Verisunnuntai (1905)
Verisunnuntai (ven. Кровавое воскресенье, Krovavoje voskresenje) oli Pietarissa 22. tammikuuta 1905 (Venäjällä käytössä olleen juliaanisen kalenterin mukaan 9. tammikuuta) tapahtunut välikohtaus, jossa keisari Nikolai II:n henkivartiokaarti hajotti kaupungin rajalla ampumalla suuren mielenosoituskulkueen, joka pyrki Talvipalatsin edustalle.[1]
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Japanin sota oli ollut tappiollinen ja kallis venäläisille ja kansa nousi vastustamaan sitä. Ympäri Venäjää lakkoiltiin ja kapitalismin juurtuminen Venäjälle synnytti ammattiyhdistysliikkeitä. Poliittinen kuohunta kaipasi uudistuksia ja demokratiaa, mutta keisari ei tahtonut luopua valta-asemastaan.[1]
Gaponin protestikulkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pietarin työläiset marssivat pappi Georgi Gaponin johdolla viemään anomusta Talvipalatsiin keisari Nikolai II:lle lakiasäätävän kokouksen koollekutsumiseksi. Anomuksessa esitettiin muun muassa progressiivisen tuloveron ja työsuojelulainsäädännön aikaansaamista ja Venäjän–Japanin sodan lopettamista.[1]
Marssijoita oli kaiken kaikkiaan 140 000, mutta keisari ei ottanut heitä vastaan. Heitä vastassa oli sotilaita, jotka avasivat tulen siviilejä vastaan.[1] Eri lähteiden mukaan ammuttiin 200–1 000 mielenosoittajaa.[2]
Yleisen harhaluulon mukaan kulkuetta ammuttiin Palatsiaukiolla. Väärinkäsitystä ovat levittäneet neuvostoliittolaiset elokuvat ja esimerkiksi Šostakovitšin 11. sinfonia. Todellisuudessa protestikulkue ei koskaan päässyt Talvipalatsille asti. Kasakat yrittivät ratsuillaan hajottaa sen Narvan riemukaaren luona seitsemän kilometrin päässä palatsista. Kulkue kuitenkin jatkoi matkaansa. Sotilaat avasivat tulen, kun mielenosoittajat olivat ylittämässä kaupungin ja esikaupunkien rajaa merkitsevää Tarakanovskin kanavan siltaa. Se oli kuuden kilometrin päässä Talvipalatsista.[3]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Verisunnuntain seurauksena keisarin suosio ja luottamus häntä kohtaan väheni. Mellakat ja lakot levisivät koko valtakuntaan. Hallitus toteutti aluksi vähäisiä parannuksia kansalaisvapauksiin.[2] Liikehdintä johti lopulta vuoden 1905 vallankumoukseen, jolla oli vaikutuksia myös Suomen suuriruhtinaskuntaan.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Reijo Katajaranta: Sata vuotta Pietarin verisunnuntaista (Web Archive) EU:n vastainen kansanrintama. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 10.3.2014.
- ↑ a b Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 1042. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
- ↑ Pethybridge, Roger: "Venäjän vallankumous silminnäkijäin kuvaamana", 1967, s. 23-24
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Verisunnuntai (1905) Wikimedia Commonsissa
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
.svg)