Siirry sisältöön

J. A. Salminen

Lisää linkkejä
Wikipediasta
J. A. Salminen
J. A. Salminen vuonna 1904.
J. A. Salminen vuonna 1904.
Henkilötiedot
Syntynyt3. heinäkuuta 1859
Turku
Kuollut5. helmikuuta 1926 (66 vuotta)
Paimio
Ammatti faktori
Poliitikko
Puolue SDP (Suomen Työväenpuolue)
Asema puheenjohtaja 1900
varapuheenjohtaja 1904–1905

Johan Adolf Salminen (synt. Johansson;[1] 3. heinäkuuta 1859 Turku – 5. helmikuuta 1926 Paimio)[2] oli suomalainen poliitikko ja vanhan työväenliikkeen vaikuttaja, joka toimi Suomen Työväenpuolueen väliaikaisena puheenjohtajana vuonna 1900 sekä sen seuraajan Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) varapuheenjohtajana vuosina 1904–1905. Hän oli Turun ensimmäisiä sosialisteja ja Suomen Työväenpuolueen perustajia. Hän oli myös porvarissäädyn valtiopäivämies kaksilla viimeisillä säätyvaltiopäivillä vuosina 1904–1906 ja siten yksi viidestä sosialidemokraatista, jotka ehtivät istua säätyvaltiopäivillä ennen niiden korvaamista nykyisellä eduskunnalla.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

J. A. Salmisen vanhemmat olivat Tyrväällä syntynyt kirvesmies Johan Johansson (ent. Palmgren, 1834–1900) ja piikkiöläinen Anna Juhontytär Nummela (1826–1911).[1] Salminen meni 15-vuotiaana kirjaltajan oppiin G. V. Wilénin kirjapainoon ja työskenteli vuodesta 1894 lähtien faktorina Turun Kirjapaino-osakeyhtiön sekä Polytypoksen kirjapainoissa.[2][3][4]

Salminen oli vuonna 1887 toimintansa aloittaneen Turun työväenyhdistyksen (TTY) perustajajäsen ja kuului sen johtokuntaan 1901–1906.[5] Hän yritti myös perustaa kirjaltajien ammattiosastoa ja julkaisi lyhytikäiseksi jäänyttä Käsi Prässi -nimistä lehteä, joka lakkautettiin kirjapainonomistajan painostuksesta. Lopulta vuonna 1890 Salmisen aloitteesta perustettiin kaupungin ensimmäinen ammattiosasto Turun Kirjanpainajain Yhdistys.[6] Vuosikymmenen puolivälissä Salminen innostui sosialismista ottaen vaikutteita erityisesti ruotsalaisilta sosialidemokraateilta.[7] Vuonna 1896 sosialistit saivat Salmisen, K. F. Hellstenin, J. K. Karin ja N. R. af Ursinin johdolla enemmistön työväenyhdistyksessä. Se pyrki myös asettamaan Salmisen ja Karin ehdokkaikseen kaupungin valtuusmiesvaaliin. Heitä ei kuitenkaan kelpuutettu suomalaisten tai ruotsalaisten listoille, jolloin yhdistyksen jäsenet menivät vaalilakkoon.[8]

Vuonna 1899 Salminen osallistui TTY:n edustajana Turussa pidettyyn Suomen Työväenpuolueen perustavaan kokoukseen.[9] Hänet valittiin myös puoluehallinnon jäseneksi.[10] Helmikuussa 1900 Salmisesta tuli työväenpuolueen vt. puheenjohtaja N. R. af Ursinin erottua. Salminen jätti tehtävän työnantajansa painostuksesta jo maaliskuussa, jolloin tilalle valittiin K. F. Hellsten.[4][11][12] Syksyllä Salminen jätti työpaikkansa Polytypoksessa ja ryhtyi Länsisuomen Työmiestä painaneen Ammattilaisten Kirjapainon faktoriksi.[3] Suomen Työväenpuolueen vaihdettua nimensä hän toimi SDP:n varapuheenjohtajana 1904–1905.[13]

Salminen valittiin Turun porvarissäädyn edustajaksi perustuslaillisten listalta vuosien 1904–1905 valtiopäiville sekä nuorsuomalaisten listalta vuosien 1905–1906 ylimääräisille valtiopäiville.[14][15] Vuosina 1904–1905 hän oli valtiopäivien ensimmäisiä sosialidemokraatteja yhdessä Heikki Lindroosin ja J. K. Karin kanssa.[16] Seuraavilla valtiopäivillä puolueen jäseniä olivat Salmisen ohella J. H. Jokinen ja Yrjö Mäkelin. Jälkimmäinen valinta aiheutti nurinaa, koska SDP oli suurlakon jälkeen tehnyt päätöksen vaalien boikotoimisesta. Esimerkiksi Työmiehen mukaan Salminen ja Jokinen olivat porvarien kelkkaan hypätessään rikkoneet yhteytensä köyhälistöön.[17] Joidenkin lehtitietojen mukaan heidät olisi jopa erotettu työväenyhdistyksestä.[18]

