Aikakauden keskeisin hahmo oli Akseli Gallen-Kallela sekä muita huipputaiteilijoita muiden muassa Pekka Halonen, Albert Edelfelt, Jean Sibelius, Eino Leino, Helene Schjerfbeck ja Eero Järnefelt.

Taiteilijat alkoivat kuvata teoksissaan kotimaataan, sen ihmisiä, luontoa ja historiaa; he opettivat suomalaiset huomaamaan oman maansa kauneuden ja erikoislaatuisuuden.

Akseli Gallen-Kallela, (1865-1931) .1894:

»Minä tunnen, että kohta taas avautuu minulle se ihana taiteen maailma, jonka kauneuksia saan mieleni mukaan nauttia. Maailmassa, elämässä ja luonnossa ei olekaan muuta kuin kauniita satuja, ja kun ovi aukenee, mene sisään ja ota sielusi täyteen.»

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kämäräinen, Eija: Suomalainen taidegalleria: Albert Edelfelt, Akseli Gallen-Kallela, Juho Rissanen, Helena Schjerfbeck, Hugo Simberg. Sisältö: Albert Edelfelt: Kultainen häkki; Akseli Gallen-Kallela: Katsoin outoja unia; Juho Rissanen: Naurava kisälli; Helena Schjerfbeck: Paljas minäni; Merenpoika Hugo Simberg. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23521-0.
  • Levanto, Marjatta: Taide on totta. Helsingissä: Otava, 1983. ISBN 951-1-07349-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.