Suomenlinnan telakka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomenlinnan telakka
Sveaborg dockan
Suomenlinnan telakan sisäallas vuonna 2014.
Suomenlinnan telakan sisäallas vuonna 2014.
Osoite Suomenlinna, Vanha kuivatelakka, 00190 Helsinki
Sijainti Susisaari, Suomenlinna
Koordinaatit 60°08′43.5″N, 024°58′55.7″E
Rakennustyyppi telakka
Valmistumisvuosi Suuri kaleeriallas 1751–1756
Suunnittelija Daniel af Thunberg
Haltija Viaporin telakka ry
Käyttäjä Viaporin telakka ry
Pituus Sisäaltaan 140 m. Ulkoaltaan 120 m
Leveys Sisäaltaan 50 m. Ulkoaltaan 21 m
Verkkosivut
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Elias Martinin teos Viaporin kaleeritelakan rakennusvaiheesta vuonna 1782.

Suomenlinnan telakka eli Viaporin telakka on 1700-luvun jälkipuoliskolla rakennettu kuivatelakka Susisaaressa Suomenlinnassa, Helsingissä.[1] Telakan suunnitteli Daniel Thunberg, joka sai kansainvälistä huomiota teknisten ratkaisujen myötä.[2] Suomenlinnan telakka on Suomen vanhin kuivatelakka ja yksi Euroopan vanhimmista telakka-alueista.[1] Se on myös ainoa kuivatelakka Suomessa Hangon itäpuolella. Kuivatelakan suuremman sisäaltaan pituus on 140 metriä, leveys 50 metriä. Pienemmän ulkoaltaan pituus on 120 metriä, leveys 21 metriä. Telakka-altaisiin johtaa 5 metrin syvyinen väylä.[3] Telakalla on ollut keskeinen asema Suomenlinnan linnoituksen historiassa ja sitä voidaan pitää myös saavutuksena tekniikan historiassa.[4]

Yksi tunnetuimmista telakalla rakennetuista aluksista on Suomenlinnan vanha lautta, M/S Suomenlinna-Sveaborg, vuodelta 1952.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomenlinnan telakan rakentaminen aloitettiin vuonna 1750.[1] 1700-luvulla telakkalla rakennettiin useita sotalaivoja Ruotsin saaristolaivastoon. Suomen ollessa Venäjän alaisena, telakalla tehtiin lähinnä laivojen korjaustöitä ja sitä pidettiin säilytyspaikkana. Krimin sodassa vuonna 1855 Englannin ja Ranskan laivastot vaurioittivat telakkaa pahasti.[5]

Telakan alueella toimi vuosina 1921–1935 Suomen Valtion lentokonetehdas, joka varusti merkittävästi ilmavoimia.[1] Telakalla rakennettiin Suomen ensimmäiset lentokoneet.[6] Ensimmäiset koneet olivat lisenssillä rakennettuja Caudron G.3 -koneita.[7] 1930- ja 1940-luvulla telakka oli Suomen laivaston sukellusvenelaivueen tukikohta sekä huoltopaikka valtion aluksille. 1940-luku oli seuraava vilkas laivanrakennusaikakausi, kun kauppalaivoja valmistui Suomen sekä Neuvostoliiton tarpeisiin.[1] Telakkalla rakennettiin troolareita sotakorvauksena Neuvostoliitolle.[5]

1950-luvulla Valmet Oy eli entinen Valtion laivatelakka piti Suomenlinnan telakkaa sivutoimipisteenään, Katajanokan telakan ollessa päätelakka. Yksi syistä oli rautatieyhteys Katajanokalle. Suomenlinnan telakalle oli suunniteltu 1920-luvulla rautatiesiltaa Kaivopuistosta telakan lentokonetehtaalle, mutta suunnitelma ei ikinä toteutunut. Valmet teki Suomenlinnassa muun muassa puutavara- ja asuntolaivoja Neuvostoliittoon sekä proomuja ja losseja Suomeen. Viimeinen Suomenlinnassa rakennettu alus valmistui vuonna 1974, kun Valmet siirsi laivanrakennuksen Vuosaareen ja vuonna 1985 Valmet luopui Suomenlinnan telakasta.[5]

Valmetin lähdettyä, Suomen valtio vuokrasi telakan vuonna 1987 Viaporin Telakka ry:lle, jonka hallinnassa se on ollut siitä lähtien.[8] Telakalla korjataan muun muassa perinteisin käsityömenetelmin vanhoja perinnepuulaivoja.[1] Viaporin Telakka ry on vuokrannut telakkaa edelleen yksityisyrittäjille, jotka harjoittavat alusten kunnostusta ja talvisäilytystä. Telakalla kunnostetaankin purjejaaloja sekä muita museoviraston ylläpitämään perinnelaivarekisteriin kuuluvia aluksia.[8]

Viaporin Telakka ry on vuokrannut telakkaa myös isommille yrityksille. 2000-luvulla telakalla toimi Turun Korjaustelakka Oy, joka korjasi pääasiassa merivoimien ja rajavartiolaitoksen aluksia, mutta myös paikallisia laivoja, hinaajia ja Saimaalla liikennöiviä aluksia oli korjauksessa ja talvisäilytyksessä telakalla.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Suomenlinnassa rakennettiin laivojen lisäksi lentokoneita rakennusperinto.fi. 8.5.2007. Suomen ympäristöministeriö ja Museovirasto. Arkistoitu 21.2.2016. Viitattu 12.10.2012.
  2. Gardberg, C. J.: Thunberg, Daniel af (1712 – 1788) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 22.4.1998. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 12.10.2012.
  3. Viaporin telakka ry - Altaat ja kentät Viaporin telakka ry. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 23.6.2013.
  4. Suomenlinna Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 12.10.2012.
  5. a b c Räikkä, Jyrki: Suomenlinnan telakalla rakennettiin laivoja ja lentokoneita Helsingin Sanomat. 12.5.2007. Arkistoitu 29.4.2013. Viitattu 12.10.2012.
  6. Telakka: historia suomenlinna.fi. Suomenlinnan hoitokunta. Arkistoitu 23.10.2013. Viitattu 22.11.2012.
  7. Raunio, Jukka: Valtion lentokonetehtaan historia – Osa 1: Pioneerivuodet 1921–1932., s. 26–37. Kuorevesi: Jukka Raunio, 2005. ISBN 978-951-96866-8-4.
  8. a b Jakonen, Jani: Suomenlinnan ikivanha laivatelakka vilkastui helsinginuutiset.fi. 18.5.2011. Sanoma News Oy. Arkistoitu 7.3.2016. Viitattu 12.10.2012.
  9. Turun Korjaustelakan esite (pdf) 2008. Turku Repair Yard Ltd – Turun Korjaustelakka Oy. Arkistoitu 19.8.2014. Viitattu 6.11.2009. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • toimittajat: Sipilä, Petri et al. artikkelit: Lahdenmäki, Heikki et al: Suomenlinnan telakka ennen ja nyt. Helsinki: Museovirasto, 2007. ISBN 978-951-616-174-0.
  • Rikala, Mikko: Kirjava telakka. Helsinki: Suomenlinnan hoitokunta, 2005. ISBN 952-91-8515-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]