Helsingin satamarata

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Helsingin satamarata
Finnisches Parlament.jpg
Perustiedot
Reitti Helsinki–Länsisatama
  Hietalahti–Katajanokka
  Hietalahti–Ruoholahti
Avattu 8. huhtikuuta 1894
Purettu viimeinen osa radasta keväällä 2009
Liikenne
Liikennöitsijä(t) VR
Tekniset tiedot
Pituus 5,7 km
Raiteiden lkm 1
Raideleveys 1 524 mm
Sähköistys ei

Helsingin satamarata oli 1890-luvulla rakennettu rautatie, joka alkujaan johti Helsingin rautatieasemalta kaupungin rantoja kiertäen Katajanokalle. Sittemmin rata haarautui myös Länsisatamaan, Ruoholahteen ja Munkkisaareen. Viimeinen jäljellä ollut osa, joka johti päärautatieasemalta Länsisatamaan, purettiin vuoteen 2009 mennessä. Alkujaan radan pituus oli noin 6,5 kilometriä,[1] mutta vuoteen 2009 käytössä ollut osa oli vain kolmen kilometrin pituinen.

Rataa käyttivät säännöllisesti vain satamaan kulkeneet junat, mutta sillä on kulkenut myös joitakin tilausjunia. Radalla ei ollut virallisia asemia eikä seisakkeita, koska sen päätarkoituksena oli tavarankuljetus; satunnaista henkilöliikennettä varten sovittiin joka kerta erikseen omat junasuorituspaikkansa, joihin lähetettiin varta vasten junanlähettäjä; yleisimmin suorituspaikka oli Katajanokalla. Radalla oli poikkeuksellisen merkittävä vaikutus Helsingin teollistumisen, kaupan, sataman ja rautatiehistorian kannalta.[2]

Satamaradan kuiluun on 2000-luvulla rakennettu kevyen liikenteen väylä Baana.

Reitti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punaisella merkitty radan reitti Helsingin kartassa vuodelta 1930.
Radan alkupää VR:n makasiinien luona nykyisen Kansalaistorin paikalla.

Rata alkoi rautatieaseman ja Töölönlahden välissä sijainneelta tavararatapihalta, nykyisen Kiasman ja Musiikkitalon välistä, ja sen alkukohdan välittömässä läheisyydessä sijaitsivat vuonna 2006 puretut VR:n makasiinit. Alkupäässään rata kulki Mannerheimintien sillan ali. Mannerheimintien ja ratapihan välissä kulki myös sivukatu, niin sanottu Ala-Mannerheimintie, jonka satamarata leikkasi samassa tasossa.

Kiskot Rautatiekatujen kuilussa eli nykyisessä Baanassa vuonna 1984. Taustalla Mannerheimintien silta.
Kampissa sijaitsi pieni ratapiha, josta rata haarautui Länsi- ja Eteläsatamaan sekä 1990-luvun alkuun asti myös Ruoholahteen.

Mannerheimintien jälkeen rata jatkui Pohjoisen ja Eteläisen Rautatiekadun välissä kuilussa, jonka yli johtaa useita siltoja. Marian sairaalan vieressä oli pieni ratapiha, jonka jälkeen rata haarautui. Yksi haara johti Länsisatamaan (Jätkäsaareen), toinen alkujaan kaupungin eteläosat kiertäen Katajanokalle. Länsisatamaan johtanut haararata leikkasi Mechelininkadun samassa tasossa, ja satama-alueella oli ratapiha. Mechelininkadun tasoristeyksessä liikenne jouduttiin radanvaihtotöiden vuoksi toisinaan sulkemaan useasti peräkkäin lyhyen ajan sisällä.[3]

Tasoristeys Hietalahdenrannassa Eteläsatamaan johtaneella reitillä.
Hietalahdesta Merisatamaan rata kulki kuilussa keskellä Telakkakatua.

