Kilpijoki (joki Sastamalassa)
| Kilpijoki | |
|---|---|
| Maat | Suomi |
| Maakunnat | Pirkanmaa |
| Kunnat | Sastamala (Kiikka) |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue |
Kokemäenjoen yläosan a. (35.12), Kilpijoen valuma-alue |
| Pinta-ala | 16,84 km² [1] |
| Pääuoman pituus | noin 9 km [1] |
| Pääuoman osuudet | Kilpijoki ←Pieskanoja |
| Yhtyy | Kokemäenjoki |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Jokinittu, Sastamala |
| Laskupaikka | Kilpijoki, Sastamala |
| Esteet | useita patoja |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | noin 82 m [2] |
| Laskukorkeus | 48,9 m [2] |
| Korkeusero | 33 m |
| Pituus | 5,6 km [1] |
| Kaltevuus | 5,91 m/km |
| Muuta | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Kilpijoki on Pirkanmaan Sastamalassa Kilpijoella sijaitseva Kokemäenjoen sivujoki, joka muodostaa noin 9 kilometrin mittaisesta pääuomasta noin 6 kilometriä pitkän osuuden.[2][3]
Joen kulku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kilpijoki kerää vetensä yläpuolisilta metsä- ja suoalueilta, joilta laskee alas kaksi alaosastaan perattua puroa. Ne kohtaavat toisensa Jokiniitun peltoalueella, mistä tämä 5,6 kilometriä pitkä Kilpijoki varsinaisesti alkaa [1]. Joki virtaa alas Anttilanvuoren ja Myllyniitynkallion väliseen laaksoon luoteen suuntaisesti. Laaksossa Myllyniitun kohdalla joki mutkittelee luontaisesti, mutta hieman alempana se suoristuu uoman jyrkentyessä lisää. Laakson pohja kohtaa Pisara- ja Paunuvuoren ja joki tekeekin jyrkän käännöksen kohti koillista. Näin joki on kiertänyt Anttilanvuoren juurella sen taakse Teukkulaan, jossa se tekee käännöksen takaisin kohti luodetta. Tästä lähtien joki virtaa peltoaukealla. Joki alittaa aluksi pari yksityistä siltaa. Kilpijoen kylän kohdalla joki alittaa valtatien 12 ja alkaa taas mutkitella. Samalla joki alittaa Kiikkaan johtavan tien (yhdystie 12948) niin kutsutun Kallon kivisillan ali [4][5]. Valtatieltä näkee helposti, kuinka joki mutkittelee voimakkaasti tasaisella peltoaukealla virraten kohti taustalla erottuvaa Kokemäenjokea. Äetsän voimalaitoksen vuoroin nostama ja laskema Kokemäenjoen vedenpinta aiheuttaa joensuussa vesikasvillisuuteen vaikuttavan vuorovesi-ilmiön.[2][3]
Luontoarvoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jokiniitun jälkeen joki alkaa virrata kohti Pisaravuorta. Tällä osuudella joki virtaa nivamaisesti kohdaten 100 metriä pitkän köngäsmäisen kosken. Joen tekemän ensimmäisen käännösken jäkeen tulee seuraava noin 150 metriä pitkä luonnontilainen koski, jossa vesi virtaa yleensä paikoitellen kivikon alla. Toisen kaarteen kohdalla vesi virtaa sortuneen sillan ali. Teukkulassa on jokiuomaa perattu ja se virtaa siellä kapeana uomana. Sen alapuolella on kivinen pato, joka voi olla nousueste kalojen nousulle. Padon alapuolella on 120 metriä pitkä koski, joka päättyy jyrkempää osaan ja loppuu laudasta ja kivestä rakennettuun patoon. Tämäkin pato voi olla matalan veden aikana kaloille nousuesteenä. Joki on Kallon sillan ympäristössä kasvamassa umpeen.[3]
Kilpijoen alajuoksun ranta on otettu mukaan Natura 2000-hankkeeseen nimellä Kilpijoen ranta (FI0358003, 1 hehtaari). Alueella kasvaa Euroopassa harvinainen ja Suomessa erittäin uhanalainen lietetatar. Se kasvaa joenrannassa harvakseltaan noin 150 metrin matkalla syvässä vedessä rantasaraikon reunamalla. Äetsän vesivoimalaitoksen toiminta vaikuttaa joensuussa vedenpinnan korkeuden vaihteluna, mikä voi olla lietetatarin kannalta edullista.[6]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jokisivun halki kulkevalla kylätiellä aivan valtatien 12 vieressä sijaitsee Kilpijoen ylittävä vanha Kallon kivisilta.[4] Paikalla on ollut silta jo ainakin 1600-luvun puolivälissä. Sillan lähellä ja joen törmällä on ollut 1500–1800-luvuilla Kilpijoen (eli silloisen Kallon) 2–4 talon kylätontti. Joen suuosassa oli jo vuonna 1774 julkaistussa kyläkartassa nykyäänkin tunnusomaiset leveäuomaiset piirteet.[5][7][8]