Vuoden 1906 Oulun puoluekokouksessa Salminen putosi muiden turkulaisten tavoin SDP:n johdosta, kun puoluehallinto siirrettiin Helsinkiin.[19] Samalla hän lähti Ammattilaisten Kirjapainosta ja perusti oman yrityksen Turun Puutarhakadulle.[2] Talvella 1907 puhjenneen Turun Sanomien kirjaltajien lakon yhteydessä syntyi kohu, kun lehteä ryhdyttiin painamaan Salmisen kirjapainossa. Lakon päätyttyä kirjaltajat ilmoittivat paheksuntansa rikkurina pitämäänsä Salmista kohtaan ja hänen siteensä työväenliikkeeseen katkesivat lopullisesti.[20][21][5] Sisällissodan aikana Salmisen kirjapaino joutui punakaartin vandalisoimaksi, minkä seurauksena hän myi yrityksensä syksyllä 1918 Kauppalehdelle ja vetäytyi viljelemään Paimion Vistasta hankkimaansa maatilaa. Salminen kuoli kotonaan nukkuessaan sydänkohtaukseen helmikuussa 1926.[2][22]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

J. A. Salmisen puoliso oli Uskelassa syntynyt Gustava Hakamäki (1856–1939). Heille syntyi seitsemän lasta.[23]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 Turun suomalainen srk – Åbo finska församling : Kastetut | Johansson, Johan Adolf Historiakirjat. Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 26.8.2025.
  2. 1 2 3 4 † J. A. Salminen. Uusi Aura, 6.2.1926, nro 36, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 6.9.2018.
  3. 1 2 Boktryckerierna. Åbo Underrättelser, 9.9.1900, nro 245, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.8.2025. (ruotsiksi)
  4. 1 2 Työväen puoluehallinnon jäsenet. Lukutupa, 1.6.1901, nro 11, s. 80. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.8.2025.
  5. 1 2 Muutamia monien joukosta. Sosialisti, 7.9.1912, nro 207 A, s. 8. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.8.2025.
  6. ↑ Historiaa Turun Kirjatyöntekijäin Yhdistys. Viitattu 6.9.2018.
  7. ↑ Kun sosialismi tuli Suomeen. Iltalehti, 1.3.1926, nro 49, s. 8. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.8.2025.
  8. ↑ Soikkanen, Hannu: Sosialismin tulo Suomeen : ensimmäisiin yksikamarisen eduskunnan vaaleihin asti, s. 53–54, 59. Väitöskirja. Porvoo; Helsinki: WSOY, 1961. Teoksen verkkoversio (PDF).
  9. ↑ Kari, J. K. (toim.): Suomen Työväenpuolueen perustavan kokouksen pöytäkirja, s. 9. (Näköispainos) Helsinki: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue, 1973. ISBN 951-9220-00-3 Teoksen verkkoversio (PDF).
  10. ↑ Vuolukka, M. V.: Eteenpäin : kalenteri kansalle 1906, s. 48. Turku: Ammattilaisten Kirjapaino, 1906. Kansalliskirjasto.
  11. ↑ Uutisia työväen piireistä. Päivälehti, 8.2.1900, nro 32, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.8.2025.
  12. ↑ Työväen puoluehallinnon varapuheenjohtajaksi. Työmies, 14.3.1900, nro 61, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.8.2025.
  13. ↑ Puoluekokoukset, puheenjohtajat ja puoluesihteerit 1899– (arkistoitu sivu) SDP. Viitattu 6.9.2018.
  14. ↑ Soikkanen, Hannu: Tavoitteena kansanvalta 1, s. 64. Helsinki: SDP, 1975.
  15. ↑ Nordenstreng, Sigurd: Porvarissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809–1906 : Osa V, s. 293–294. Helsinki: Otava, 1921.
  16. ↑ Ensimmäiset sosiaalidemokraatit Suomen valtiopäivillä 1904–1905. Kansan Kevät, 1905, s. 23. Kansalliskirjasto. Viitattu 25.8.2025.
  17. ↑ Turun nuorsuomalaiset. Työmies, 29.11.1905, nro 271, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.8.2025.
  18. ↑ ”Piste”: ”Nämä poikkii on vast, niit' en lakk' kehumast”. Turun Sanomat, 31.8.1906, nro 498, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.8.2025.
  19. ↑ Soikkanen 1961, s. 274.
  20. ↑ ”Hiskias Esanpoika”: Täältä ja sieltä. Sosialisti, 23.1.1907, nro 18, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.8.2025.
  21. ↑ ”Hiskias Esanpoika”: Täältä ja sieltä. Sosialisti, 30.1.1907, nro 24, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.8.2025.
  22. ↑ † J. A. Salminen. Kunnallislehti, 11.2.1926, nro 6, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.8.2025.
  23. ↑ Johan Adolf Johansson Salminen (Johansson) (1859–1926) 4.2.2025. Geni. Viitattu 26.8.2025.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=J._A._Salminen&oldid=23897869”