Katajanokalle johtanut haararata jatkui Ruoholahdesta Hietalahden kautta Telakkakadun keskellä Merisatamaan. Ullanlinnasta rata jatkui Kaivopuistossa Puistokadun ja Laivasillankadun reunassa osittain kallioleikkauksena ja osittain myös tunnelissa. Lopulta rata kiersi Eteläsataman Kauppatorin kautta Katajanokan kärkeen saakka. Kokonaisuudessaan rata rautatieasemalta Katajanokalle oli seitsemän kilometrin pituinen. Radalla oli kaksi kääntösiltaa Kolera-altaan ja Katajanokan kanavan kohdalla sekä yksi Hietalahdessa.

Satamaradalta erkani vuonna 1925 rakennettu sivuraide myös Ruoholahden kautta Salmisaareen. Sitä käytettiin Alkon tehtaiden sekä Nokian Kaapelitehtaan tavarankuljetuksiin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reittivaihtoehdot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ensimmäinen rautatie Helsinki–Hämeenlinna-rata valmistui 1862, ja jo samalla vuosikymmenellä rakennettiin Helsinkiin Sörnäisten satamarata. 1870-luvulla tehtiin ensimmäiset suunnitelmat rautatien vetämisestä myös Katajanokan höyrylaivasatamaan[1], ja kaavailtu reitti kulki Sörnäisistä suoraan Kruununhaan kautta Katajanokalle.[4] Toinen vaihtoehto kulki päärautatieasemalta Mikonkatua ja Eteläesplanadia pitkin.[1] Myös reittiä Aleksanterinkatua pitkin harkittiin.[4] Eteläisempi Hietalahti koettiin kuitenkin tarpeelliseksi yhdistää rataverkkoon, ja 1890-luvulle tultaessa suunnitelmassa haluttiin huomioida myös tuolloin vielä rakentamaton Länsisatama. Reitti vaihdettiin lopulliseen muotoonsa läntisiä ja eteläisiä rantoja mukailevaksi. Kaupunginhallitus teki 8. huhtikuuta 1890 päätöksen satamaradan rakentamisesta.

Rakentaminen ja käyttöönotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Satamaradan rakennustyöt alkoivat Kampin ja Hietalahden välisellä osuudella[4][5] vuonna 1891. Vuonna 1893 valmistui yhteys Merisatamaan sekä Munkkisaareen ja Hernesaareen.[4] Ensimmäinen juna Eteläsatamaan ajoi joulukuussa 1893, ja rata vihittiin käyttöön seuraavana keväänä 8. huhtikuuta 1894, jolloin se ulottui Vanhan kauppahallin kohdalle.[5] Radan jatko-osuus Katajanokalle valmistui syyskuussa 1895. Uuden radan pituus oli 5,49 kilometriä ja siihen kuului 4,292 kilometriä sivuraiteita.

Radan alkupäässä sijaitseva Läntisen Viertotien eli nykyisen Mannerheimintien ylikulkusilta oli valmistuessaan vuonna 1894 Suomen ensimmäinen betonisilta. Kyseessä on raudoittamaton betonisilta, joita rakennettiin ennen teräsbetonirakentamisen yleistymistä.[6] Vastaavasti Kaivopuistoon louhitusta 74-metrisestä Kaivopuiston tunnelista tuli Suomen ensimmäinen rautatietunneli.[1]

Länsisatama syntyi lopulta vuonna 1912, kun Hietasaari ja Jätkäsaari yhdistettiin penkereellä mantereeseen.[4] Kiskot Jätkäsaareen valmistuivat vuonna 1916.[4]

Radan käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavaraliikenne oli tiheää: vuonna 1945 tavarajunia kulki Katajanokalta vähintään kerran tunnissa.[7]

Ensimmäisen maailmansodan aikana satamarataa käytettiin sotilaskuljetuksiin. Vaunut kuljettivat sotilaita, hevosia, tykkejä ja ammuksia.[5]

On kerrottu, että kun 1950-luvulla raskaan hiililastin tavarajunaa vedettiin Jätkäsaaresta Pasilaan kahden Vr3-veturin voimin, Eduskuntatalon ikkunat saattoivat helistä ja Rautatiekatujen välinen ratakuilu täyttyä mustasta kivihiilensavusta.[8] Vielä 1970-luvun puolivälin tienoilla saattoi nähdä sataman päivystäjäveturin keskellä Kauppatoria menossa hakemaan tavaravaunuja Katajanokalta tai painamassa isoa vaunuletkaa Kauppatorin kääntösillan yli jompaankumpaan suuntaan.

Purkaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katajanokka ja Eteläsatama[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eteläsataman jäätyä yksinomaan matkustajaliikenteen käyttöön sieltä purettiin satamanosturit ja raiteisto vuonna 1972. Kun Finnjetiä rakennettiin, julkisuudessa esitettiin suunnitelmia satamaradan ottamisesta matkustajaliikenteenkin käyttöönlähde? samaan tapaan kuin Turussa, jossa matkustajajunat liikennöivät satamaan. Tällaisia suunnitelmia ei kuitenkaan toteutettu, vaan Katajanokalta raiteistoa alettiin jo 1977 purkaa Finnjetin terminaalin tieltä.

Kannattamattomaksi käynyt[4] tavaraliikenne Katajanokalle päättyi 1. toukokuuta 1980. Tämän jälkeen vain yksi Dm9-tilausajojuna kävi Kauppatorilla. Satamarata suljettiin päätepuskurilla ja seis-levyllä Merisataman itäpään kohdalta,[9] vaikka Eteläsatamaan johtaneet kiskot pysyivätkin vielä useita vuosia käyttämättöminä paikoillaan.[10] Katajanokan rata purettiin vuoteen 1985 mennessä[11], ja vuonna 1989 myös Katajanokan kanavan ylittävä kääntösilta korvattiin kevyen liikenteen sillalla. Samoihin aikoihin purettiin myös Kaivopuiston reunassa ollut rataosa. Kaivopuiston tunnelin eteläisempi sisäänkäynti peitettiin, mutta Eteläsatamasta tunnelille vievä kallioleikkaus on edelleen olemassa sisäänkäyntinä tunneliin, jota liikennöinnin päättymisen jälkeen on käytetty varastona.[4]

Ruoholahti ja Ullanlinna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salmisaareen johtanut sivuraide purettiin vuosina 1990–1993. Myös Jätkäsaaren itäreunan satamaraiteet purettiin 1990-luvun aikana. Ruoholahdesta Merisataman ratapihaan ulottunut rataosa ja sieltä silloisen Aker Yardsin telakalle johtanut sivuraide olivat käytössä vuoteen 2005 saakka, vaikka käyttö oli harvinaista. Tämä osa radasta purettiin heinäkuussa 2008.

Länsisatama[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiskojen purkua Ruoholahdessa Jätkäsaarenlaiturin ja Länsilinkin kohdalla huhtikuussa 2009.

Radan viimeisellä jäljelle jääneellä eli Länsisatama-osalla liikenne lakkautettiin loppuvuodesta 2008, kun satamatoiminnot siirtyivät vastavalmistuneeseen Vuosaaren satamaan ja sen 19-kilometriselle Vuosaaren satamaradalle. Länsisatamasta lähti viimeinen juna uudenvuodenaattona 2008 viedessään tyhjiä kontteja Vuosaareen.[5] Keväällä 2009 järjestettiin vielä Porvoon museorautatien museojunakyyti. Huhtikuuhun mennessä kiskot Länsisatamaan oli purettu ja toukokuussa 2009 rata purettiin kokonaan. Viimeisenä rataa käytti Psl1i-päivystäjäjuna, joka kävi hakemassa Merisataman ja Länsisataman erottavan vaihteen pois Hietalahden ratapihalta 18. toukokuuta 2009.[12]

Satamien, ratojen ja VR:n makasiinien poistuminen vapautti kantakaupungista paljon tilaa uudisrakentamiselle. Vuosaaren sataman rakentaminen poisti kantakaupungista myös Sörnäisten sataman sekä Kruunuvuorenselän toiselta puolen Laajasalon öljysataman. Sörnäisten satamarata purettiin vuosina 2009–2010. Viimeisenä vanhana satamaratana Helsingistä poistui Herttoniemen rata, jonka varsinainen satamaliikenne oli päättynyt jo vuonna 1992, mutta jota käytettiin metron huoltoyhteytenä vielä vuoteen 2012 saakka.

Muistomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolera-altaan ylittävä Kauppatorin kääntösilta on edelleen olemassa.

Radasta ei purkamisen jälkeen ole jäänyt jäljelle kovin paljon: Katajanokan Laukkasaarenkadulla on jonkin verran rataa jäljellä ja Kauppatorin mukulakiveyksessä noin parikymmentä metriä.[4] Sekä Kauppatorilla että Hietalahdessa on säilytetty radan kääntösillat. Radan virallisena muistomerkkinä on Katajanokanlaiturilla Allas Sea Poolin vieressä oleva vesiviskuri, joka on varustettu muistokilvellä.

Katajanokan vesiviskuri, radan virallinen muistomerkki.

Näkyvin vanhasta ratalinjauksesta muistuttava osuus on keskustan pyöräilykäytävä Baana, radan entinen kuilu.[2] Myös Punavuoren Telakkakadun entinen ratakuilu toimi 2010-luvulla kevyen liikenteen väylänä, jota reunustivat alkuperäiset rauta-aidat. Keväästä 2021 alkaen kadun keskellä on kuitenkin kulkenut Helsingin raitiolinja 6, ja uusien Eiranrantaan johtavien kiskojen rakentamisen myötä rippeet kuilusta katosivat.

Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Salmen, Petri: Satamarataa enää pätkä jäljellä (Vain tilaajille) Helsingin Sanomat. 21.3.2005. Viitattu 19.4.2021.
  2. a b Baana on urbaani jo nyt! 9.1.2019. Helsingin kaupunginmuseo. Viitattu 18.10.2021.
  3. Salmén, Petri: Rata kaupungin halki Helsingin Sanomat (hs.fi). 21.3.2005. Viitattu 19.4.2021.
  4. a b c d e f g h i Pohjanpalo, Olli: Kiskot tiensä päässä | Helsingin rantoja kiertävät syrjäraiteet katoavat metri metriltä Helsingin Sanomat. 7.4.1990. Viitattu 19.4.2021.
  5. a b c d Järvenpää, Eeva: Satamarata mullisti Kampin laitamat Helsingin Sanomat (hs.fi). 8.2.2009. Viitattu 19.4.2021.
  6. Aitta, Seppo (vast. toim.): Siltojemme historia, s. 288. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, 2004. ISBN 951-758-446-6.
  7. Lehtonen, Jenna: Idylli Eirassa on ollut saman suvun omistuksessa yli sata vuotta: ”Näky on kuin unelma” (Vain tilaajille) Helsingin Sanomat (hs.fi). 24.3.2021. Viitattu 19.4.2021.
  8. Resiina 4/96, artikkeli ”Kukkona laskumäessä”
  9. Eiranrannan ja Merisataman virkistysalueiden puistoympäristösuunnitelma 2007 (s. 36) Rakennusvirasto. Viitattu 18.10.2021.
  10. Kaivopuisto, satamarataa puretaan Puistokatu 7:n kohdalla finna.fi. 5.5.1987. Helsingin kaupunginmuseo. Viitattu 4.6.2021.
  11. Oksanen, Kimmo: Vuosaaren sataman rakentaminen käynnisti ketjureaktion, joka on mullistanut koko Helsingin Helsingin Sanomat (hs.fi). 18.12.2020. Viitattu 19.4.2021.
  12. http://vaunut.org/kuva/56150

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]