M/S Suokki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
M/S Suokki
Suomenlinnan lautta.JPG
Tyyppi lautta-alus
Nykyinen reitti KauppatoriSuomenlinna
Aiemmat nimet Suomenlinna-Sveaborg
Omistaja Sun Lines
Aiemmat omistajat Suomenlinnan Liikenne
Rakennustelakka Valtion Metallitehtaat, Suomenlinnan telakka, Helsinki
Tilattu 7. syyskuuta 1950
Kölinlasku helmikuu 1951
Vesillelasku 17. heinäkuuta 1951
Tekniset tiedot
Pituus 35 m
Leveys 9 m
Syväys 3,08 m
Bruttovetoisuus (GT) 236
Nettovetoisuus (NT) 116
Koneteho 375 kW
Nopeus kn
Matkustajia 450
Autokapasiteetti 2

M/S Suokki on Suomen ensimmäinen yhdistetty auto- ja matkustajamoottorilautta, joka valmistui Suomenlinnan lautaksi keväällä 1952. Lautta kuljetti vuoteen 2004 asti autoja sekä matkustajia Helsingin Kauppatorin ja Suomenlinnan välillä nimenään Suomenlinna-Sveaborg. Suomenlinnan Liikenne myi lautan Sun Lines -yhtiölle M/S Suomenlinna II:n. Alus sai nimekseen Suokki, mutta jatkaa liikennöintiä edelleen samalla reitillä. Nimen vaihtaminen kuului kaupan ehtoihin.

Alus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

M/S Suomenlinna-Sveaborgin kastoi puolustusministeri Emil Skogin puoliso rouva Toini Skog. Suomenlinnan Liikenne Oy tilasi sen Valtion Metallitehtaiden Suomenlinnan telakalta, mutta se valmistui Valmet Oy:n Helsingin telakalta. Lautta oli toinen telakan rakentama kaksipäinen moottorilautta. Ensimmäinen oli kesällä 1949 valmistunut M/S Korkeasaari-Högholmen.

Lautta suunniteltiin jäissäkulkua varten ja se pystyikin kulkemaan satamajäänmurtajan tekemässä uomassa. Ankarina talvina väylällä oli kuitenkin sellaiset jäämassat, ettei lautta päässyt niiden läpi edes satamamurtaja Turson avustamana. Aluksen valmistuessa sitä kuljetti Englannin Manchesterissa valmistettu viisisylinterinen Grossley HRL5 -dieselmoottori, joka tuotti 450 hevosvoiman (331 kilowatin) tehon. Vuonna 1967 alukseen vaihdettiin tanskalaisvalmisteinen 500 hevosvoiman (368 kW) moottori. Lautan molemmissa päissä on yksi KaMeWa-säätölapapotkuri ja hydraulisesti käännettävä peräsin, jotta lauttaa ei tarvitse kääntää reitin päätepisteissä. Vuosina 2004–2005 lauttaa korjattiin ja muun muassa moottori uusittiin.

Lämmitystä varten lautassa oli aluksi puulämmitteinen, myöhemmin öljylämmitteinen, höyrykattila. Tuulilasinpyyhkimet olivat vielä 1960-luvun alussa käsikäyttöiset ja 1970-luvun alussa lautta sai ensimmäisen viestintävälineensä, LA-radiopuhelimen.

Havereita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]