Humppila-Museorautatie

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Humppila-Museorautatie
Kuva asemalta
Perustiedot
Lyhenne  Hpm
Rataosa  Humppila–Jokioinen
Sijainti  60°55.151′N, 023°22.035′E
Osoite  Paanarinteentie 13,
31640 Humppila
Etäisyydet  Minkiö 8 km
Jokioinen 14 km
Avattu  1994
Liikenne
Museojunat  Humppila–Jokioinen
Vaihtoyhteydet  vaihtoyhteys VR:n juniin
Asemarakennus
Tyyppi  pysäkkirakennus
Materiaali  puu
Ratapiha
Raiteisto  1 laituriraide
1 sivuraide
6 halliraidetta

Humppila-Museorautatie (lyh. Hpm) on valtion rataverkon Humppilan rautatieaseman eteläpuolella sijaitsevan Jokioisten Museorautatien pohjoisen pääteliikennepaikan virallinen nimi. Nimi on muodostettu lisäämällä sanan Humppila perään -Museorautatie erotukseksi valtion rataverkon asemasta. Samoin lyhenne Hpm on saatu aikaan lisäämällä M-kirjain lyhenteen Hp (Humppila) perään.

Museorautatien Humppilan asema sijaitsee noin 300 metriä itään alkuperäiseltä Jokioisten Rautatien Humppilan henkilöasemalta. Alkuperäinen kahdeksan kilometrin mittainen rataosuus Minkiöltä Humppilaan purettiin 1975, ja Jokioisten Museorautatie rakensi rataosan uudelleen vuosina 19921994. Tällöin VR:n Humppilan ratapihalla olivat jo käynnissä ratapihan muutos- sekä alikulkutyöt, joten museorautatien asema jouduttiin perustamaan uudelleen alkuperäistä asemaa idemmäksi.

Jokioisten Rautatien aikana 18981974 kapearaiteisella rautatiellä ei ollut Humppilassa erillistä asemarakennusta, vaan matkustajia palveli Valtionrautateiden asemarakennus. Nykyinen Humppilan asemarakennus on peräisin Matkun rautatieasemalta, jossa se toimi VR:n rataosaston taukotilana. Nykyinen lippuluukku on Museorautatien asentama ja peräisin Loviisan–Vesijärven rautatieltä, ja asemakello on entinen Karkkilan rautatieaseman kello.

Alkuperäinen halkokatos nykyisen aseman vieressä on muutettu avoimeksi odotustilaksi, jossa paikalliset järjestöt pitävät liikennepäivien aikana kahvilaa.

Humppilan asemalla on myös vesiviskuri höyryvetureiden vesittämistä varten.

Alkuperäinen matkustajalaituri vastapäätä VR:n asemaa on vielä jäljellä; sen sijaan lavettivaunujen lastausramppi on purkamisen jälkeen hävinnyt kokonaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tapani Havia, Marko Laine: Opaskirja kapearaiteisten rautateiden maailmaan. Museorautatieyhdistys ry, 2004. ISBN 951-9138-05-6.