Kilpijoki yhtyi Kokemäenjokeen Kilpikosken alla. Vuonna 1855 jukaistussa Kertomuksia Tyrvään pitäjästä kertoi Antero Warelius, että Kilpijoen yläjuoksulla joki alkoi Pieskansuosta ja virtasi pienen Keminkalaveden (nykyinen Lammijärvi) läpi. Koska Kilpikosken vesimyllyssä käytössä yksi myllykivi, ei Kilpijokeen tiettävästi rakennetty vesimyllyjä.[8]
Latvavesien ojista on Pieskansuon ojahaara on vanhin, sillä se on jo mainittu vanhoissa teksteissä, se on merkitty ainoana haarana vuonna 1930 julkaistuun taloudelliseen karttaan [9], ja edelleen, Pieskansuo oli ojitettuna vuonna 1961 julkaistussa peruskartta kun taas Teerineva ei sitä silloin ollut.[10]
Kilpijoen valuma-alue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kilpijoen valuma-alue kuuluu Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Kokemäenjoen alueella (35.1) Kokemäenjoen yläosan alueeseen (35.12), joka sijaitsee Keikyän alueessa (35.123).[11] Valuma-alueen pituus on 7,4 kilometriä, leveys keskimäärin 2,3 kilometriä ja pinta-ala 16,84 neliökilometriä. Kilpijoen uomaa on vain valuma-alueensa puolivälistä alaspäin ja valuma-alueen yläpuoliskosta löytyy vain kapeiden ojien latvahaaroja. Valuma-alueen pääuoman pituudeksi voidaan siksi ilmoittaa Kilpijoen kaksinkertainen pituus eli noin yhdeksän kilometriä. Mainitut kaksi latvahaaraa kohtaavat toisensa Jokiniitulla ja ne saavat vetensä Pieskansuon ja Teerinevan soilta lähtevistä ojista. Pieskansuolta tulevassa ojassa sijaitsee pieni Lammijärvi. Lammen ja Pieskansuon välistä puroa kutsutaan Pieskanojaksi. Ehkä lähinnä historiallisista syistä Pieskanojaa voidaan pitää pääuoman ylöjuoksun osuutena [9]. Silloin Teerinevan haara olisi sivuoja. Muita sivuojia ovat alajuoksulla on toisen käännöksen kohtaan yhtyvä Palokalliolta alkava oja ja aivan joensuun kohdalle yhtyvä Tannivuorelta alkava oja.[2][1]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Kilpijoen valuma-alue Paikkatietoikkuna. Maanmittauslaitos. Viitattu 3.2.2025.
- ↑ a b c d e Kilpijoki, Sastamala (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 3.2.2025.
- ↑ a b c Rajala, Joonas & Halonen, Juha: Äetsän- ja Vammalanseudun virtavesien vaelluseste- ja kunnostusmahdollisuusselvitys (PDF) (s. 23–26, 37) kokemaenjoki.fi. 2007. Sastamala: Suomen Vesistöpalvelu Osk. Viitattu 31.1.2025.
- ↑ a b Kehittämisprojekti: Jokisivu Hämeen ammattikorkeakoulu. Arkistoitu 20.8.2014. Viitattu 25.1.2017.
- ↑ a b Luoto, Kalle: Seivaalan ranta-asemakaava, arkeologinen inventointi 13.11.2014. Sastamalan kaupunki. Arkistoitu 2.2.2017. Viitattu 25.1.2017.[vanhentunut linkki]
- ↑ Kilpijoen ranta ymparisto.fi. 23.2.2023. Helsinki: ELY-keskukset. Viitattu 3.2.2025.
- ↑ Poutiainen, Hannu & Rostedt, Tapani & Jussila, Timo: Sastamala-Huittinen vesihuoltolinjan muinaisjäännösinventointi (PDF) mikroliitti.fi. 2011. Mikroliitti Oy. Viitattu 3.2.2025.
- ↑ a b Warelius, Antero: Kertomus Tyrvään pitäjästä, s. 8, 11, 34, 42, 64, 133, 140, 15, 161. (ensijulkaisu 1853) Helsinki: painettu: Finska Litteratur-Sällskapets Tryckeri, 1855. Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 3.2.2025.
- ↑ a b Taloudellinen kartta 1 : 100 000. IV:4 Tyrvää. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1930. Timo Meriluoto (PDF) Viitattu 3.2.2025.
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2112 06 Keikyä. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1961. .jpg Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) Viitattu 3.2.2025.
- ↑ Kokemäenjoen yläpuolinen alue (35.12) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 3.2.2025.
