Emil Skog
| Emil Skog | |
|---|---|
 |
|
| Suomen puolustusministeri | |
|
Fagerholmin I hallitus
29.7.1948–17.3.1950 Kekkosen II hallitus 17.1.1951–20.9.1951 Kekkosen III hallitus 20.9.1951–9.7.1953 Törngrenin hallitus 5.5.1954–20.10.1954 Kekkosen V hallitus 20.10.1954–3.3.1956 Fagerholmin II hallitus 3.3.1956–27.5.1957 |
|
| Edeltäjä |
Yrjö Kallinen Kustaa Tiitu Päiviö Hetemäki |
| Seuraaja |
Kustaa Tiitu Kauno Kleemola Atte Pakkanen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. kesäkuuta 1897 Helsingin maalaiskunta |
| Kuollut | 20. syyskuuta 1981 (84 vuotta) Helsinki |
| Tiedot | |
| Puolue | SDP |
| Muut puolueet | TPSL (1959–1964) |
Emil Albert Skog (30. kesäkuuta 1897 Helsingin maalaiskunta – 20. syyskuuta 1981 Helsinki) oli suomalainen vasemmistopoliitikko. Hän oli alkuperäiseltä ammatiltaan puhelinasentaja.
Skog toimi vuonna 1918 punakaartissa tykkimiehenä ja osallistui Messukylän sekä Tampereen puolustustaisteluihin. Skog oli posti- ja lennätinlaitoksen huoltotarkastajana 1946–1964. Hän toimi Suomen puolustusministerinä vuodet 1948–1950, 1951–1953 ja 1954–1957.[1]
Skog toimi Suomen sosialidemokraattisen puolueen (SDP) puheenjohtajana 1946–1957. Väinö Tannerin palattua puheenjohtajaksi 1957 muodostui puolueeseen niin sanottu skogilainen oppositio, joka tunnettiin alun perin nimellä Ryhmä 94.
TPSL itsenäistyy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oppositio erosi SDP:stä vuoden 1958 eduskuntavaalien jälkeen ja muodosti oman eduskuntaryhmänsä. Vaaleissa 1962 puolue esiintyi jo omana ryhmänään, nimellä Työväen ja pienviljelijöiden sosialidemokraattinen liitto (TPSL). Skog hoiti TPSL:n puheenjohtajan tehtäviä puolueen perustamisesta vuoteen 1964 saakka. Presidentinvaaleissa 1962 hän oli TPSL:n ehdokkaana saaden kaksi valitsijamiestä.
Takaisin SDP:hen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tannerin väistyttyä SDP:n puheenjohtajan paikalta 1963 Skog kannattajineen liittyi seuraavana vuonna takaisin vanhaan puolueeseensa TPSL:n jatkaessa itsenäistä toimintaansa Aarre Simosen johdolla. Vuonna 1971 Skog oli perustamassa eläkeläissosialidemokraattien Vanhat toverit – Aatteen miehet -järjestöä ja samana vuonna julkaistiin hänen muistelmansa Sosialisti ja patriootti muistelee. Vuonna 1975 Skog julkaisi vielä toisen muistelmateoksen Veljet vastakkain.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kaarninen, Pekka: Skog, Emil (1897–1981). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
| Edeltäjä: Onni Hiltunen |
SDP:n puheenjohtaja 1946–1957 |
Seuraaja: Väinö Tanner |
|
Edeltäjä: Yrjö Kallinen Kustaa Tiitu Päiviö Hetemäki |
Suomen puolustusministeri 1948–1950 1951–1953 1954–1957 |
Seuraaja: Kustaa Tiitu Kauno Kleemola Atte Pakkanen |
| ||||||
| ||||||||||||||
