Jokioisten Museorautatie

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jokioisten Museorautatie
LWR6 2-8-0 steam locomotive.jpg
Perustiedot
Reitti Humppila–Jokioinen
Rakennettu 1898
Avattu 1898
Lakkautettu 1974
Purettu osittain 1974–1975
Museorautatieksi 1978
Omistaja Jokioisten Museorautatie Oy
Ylläpitäjä Museorautatieyhdistys ry
Liikenne

museojunat liikennöivät kesäsunnuntaisin kesäelokuussa

Tekniset tiedot
Pituus 14,2 km
Raiteiden lkm 1
Raideleveys 750 mm
Sähköistys ei
Sallittu nopeus 35 km/h
Liikenteenohjaus
Miehitetyt asemat Humppila, Minkiö, Jokioinen
Suojastus ei
Kulunvalvonta ei

Jokioisten Museorautatie (lyh. JMR) sijaitsee Jokioisten ja Humppilan kuntien alueella Lounais-Hämeessä. Se on Suomen ainoa nykypäiviin säilynyt yleiselle henkilö- ja tavaraliikenteelle avoinna ollut kapearaiteinen rautatie. Alun alkaen rautatie yhdisti Humppilan ja Forssan. Radan suurin nopeus on 35 km/h. Nykyään se on elävä museorautatie.

Jokioisten Museorautatie käsittää 14 kilometrin mittaisen kapearaiteisen rautatien (raideleveys 750 mm) Jokioisista Humppilaan. Höyryveturivetoiset museojunat liikennöivät tällä rataosuudella sunnuntaisin kesäkuun alusta elokuun loppuun. Muina aikoina ajetaan tilausjunaliikennettä.

Museorautatien Minkiön asemalla on kapearaidemuseo, jonne on koottu kapearaiteista veto- ja vaunukalustoa eri puolilta Suomea.

Museorautatietä pyöritetään vapaaehtoistyöllä, ja kaikki toiminta tapahtuu Museorautatieyhdistys ry:n kautta. Radan, radan maapohjan, asema-alueet ja rakennukset ja pääosan kalustosta sen sijaan omistaa Jokioisten Museorautatie Oy.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokioisten rautatie avattiin vuonna 1898, ja se kulki Humppilan rautatieasemalta Jokioisten kautta Forssaan. Henkilöliikenne radalla lakkautettiin 1954 ja tavaraliikenne 1974. Rautatiestä purettiin 7 kilometrin osuus Forssasta Jokioisten asemalle vuoden 1974 aikana. Vuonna 1975 rautatieyhtiö purki 8 kilometrin osuuden Minkiöltä Humppilaan.

Toimintansa Museorautatieyhdistys aloitti vuonna 1969 Veturien Ystävät ry:n (Suomen rautatiehistoriallinen seura ry vuodesta 1975) kapearaidejaoksena. Vuonna 1971 jaos irtautui itsenäiseksi yhdistykseksi nimellä Museorautatie Forssa - Humppila ry. Museorautatietoiminnan yhdistys aloitti entisellä Jokioisten rautatiellä vuonna 1978. Yhdistyksen nimi uusittiin nykyiseksi vuonna 1979.

Vuosien 1992–1994 aikana osuus Minkiö–Humppila rakennettiin uudelleen alkuperäiselle paikalleen. Minkiön pieni seisakelaituri on kehittynyt merkittävästi Jokioisten Museorautatien ja Kapearaidemuseon toiminnan ansiosta.

Veturinkuljettajina toimivat aluksi VR:n veturinkuljettajat, mutta vuodesta 1994 alkaen on yhdistys kouluttanut kaikki kuljettajansa. Myös lämmittäjäkoulutus sekä muiden liikennetehtävien koulutus toteutetaan itse.

Vuonna 2002 Minkiölle valmistui lämmitettävä korjaamorakennus, joka mahdollisti laajamittaisen kaluston kunnostuksen ympäri vuoden.

Humppilaan siirrettiin entinen Riipan asemarakennus nykyisen Kokkolan alueelta joulukuussa 2018. Rakennus kunnostettiin ja entisöitiin kevään 2019 aikana.

Kalusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schöma torijunan veturina Kermalassa

Jokioisten Museorautatiellä on viisi ajokuntoista höyryveturia, dieselvetureita sekä paljon henkilö- ja tavaravaunukalustoa. Museorautatielle on siirretty runsaasti kapearaidekalustoa lakkautetuilta rataosuuksilta ympäri Suomen.

Rata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautatien nykyinen pituus on 14 kilometriä ja sen raideleveys on 750 mm. Radan pääteasemat ovat Humppila-Museorautatie sekä Jokioinen. Näiden välissä sijaitsee Minkiön asema sekä useita pienempiä seisakkeita ja vaihteita.

Hankkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulevaisuudessa on tarkoitus jatkaa rataa nykyiseltä Jokioisten asemalta entisen siirappivaihteen ohi Loimijoen rantaan, radan linjaus noudattaisi pääosin entisen Ferrarian raiteen linjausta entisen Loimijoen ylittävän rautatiesillan maatuille asti.

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • M. Alameri, R. Kalliomäki, M. Nummelin, K. Ojanperä: Jokioisten rautatie: 100 vuotta liikenteelle avaamisesta. Museorautatieyhdistys ry, 1998. lähde tarkemmin?
  • Matti Bergström, Erkki Einola, Olavi Kilpiö: Kapeat kiskot: Suomen yleiselle liikenteelle avatut yksityiset kapearaiteiset rautatiet. Jokioisten Museorautatie, Rautatiemuseo, Veturimuseo, 1993. ISBN 951-96543-1-3. lähde tarkemmin?
  • Kattilakirja Tubize 2369/1948. , 1949. lähde tarkemmin?
  • Asko Jämsén: Äänekosken-Suolahden yksityisrautatie. Museorautatieyhdistys ry, 1984. ISBN 951-9138-01-3. lähde tarkemmin?

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]